Jagged Alliance: Flashback

Harvaa peliä rakastetaan edelleen niin kuin vuonna 1999 julkaistua Jagged Alliance 2:ta. Sillä on vielä tänäänkin aktiivinen pelaajakunta, jota varten on askarteltu erilaisia modeja sekä päivityksiä, joiden avulla vanha suosikki pyörii uudemmillakin kokoonpanoilla. Kaikki eivät kuitenkaan halua ostaa ikääntyneillä grafiikoilla kuorrutettua rakennussarjaa vaan valmiin ja modernit vaatimukset täyttävän tuotteen. Näitä asiakkaita varten Jagged Alliance 2:ta on yritetty luoda yhä uudestaan ja uudestaan.

Viimeisin näistä yrityksistä on tanskalaisen Full Controllin Jagged Alliance: Flashback, joka kurottaa koko pelisarjan alkuun ja vielä sen tuolle puolenkin. Kickstarterista rahoituksensa ammentanut Flashback tuo kehiin tutut palkkasoturit, jotka seikkailevat pienessä banaanivaltiossa koittaen potkia diktaattoria pois valtaistuimeltaan, yksi karttaruutu kerrallaan.

Ikävä kyllä Flashback jää jälleen kerran puolitiehen verrattuna alkuperäiseen klassikkoon. Kyseessä on pienemmän budjetin peli, mikä näkyy vähän joka käänteessä. Soturien välinen kanssakäynti on hävinnyt kuvioista, joka oikeastaan pyyhkii myös näiden kaikentärkeän persoonallisuuden pois pelilaudalta. Ääninäyttelyä peliin on mahtunut vain minimimäärä, eikä se ole erityisen hyvää.

Flashback on graafisesti hieman sarjakuvamainen ja sellaisenaan aivan siedettävällä tasolla, mutta taisteluissa käytetty näkymä salaa yhtä paljon kuin se näyttää. Maisemaa voi käännellä Wasteland 2:n tapaan, mutta Flashbackissa homma menee silti usein arvauspelin puolelle. Jos mukana olisi se yksi kaikentärkeä näppäin, jolla näkymästä saa hävitettyä kaiken paitsi pohjakehikon, oltaisiin jo paljon selkeämmillä vesillä.

Juoni ja dialogi ovat parhaimmillaan tyydyttäviä. Tokihan JA-sarja möyrii vahvasti 1980-luvun toimintaleffojen tunnelmissa, mutta usein tuntuu siltä, ettei käsikirjoittaja ole edes jaksanut yrittää. Heikko taso paistaa silmiin todella selkeästi etenkin niille, jotka ovat lähiaikoina pelailleet edellä mainittua Wasteland 2:ta.

Tunnelmaa ei varsinaisesti auta se, että Kickstarter-tukijat ovat saaneet olla mukana mm. nimeämässä joitakin tapahtumapaikoista. Vihollissotilaat kantavat näiden tukijoiden nimiä, ja joissakin tapauksissa laukovat näiden kirjoittamia letkautuksia.

En nyt väitä, että on aina pahasta päästää yhteisö puuhailemaan pelinkehityksen parissa, mutta esimerkiksi tässä tapauksessa lopputuloksena on rehellisesti sanottuna amatöörimäinen ja hajanainen fiilis.

Jagged Alliance: Flashbackin halpuus iskee silmille myös täysin yllättävissä tilanteissa, kuten varusteita ostaessa. Vaikka erilaisille aseille ja panssareille löytyy kuvitusta - ovathan ne hahmojen repuissa - käydään kaupat puhtaasti tekstipohjaisen valikon avulla. Ylimääräisiä rojuja ei voi myöskään myydä pois. Tämä on jo täysin eriskummallinen suunnitteluvalinta, jota ei voi perustella muuten kuin sillä, että rahat loppuivat kesken. Aseita ei voi myöskään vanhaan tapaan varustaa uusilla osilla, mutta ne kyllä hajoavat käsiin käytössä.

Toisaalta, pelin ydinsisältönä toimivat vuoropohjaiset taistelut ovat kohtuullisen tyydyttäviä. Tekoälyä ei voi varsinaisesti kuvailla fiksuksi, mutta ainakin se on eri tavalla vajaata kuin (jälleen kerran) Wasteland 2:ssa. Flashbackin tekoälyarmeija osaa kikkailla, kiertää pelaajan taakse ja tehdä jopa valeperääntymisiä saadakseen tämän ulos poterostaan, mutta ajoittain se kirjaimellisesti paskoo housuunsa. On aivan tavallista nähdä kuinka vihollinen syöksyy suoraan palkkasoturin viereen ase kädessään ja unohtaa sitten mitä oli tekemässä. Seuraavalla vuorollaan hajamielinen vihulainen vain seisoo paikallaan huonot housussa, ja pelaaja voi tyhjentää lippaan tämän naamaan.

Täytyy myöntää, että tällainen "erilainen älykkyys" tekee vastustajista erittäin arvaamattomia, jolloin jokainen taistelu on omanlaisensa kokemus. Kartanpiirrossa ollaan kuitenkin oltu hieman laiskoja, ja niissä on turhankin paljon suuria, avoimia alueita. Tokihan näitä tulee olla, jotta esimerkiksi tarkka-ampujista saisi kaiken riemun irti, mutta paikoin suunnittelu tuntuu jääneen puolitiehen.

Omien palkkasotureiden liikuttaminen voi puolestaan muodostua melkoiseksi arpapeliksi. Maastossa liikutaan reaaliajassa ennen kuin ensimmäiset viholliset nähdään, ja suurimmat katastrofit sattuvat, kun porukkaa koittaa saada ryhmänä hyviin asemiin ennen viholliskontaktia. Hahmojen reititys on nimittäin totaalisen hanurista, ja jos ei ole varovainen, voi pari ryhmän jäsenistä lähteä kiertämään pisintä mahdollista reittiä, joka poikkeuksetta johtaa vihollisen tähtäimeen ja sangen kuumottavaan tilanteeseen.

Jagged Alliance: Flashback ei siis onnistu lunastamaan Jagged Alliance 2:n kruunua itselleen. Se on silti mielestäni paras tähänastisista yrityksistä saavuttaa vanha loisto, ja onnistuu toimimaan jonkinmoisena korvikkeena pahimpien tärinöiden tasaamiseksi. 30 euroa on kuitenkin liikaa pyydetty pelistä joka on kaikilla muilla tavoin halpa. Halpalaarista sitä voi jo harkita.