Gamereactor Network Suomi / Dansk / Svenska / Norsk / English / Deutsch / Italiano / Español / Português / Français
Kirjaudu sisään






Unohditko salasanan?
Et ole jäsen, Haluan rekisteröityä

Kirjaudu käyttäen Facebook-tiliä
FacebookFacebook
arvio

This War Of Mine

Sota ei ole herkkua kellekään, mutta siviilille se on helvetti.

Tämä on mainos:

Sota on sellainen asia, josta saa kuulla muodossa tai toisessa uutisista joka päivä. Jos yhtäällä ehtii vähän rauhoittua, niin kyllä jossain muualla jo rymisee. Viime aikoina Ukrainan tilanne on hallinnut suomalaistenkin tietoisuutta, mutta on ihan eri juttu lukea sodasta kuin joutua itse sen jalkoihin. This War of Mine pyrkii välittämään tunnelmia jälkimmäisestä vaihtoehdosta.

Pelkistettynä This War of Mine on resurssienhallintaan keskittyvä eloonjäämispeli. Päivisin rakennellaan parannuksia omaan tukikohtaan ja yöllä käydään keräämässä lisää raaka-aineita ympäristöstä. Tukikohta ei kuitenkaan ole mikään bunkkeri tai komentokeskus vaan pommien repimä talonrähjä, josta pitää ensitöikseen raivata isommat romupinot elämisen tieltä ennen kuin sinne voi alkaa varustamaan sänkyjen ja nojatuolien kaltaisia luksustuotteita. Samalla pitäisi myös rakentaa puolustusta kaupungissa vaeltavia rosvojoukkoja vastaan, ja kamiinakin olisi mukava olla ennen kuin talvi iskee.

Tämä on mainos:

Resurssienkerääminen ei sekään ole minkään abstraktin aineen louhimista. Sen sijaan tehtävään valitun hahmon pitää hiippailla Mark of the Ninjan tyyliin enemmän tai vähemmän hylätyissä rakennuksissa ja pakata reppunsa täyteen ennen aamua. Jotkut resurssit lojuvat hylättyinä maassa, mutta parempaa settiä yleensä vartioidaan tai se on vähintään lukkojen takana.

This War of MineThis War of Mine

Jutun jujuna on tietenkin se, etteivät hahmot ole mitään ninjoja. This War of Minen päähenkilöt ovat satunnaisia siviilejä jotka ovat jääneet armeijan ja kapinallisten väliin keksityssä itäeurooppalaisessa valtiossa. Näiden erikoistaidot eivät ole messeviä lopetusliikkeitä vaan esimerkiksi kokkaus tai musikaalisuus.

This War of Mine on monella tapaa karu peli. Värejä ei viljellä ja näkymää elävöittää lähinnä taiteellisemmista animaatiolyhäreistä tuttu väräjävä tausta. Harmaata maisemaa säestetään satunnaisilla laukauksilla, tykkitulella sekä melankolisella musiikilla, joka tuo ajoittain vahvasti mieleen The Last of Usin. Estetiikka on erittäin kohdallaan, ja pelikokemusta hallitsee alakulo, jossa toivonkipinät syttyvät vain sammuakseen pian uudestaan. Erityisen hyvin ihon alle pääsevät mustavalkoiset valokuvat, jotka kuvaavat sekä hahmoja että näiden kokemia käännekohtia.

This War of Mine ei ole hauska peli; se ei ole edes viihdyttävä. Se on kuitenkin haastava ja onnistuu herättämään enemmän tunteita kuin repullinen Call of Dutyja yhteensä. Kyllä tässäkin pelissä voi saada aseen käteensä ja jopa onnistuneesti lahdata resurssien tiellä seisovat pyssymiehet, mutta sen jälkeen saattaakin päästä seuraamaan kuinka "sankari" lakkaa nukkumasta, alkaa tappelemaan muiden eloonjääjien kanssa ja lopulta haukkaa omaa haulikkoaan ja maalaa seinät ajatuksillaan.

Kaikilla valinnoilla on seurauksensa, ja vaikka saattaakin kirpaista antaa naapurin lapsille viimeiset säilykkeet, voisi niiden pimittämisestä seurata kova isku moraaliin, jonka seurauksena kotityöt jäävät tekemättä ja usko huomiseen vaihtaa postinumeroa.

Mitään Don't Starven tyylisiä mittareita ei This War of Minesta löydy. Hahmojen tila ilmoitetaan yksioikoisesti kertomalla että näillä on nälkä tai kovasti nälkä. Nämä voivat myös olla esimerkiksi kylmissään, kipeitä, surullisia tai masentuneita. Nälkä korjaantuu tietenkin syömällä, ja masennus saattaa lähteä sillä, että yksilö istutetaan juttelemaan tunteistaan. Tässäkin tosin tuhraantuu tunteja, joille olisi varmasti muutakin käyttöä liitoksistaan natisevassa talossa.

