Suomi
Gamereactor
arviot
The Evil Within

The Evil Within

The Evil Within vetoaa varmasti lajityypin faneihin, mutta ei tarjoa mullistavia uudistuksia.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Sebastian Castellanos on perinteinen etsivähahmon stereotyyppi. Hän on nähnyt aivan liikaa hirveyksiä työssään ja yksityiselämässään, joten hänenlaisia henkilöhahmoja ovat elokuvat ja pelit tupaten täynnä. Ei siis mitenkään erityisen mieleenpainuva päähahmo, mutta ainakin toimivaksi todettu. The Evil Withinissä Castellanos kutsutaan tutkimaan Beaconin hullujenhuoneella tapahtuneita murhia, mutta kaikki ei todellakaan mene putkeen. Pian mies huomaa juoksevansa pitkin alati muuttuvia käytäviä, joita asuttavat mitä epäluonnollisemmat ja groteskimmat olennot.

The Evil Within on kovin tyypillinen surrealistinen japanilainen kauhupeli, jossa pelaajan täytyy keksiä miten selviytyä valtavasta katraasta hirviömäistä vastustajista. Vastaan astelee muun muassa moottorisahoja heiluttelevia teurastajia, epämääräisistä ruumiinosista kokoon kursittuja friikkejä, hämähäkkinaisia ja kassakaappipäisiä jättiläisiä. Valitettavasti etsivä ei ole ketterimmästä päästä, joten enimmäkseen pelaaja taistelee vastustajien lisäksi huonoa kuvakulmaa ja rajoittunutta ohjausta vastaan.

The Evil WithinThe Evil Within

Taisteleminen ei ole suurimmaksi osaksi mitenkään erikoista, ja pelistä löytyy perusvarustuksena lukemattomista muista nimekkeistä tuttuja pyssyjä, kuten vaikkapa haulikko ja pistooli. Mukana on myös yksi jännempi ase, joka on muunneltava jalkajousi. Sillä voi ampua esimerkiksi jää-, tuli- tai sähkövasamia väsäämällä niitä ympäriinsä ripotelluista raaka-aineista. Suoran tulituksen lisäksi jouskarilla voi lisäksi luoda ansoja vihollisille.

Tämä on mainos:

Kentät tarjoavat runsaasti vaihtelua. Peli heittää eteen koko ajan yhä oudompia tilanteita, eikä koskaan voi olla varma mitä nurkan takana oikein vaanii. Ympäristöjä on yllättävän paljon, ja ne sisältävät myös selviä kunnianosoituksia monille vanhoille lajityypin klassikoille. Mukana on esimerkiksi valtava kartano, jonka voi nähdä viittauksena ohjaaja Shinji Mikamin ensimmäiseen kauhupeliin. Maailmasta löytyy myös runsaasti kerättäviä esineitä, joten täydellistä suoritusta haikaileville riittää tekemistä.

The Evil Within ei ole pelkkää suoraviivaista toimintaa. Välillä oikean etenemistavan löytämiseksi täytyy testata useita erilaisia taktiikoita, ja ajoittain on yksinkertaisesti pakko pötkiä pakoon. Samalla on oltava tarkkana, sillä ratkaisutavat ovat usein piilotettu ympäristöön, eivätkä ne ole välttämättä mitenkään ilmiselviä. Yritys ja erehdys -pelattavuus saattaa ärsyttää joitakin, etenkin kun pelillä on paha tapa tallentaa eteneminen ajoittain mahdottomiin tilanteisiin. Joskus on yksinkertaisesti pakko ladata aikaisempi tallennuspiste tai jopa aloittaa kenttä alusta.

Virkistävästi hahmoaan on mahdollisuus kehittää. Seikkailun aikana löydettävällä vihreällä aineella voi esimerkiksi parantaa Castellanoksen ominaisuuksia ja aseita. On sitten kiinni pelaajasta haluaako panostaa kestokykyyn vai tehokkaampiin tuliluikkuihin.

