Halo: The Master Chief Collection

Microsoft tuntuu kohtelevan Haloa samoin kuin Nintendo putkimiestään.Halo: Combat Evolved oli alkuperäisen Xboxin julkaisupeli, ja sarjan pelejä on nähty jokaisella yhtiön konsolilla maltilliseen mutta hyvälaatuiseen tahtiin. Vuonna 2015 pitäisi saapua kauan odotettu Halo 5: Guardians, jonka odotuksen tuskaa lievitetään nyt pakkaamalla Master Chiefin koko tähänastinen matka yhdelle levylle. Halo: Master Chief Collection kattaa peräti neljä peliä lisäosineen päivineen, joten tarjolla on satoja tunteja pelattavaa. Lisäporkkanaksi tarjotaan mahdollisuus osallistua Halo 5:n moninpelibetaan joulukuussa 2014.

Kokoelman käyttöliittymä on ensiluokkainen. Neljän pelin kaikki tehtävät ovat heti auki, joten kokoelman voi pelata vaikka lopusta alkuun niin halutessaan. Mielenkiintoisinta on kuitenkin niputtaa esimerkiksi pelkät ajoneuvotehtävät peräkkäin. Tai miten olisi jonkin yksittäisen saavutuksen valinta? Peli alkaa tällöin juuri siitä kohdasta, jossa saavutus on mahdollista avata. Mukana on tietysti iso läjä mitaleja ja avatar-kuvia availtavaksi. Gamerscorea sen sijaan piisaa yli 4000 pisteen edestä. Kaikki tutut moninpelimahdollisuudet ovat entisellään, ja kilpailulliseen verkkomättöön voi osallistua yli sadalla erilaisella kartalla. Paketti on sisältömäärältään ensiluokkainen.

Halo: Combat Evolved on jo aiemmin julkaistu Anniversary-versio, mutta jatko-osa Halo 2 julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa remasteroituna. Ero alkuperäiseen on todella huima varsinkin välivideoissa. Halo 3 on harmillisesti täysin ennallaan, vaikka tilausta pienille graafisille viilauksille olisi varmasti ollut. Halo 4 on tietenkin nelikosta esteettisesti loisteliain. Kokoelma onkin läpileikkaus peliteollisuuden kehityksestä erityisesti grafiikan suhteen, mutta pelillisesti evoluutio on ollut hienovaraisempaa.

Ensimmäinen Halo osoitti lopullisesti, että kahden analogitatin ohjaus toimii ensimmäisen persoonan räiskintäpeleissä moitteettomasti. Toisaalta pelin kenttäsuunnittelu oli paikoitellen uskomattoman yksitoikkoista ja itseään toistavaa. Halo 2 jätti keräiltävät ensiapupaketit pois ja korvasi ne itsestään latautuvalla energiakilvellä. Jatko-osan paljon kopioitu toinen innovaatio oli niin sanottu dual wielding, jolla tarkoitetaan mahdollisuutta tulittaa kahdella aseella samanaikaisesti. Siinä sivussa Halo 2 muistetaan myös poikkeuksellisen turhauttavasta loppuratkaisustaan. Halo 3 hioi edeltäjiensä peruspelimekaniikan huippuunsa lisäten soppaan kentältä kerättävät lisäkyvyt, kuten kaikelta pahalta vähäksi aikaa suojaavan kuplakilven. Halo 4 pyrki taas lisäämään pelaamisen monipuolisuutta vähentämällä kenttien putkimaisuutta ja laittamalla Master Chiefin lentelemään rakettirepulla. Tämä vehje oli laina vuonna 2010 julkaistusta Halo: Reach -pelistä.

Halot ovat aina olleet parhaimmillaan seurapeleinä, eikä Master Chief Collection tietenkään muuta tätä kaavaa mitenkään. Kaikki osat jo moneen kertaan kolunneilla veteraaneilla saattaa olla hankaluuksia motivoida itseään uudelle kierrokselle yksin, mutta hyvässä seurassa meno on jälleen niin hienoa kuin vanhoina hyvinä aikoina. Tarinan pelaaminen kavereiden kanssa toimii edelleen mainiosti, mutta historiallisesti tarkasteltuna Halo tunnetaan nimenomaan kilpailullisen moninpelinsä ansiosta. Sarja hallitsi verkkomättöjä varsin suvereenisti vuosia, kunnes lopulta Call of Duty onnistui kaappaamaan vallan silloiselta kuninkaalta itselleen. Aika näyttää, jaksavatko verkossa toisiaan jo tuhansia tunteja piesseet veteraanit vielä innostua kokoelman moninpelistä.

Hieman yllättävä valituksen aihe on ohjausnappien asettelu. Kokoelmassa jokaisen neljän pelin ohjaus on hieman erilainen, minkä huomaa varsinkin jos eri osien tehtäviä pelaa sekaisin. Tämän vuoksi olisin kaivannut mahdollisuutta muokata toimintonapit mieleisekseni. Ajan kuluessa Call of Dutyn ohjausmalli on saavuttanut jonkinlaisen standardin aseman, jota käyttää myös Halot alun perin kehittäneen Bungien uusin julkaisu Destiny. Paljon pelaavien kannattaakin varautua siihen, että Halon ohjaus tuntuu hetken aikaa oudolta. Toinen shokki menneisyydestä on jeepin eli warthogin ohjaustuntuma varsinkin ensimmäisessä pelissä. Pitoa ei ole nimeksikään ja kruisaileminen tuntuu kuin liukastelisi kesärenkailla märällä jääradalla.

Käyttöliittymän puolesta Halo: Master Chief Collection on melkein täysi kymppi. Kaikki mukaan sisällytetyt pelit ovat vanhoja, mutta toisaalta niitä on peräti neljä kappaletta. Uudet haasteet ja saavutukset tuovat rutkasti lisää peliaikaa moninpeliä unohtamatta. Sarjaan täydellisesti jo kyllästyneet ohittanevat julkaisun kokonaan, mutta muille kokoelmaa voi suositella lämpimästi.