Defense Grid 2

Alkuperäinen Defense Grid: The Awakening oli vuonna 2008 (ja 2009 Xbox Livessä) ilmestyessään yllätyshitti. Tornipuolustuspelejä oli toki nähty aikaisemminkin, mutta Defense Grid sulloi lajityypin parhaat puolet mukavalla tavalla yhtenäiseen pakettiin. Kyse oli kuitenkin Hidden Path Entertainment -studion esikoispelistä, ja kokemattomuus näkyi viimeistelyssä ja resurssien puute pelin lyhyydessä. DG oli silti erittäin hyvä peli, ja valoi uskoa jatkon suhteen.

Jatkoa saatiin odottaa. Defense Grid 2 hyötyi toki ensimmäisen osan menestyksestä, mutta samalla se kasasi niskaan paineita. Pelin valmistumiseen tarvittiin sekä Kickstarteria että muuta ulkoista rahoitusta, ja kehitys venyi.

Jos The Awakening on jäänyt väliin, niin pelin idea on suoraviivainen. Muukalaisronkaleet tallustavat ennalta määrättyä tai lyhintä mahdollista rataa kohti pelaajan "voimaytimiä", ja matkan varrelle pitää pystyttää erilaisia tykkitorneja pysäyttämään varkaat. Tehtävä äityy tietysti nopeasti kimurantiksi, kun pitää ottaa huomioon lukuisten erilaisten vihujen vahvuudet ja heikkoudet, sekä tehdä kulkureitistä mahdollisimman pitkä ja tappava.

Jos ensimmäistä peliä kritisointiin liian lyhyeksi ja helpoksi, niin Defense Grid 2 vastaa huutoon ja tarjoaa tällä kertaa takuuvarmasti kunnon vastuksen. Vaikeustasot normaalista ylöspäin pistävät kampoihin ankarasti. Pian toivoo, että seuraavaa siirtoaan voisi suunnitella rauhassa pause-tilassa. Ikävä kyllä karttaa ei tauon aikana voi silmäillä. Se on outo ratkaisu ottaen huomioon, että edelliseen tallennuspisteeseen voi kuitenkin hypätä aina napin painalluksella.

Pelin hahmottaminen on Defense Grid 2:n suurin ongelma. Peli on graafisesti tyylikäs, ja planeetat tarjoavat huomattavasti ykköstä enemmän vaihtelevia ympäristöjä. Käyttöliittymässä ja valikoissa on kuitenkin valitettavaa. Vaikka ne eivät ole huonoja, ovat ne etenkin aluksi epäintuitiivisia. Valinnanvaraa ennen tehtävän aloittamista on paljon, ja virhepainalluksia tapahtuu usein. Eniten ärsyttää kuitenkin efektien määrä taistelukentällä. Välkettä ja räimettä on niin paljon, että epileptikot varokoon. Pelissä pystyy tarkentamaan entistä lähemmäksi toimintaa, mutta kaiken efektitykityksen alta vihollistyyppien erottaminen on hankalaa. Loppupuolen isoissa kentissä esiintyi myös graafisia bugeja ja yskimistä silloin kun meno oli rajuimmillaan.

Hidden Path on yrittänyt lievittää muukalaistyyppien määrästä koituvaa hämmennystä tietokannalla, josta löytyy tiedot sekä vihuista että torneista. Apu on kuitenkin niukka, sillä osa kuvauksista on jäänyt sekaviksi. Studiolta on lisäksi päässyt unohtumaan laittaa kuvauksiin pelin aikana näkyvät pikkusymbolit. Näin ollen tulevien vihollisten tyyppi pitää opetella aika pitkälle kantapään kautta.

Kun alkutuntien sekoilusta ja hämmennyksestä pääsee ylitse, niin Defense Grid 2 alkaa maistumaan huomattavasti makeammalta. Pelattavaa on nimittäin runsaasti. Karttoja on 21 kappaletta, ja niihin on kaikkiin kymmenisen erilaista haasteversiota neljän vaikeustason lisäksi. Mikä hienointa, pelistä löytyy myös kaksinpeli sekä samalla ruudulla että netin välityksellä. Puolustuksen koordinointi ja vaikeiden haasteiden yrittäminen kaverin kanssa on todella hauskaa puuhaa. Myös kilpapeli on mukana. Siinä molemmilla pelaajilla on oma karttansa, mutta tuhotut viholliset syntyvät uudestaan vastustajan puolelle terrorisoimaan. Tästä seurasikin usein melkoista kaaosta ja epätoivoa, kun puolustus saattoi kaatua hetkessä vastustajan massiivisen erikoisaseen iskun seurauksena.

Siinä missä pelimuotojen runsaus ilahduttaa, tarjoaa Defense Gridin juonellinen osuus lienee pelin heikointa antia. Tarinaa kuljetetaan ensimmäisen osan tavoin AI-persoonallisuuksien vuoropuheluiden kautta, mutta tällä kertaa hahmoja on puolisen tusinaa ja dialogia yli äyräiden. Juoneen kuuluu olennaisesti suuri mysteeri, jota hahmot sitten kummastellen höpöttävät pitkin poikin kesken kiivaan puolustustaistelun. Yritä siinä nyt sitten ottaa tarinasta tolkkua. Kun menosta saa vihdoin kiinni, niin eipä se juoni lopulta ole kovin kiinnostava tai vangitseva. Hidden Pathillä olisi käsikirjoituksen suhteen ollut töitä toimittajalle.

Onneksi juoni on lähinnä kuorrute, eikä se peliä missään tapauksessa pilaa. Kokonaisuutena Defense Grid 2 oli erikoinen urakka. Odotukseni olivat korkealla, mutta niihin peli vastasi alkuun lähinnä läimäytyksellä päin naamaa. Peliin sisälle pääseminen tuntui ylämäkeen vastatuulessa polkemiselta, enkä viihtynyt sen parissa ensimmäisten 3-4 tunnin aikana lainkaan. Onneksi kuitenkin mitä pidemmälle pelasin - ja mitä enemmän keskityin muuhun kuin tarinaan - alkoi aika DG2:n parissa vierähtää hymy suupielissä. Kun tarina oli lopulta ohi, pelaaminen oli muuttunut jo riemuisaksi, ja uusia haasteita yritti mielellään. Se oli outo mutta hieno tunne alun tuskailun jälkeen.

Arvosanan tökkääminen on pelikokemuksen vuoristoratamaisen tunnelman seurauksena konstikasta. Defense Grid 2 on ehdottomasti hyvä peli, ja sitä voi melko varauksettomasti suositella lajityypistä innostuneilla. Silti sen sotkuinen käytettävyys sekä sekava tarina viiltää väistämättä parilla pisteellä. Jos nämä eivät kuitenkaan haittaa, niin pelattavaa on sekä yksin että kaverin kanssa koko rahan edestä. Toisaalta visuaalisesta hullunmyllystä helposti kiusaantuneet voivat vähentää potista pisteen tai pari.