Siinä missä pelin kentät ovat yksityiskohtaisia, on pelin esitys toteutettu valitettavan puolivillaisesti. Testaamani PS4-versio kärsi esimerkiksi tekstuurien latautumisongelmista sekä reunojen repeilemisestä. Tämä siitäkin huolimatta, että kentät ovat kooltaan kohtuullisen pieniä. Ehkä pelin toteutusta ja kehittämistä rajoittivat eniten sen julkaiseminen sekä uusille että vanhoille konsoleille. Sen sijaan äänipuoli toimii mallikkaasti. Erilaiset viholliset tunnistaa jo äänen perusteella, mikä onkin tärkeää hiippailemisen kannalta. Musiikin pianomelodiat ja puistattavat ääniefektit onnistuvat puolestaan mainiosti luomaan painostavaa tunnelmaa.

Tämä on mainos:

The Evil Within ei ole se japanilaisten kauhupelien uusi messias, jollaiseksi sitä alun perin lupailtiin. Sen sijaan peli yhdistelee edellisen sukupolven kauhupelien parhaita paloja toimivaksi kokonaisuudeksi. Mukana on edelleen peli-iloa haittaavia jäänteitä menneisyydestä, jotka kaipaisivat kipeästi uudistamista. Hahmon kankeista liikkeistä ja ohjattavuudesta pitäisi vihdoinkin päästä eroon, puhumattakaan raivostuttavan jäykistä kuvakulmista. Vioistaan huolimatta The Evil Within viihdyttää varmasti kaikkia lajityypin ystäviä.

The Evil WithinThe Evil Within
07 Gamereactor Suomi
7 / 10
+
Hyvä tunnelma, muokattava varsijousi tarjoaa vaihtelua taisteuihin, runsaasti erilaisia hirviöitä ja vaihtelevia tilanteita, juoni koukuttaa
-
Kuvakulmat usein hankalia, jäykkä liikkuminen, tekniset ongelmat
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Täydentävä mielipide

Markus Hirsilä

Yhdyn kollegan arvioon lähes täysin. Haluan kuitenkin painottaa The Evil Withinin tunnelmaa, sillä meiningin painostavuutta ei voi aliarvioida. Välillä on pidettävä lyhyitä taukoja, jotta aivot saavat aikaa rentoutua. Musiikkia ei juuri käytetä, mutta juuri se pakottaa jatkuvasti kuuntelemaan ympäristöä luoden painostavaa tunnelmaa. Lisäksi The Evil Within on ensimmäinen videopeli, joka on aiheuttanut minulle painajaisia.

Hahmonkehitys on ehkä pelin parasta antia. Käytössä olevien resurssien vähäisyys aiheuttaa erikoistumispaineen, koska joka paikan höylänä tulee pidemmän päälle hankaluuksia. Itse valitsin kehittää ensin perinteiset tuliaseet tappiin ja vasta sitten antaa sijaa muille kyvyille. Kaikkea ei pääse kokemaan ensimmäisellä pelikerralla, joten New Game + kutsuu nopeasti. Uusi rundi kaikilla kerätyillä aseilla on nautinnollista.

Graafinen esitys ei ole kummoinen nykystandardeja ajatellen. Aivan erityisesti harmittaa The Evil Withinin suoranainen värittömyys. Käytössä on lähes yksinomaan mustaa, valkoista, harmaata ja ruskeaa.

Rajoitteistaan huolimatta The Evil Within on erittäin suositeltava pelikokemus kauhupelien ystäville.

8/10

Aiheeseen liittyviä tekstejä

The Evil WithinScore

The Evil Within

ARVIO. Kirjoittaja Bengt Lemne

The Evil Within vetoaa varmasti lajityypin faneihin, mutta ei tarjoa mullistavia uudistuksia.



Ladataan seuraavaa sisältöä