This War of MineThis War of Mine

Vaikka peli vaikuttaa päällisin puolin hidastempoiselta, on pelaajalla itse asiassa useimmiten tuli ahterin alla, koska kello käy viisi minuuttia sekunnissa, eivätkä uudet vesisuotimet tai pontikka valmistu silmänräpäyksessä. Jos päivään jääkin pari tuntia tyhjää, niiden antaa mieluusti pyöriä omaa vauhtiaan loppuun sen sijaan, että siirtyisi suoraan yöhön nappia painamalla. Hengitystauko ennen uutta jännitysnäytelmää on aina arvokas.

Ja yöt todellakin ovat jännitysnäytelmiä. Kaupungissa on useita eri kohteita pengottavaksi, eikä koskaan ole mitään takuita siitä, etteikö tilanne olisi päässyt päivän aikana muuttumaan. Saatat olla menossa tekemään vaihtokauppoja tutuksi käyneen ukkelin kanssa, mutta nyt sinut ottaakin vastaan mielensä menettänyt rintamakarkuri, joka ampuu ensin ja kysyy sitten. Jos kaliiperi on riittävän iso, voi reppuretkeilijän matka katketa pysyvästi jo yhdestä laakista, eikä tätä enää aamulla kuulu kotiin.

Toisaalta vastaan voi tulla myös parin eläkeläisen asuttama talo, jossa on oikein mukavasti kaikkea tarpeellista kerättäväksi, jos ei siis pahastu siitä, että sinua rukoillaan taukoamatta jättämään edes vaimon lääkkeet tai vähän ruokaa hengenpitimiksi. Kokemuksessa riittää miettimistä koko porukalle seuraavana päivänä.

Nämä ovat tietenkin ääriesimerkkejä, eikä This War of Minen maailma ole aina näin yksiselitteinen. Joskus asemieskin voi luodin sijasta heittää perään vain lupauksen siitä, että seuraavalla kerralla käy pahasti. Juuri nämä realismia henkivät harmaan sävyt ja jatkuva epävarmuus kanssaihmisistä antavat pelille sen iskuvoiman.

Epävarmuus hallitsee myös pelin "voittamista". Sekä alku- että lopetuspäivä ovat satunnaisia, kuten ovat myös ne eloonjääjät, jotka talosta alussa löytyvät. Sota loppuu sitten kun sota loppuu, ja jos joku on hengissä ja järjissään vielä silloin niin hyvä hänelle. Tosin omista "voittajistani" yksi kuoli huumeisiin jo parin vuoden päästä, kun taas toinen menetti pysyvästi luottamuksensa ihmisiin ja eristäytyi. This War of Mine käyttää siis tilaisuutensa lyödä pelaajaa nivusiin vielä epilogissakin.

Mekaanisesti kyseessä on hyvälaatuinen peli, joskin taloonsa on mahdollista kasata työpisteitä niin, että ikonit menevät toistensa päälle, ja taistelutilanteet voivat olla hieman kömpelöitä tai kaoottisia. Samaten kannattaa välttää öisin automaattista pakonappia, koska juoksijalle voi usein löytää itse paljon suoremmankin reitin pois vaarasta. Peliä on myös siunattu parilla graafisella bugilla, joiden ansiosta hahmot mm. rentoutuvat istumaan tyhjän päälle kuin parempikin joogalentäjä.

Mutta, tällainen tekninen vatvominen on tässä tapauksessa toissijaista. This War of Mine kertoo sodasta tavalla, jonka haastaa tällä hetkellä ainoastaan Valient Hearts: The Great War. Pelin tunnelma on uskomattoman vakuuttava, ja se tuo mieleen muun muassa Cormac McCarthyn kirjan The Road sekä siitä muokatun elokuvan. Hahmojen taustoja sekä tuntoja valotetaan riittävästi, että pelaaja saa näistä jonkinlaisen otteen ja voi sitten itse täytellä tyhjiä kohtia. Tarina muodostuu joka kerta uudestaan satunnaisten tapahtumien kautta.

Kyseessä ei todellakaan ole hauska kokemus, mutta ei hyvän aina tarvitsekaan olla hauskaa. Hyvä voi myös olla ajatuksia herättävää tai koskettavaa, ja This War of Mine on perinpohjaisesti näitä. Se ei myöskään jää "pelkäksi kokemukseksi", koska siinä on vahvan ja tarpeellisen viestin lisäksi myös haastava ja mielenkiintoinen pelillinen osuus.

Suosittelen This War of Mineä kaikille niille (ikärajan ylittäville) pelaajille, jotka hakevat sokean toiminnan ja hetken herkun sijasta pelin, joka jää elämään pääkoppaan vähän pidemmäksikin aikaa. Esimerkiksi Ukrainan uutisiin saattaa suhtautua läpipeluun jälkeen hieman erilaisella tavalla.

Jotkut pelit ovat erinomaisia, mutta tämän lisäksi This War of Mine on myös oikeasti arvokas.

This War of Mine
This War of Mine
This War of Mine
10 Gamereactor Suomi
10 / 10
+
Harvinaisen tunteitaherättävä kokemus, karun kaunis grafiikka ja musiikki, tärkeä sanoma
-
Kömpelö taistelumekaniikka
Tämä on mainos: