Guitar Hero World Tour

Guitar Hero World Tourin arviota on mahdotonta kirjoittaa vertailematta peliä Rock Bandiin. Pelien lähtökohta on nimittäin tismalleen sama. Bändissä on neljä musikanttia: kitaristi, basisti, rumpali ja laulaja. Näistä yhtä tai useampaa ohjastaa ihmispelaaja, ja puuttuvat instrumentit lisätään automaattisesti mukaan soitantaan.

Suurin ero Guitar Hero World Tourin ja Rock Bandin välillä on soittimet. Muovinen kitaraohjain on jälleen muuttunut sitten viime näkemän, ja tällä kertaa muutos ei rajoitu vain ulkomuotoon. Kitaran kaulan juureen on lisätty kosketussensori, jonka avulla voi lisätä efektejä pitkiin nuotteihin ja soittaa ajoittain ilmestyviä nopeita nuottisarjoja liu'uttamalla sormea sensoria pitkin. Ominaisuus vaikuttaa melko turhalta, etenkin verrattuna Rock Band -kitaran soolonappeihin, joilla on selkeämmin hyötykäyttöä.

Myös kitaran tallaa on muokattu. Nyt tallaa painamalla saa käytettyä pistekertoimia nostavaa Star Power -energiaa, jota kertyy taitavasti soittamalla. Tallan molemmille puolille on laitettu start-napit, ja ristiohjainkin on muutettu säätimen näköiseksi. Kampeenkin on tullut vähän lisää mittaa, ja kitara näyttää kielten puuttumista lukuun ottamatta entistä enemmän oikealta kitaralta.

Kitara tuntuu varsin jämerältä, mutta yksi aiemmista Guitar Hero -kitaroista tuttu murhe palaa. Kitaran rämpytysvivun (tekninen termi, toim. huom.) palautusjousi on hieman liian innokas tai vipu liian löysä, sillä nopeassa soitannassa vipu palautuu aina toiseen ääriasentoon asti, mikä aiheuttaa ajoittain ylimääräisten nuottien soittamisen. Maltillisella soitannalla ongelmia ei ilmene, mutta rokkipelin ei pitäisi edellyttää maltillisuutta.

Guitar Hero World Tourin rummut sisältävät kolme rumpulevyä (virveli ja kaksi tomia), bassorumpupolkimen sekä kaksi peltiä (hi-hat ja crash). Rumpulevyt ovat kumia, ja niiden paukuttaminen on todella palkitsevaa. Rumpukapula hyppää kumista miellyttävällä tavalla takaisin, ja rollien soittaminen tuntuu todella hyvältä.

Valitettavasti levyjen iskuntunnistuksessa on pieni ongelma. Mikäli samaa rumpulevyä takoo molemmilla käsillä tarpeeksi nopeasti ja voimakkaasti, levy ei tunnista iskuja. Vielä toiseksi vaikeimmalla tasolla tämä ei aiheuttanut varsinaisia pelillisiä ongelmia, mutta vapaamuotoisten fillien aikana levy ei aina reagoinut.

Pellit eivät ole yhtä onnistuneita kuin rumpulevyt, sillä ne kopsuvat enemmän. Kokonaisuutena Guitar Hero World Tourin rumpusetti on paljon laadukkaampi kuin ensimmäisen Rock Bandin setti. Rumpujen valinnassa on myös muutama makuasiatekijä, kuten irrallinen bassorumpupoljin. Guitar Hero -rummuissa polkimen saa asetettua mihin kohtaan tahansa, mutta rumpuja liikutellessa poljinta pitää kantaa erikseen. Se, onko siirto- vai soittomukavuus tärkeämpi on yksilökohtaista, mutta itse koin jatkuvan polkimen raahaamisen rasittavaksi.

Mikrofoni on sama Logitechin valmistama perusmalli kuin Rock Bandissakin, ja se kytketään usb-kaapelilla konsoliin. Muut soittimet ovat langattomia, mikä tarkoittaa sekä lisättyä käyttömukavuutta että paristojen kanssa säätöä.

Guitar Hero World Touria pelatessa pohdin, onko peli plagiaatti Rock Bandista vai tribuutti sille. Suurin ero pelien välillä on ruudulla rullaavat soittomerkit, jotka ovat World Tourissa pyöreitä ja Rock Bandissa neliskanttisia. Activision ei ole kuitenkaan kopioinut Rock Bandin maailmankiertuetilaa, vaan sekä yksin- että moninpeliurat ovat lähes identtisiä edellisten Guitar Hero -pelien kanssa.

Uratilassa tehtävänä on viedä joko valmiiksi tehty rokkari tai itse luomansa hahmo pikkulavoilta festaristaraksi. Uratilassa tarkastellaan ilmoitustaulua, jolla on tarjolla osaavalle musikantille keikkoja. Keikalla on kolmesta viiteen biisiä, joiden jälkeen soitetaan luonnollisesti encore. Koko keikka täytyy soittaa ensimmäisellä kerralla kokonaan läpi, ja vasta läpäisyn jälkeen voi soitella yksittäisiä kappaleita. Valitettavasti tuttu ja turvallinen Guitar Hero -konsepti tuntuu Rock Bandin kiertuetilan jälkeen auttamattoman vanhanaikaiselta. Kun tarjolla ei ole yksittäisiä biisejä, vaan koko parinkymmenen minuutin keikka täytyy soittaa putkeen, iskee väsymys yllättävän nopeasti.

Minkä tahansa musiikkipelin tärkeimpiä ominaisuuksia on sen soundtrack. Guitar Hero World Tourin kappalevalikoima on osittain onnistunut. Mukana on Eye of the Tigerin ja Living on a Prayerin kaltaisia klassikkoja, mutta sekaan mahtuu myös mitäänsanomatonta kuraa ja neverheard-osaston kitarakikkailua. Pakettia on yritetty keventää No Doubtin ja Blink 182:n kaltaisten MTV-bändien avulla, mutta koko hommasta puuttuu kantava teema.

Jos biisivalikoima ei miellytä, Activision tarjoaa myös mahdollisuuden tehdä omia biisejä. Guitar Hero World Tourin studiotila onkin sen paras ominaisuus. Tempovaihtojen vähyyttä (100,120 tai 140 iskua minuutissa) lukuun ottamatta omien hittibiisien tekoon tarjotaan monipuoliset välineet. Rumpuraidan voi nauhoittaa joko livenä, tai mikäli rytmitaju ei ole aivan huippuluokkaa, mikseritilassa yksi isku kerrallaan.

Kitaralle ja bassolle saa määriteltyä haluamansa pohjasoinnut ja erilaisia sointuasteikkovaihtoehtoja on tarjolla runsaasti. Varsinaista musiikkikorvaa ei siis tarvita kuin nimeksi. Lopullisen biisin voi leikellä ja liimailla kasaan pienemmistä osista, joten samaa luuppia ei tarvitse soittaa montaa kertaa putkeen. Valitettavasti laulua ei voi nauhoittaa, joten omat biisit ovat vain instrumentaaliversioita. Omia biisejä voi laittaa jakoon verkkoon, ja muiden biisejä saa ladattua omalle koneelle, joten soitettavan ei pitäisi loppua kesken pelin läpäisyn jälkeenkään.

Guitar Hero World Touria vaivaa omaperäisyyden puute. Sen soittimet tuntuvat laadukkailta ja perusidea on toimiva, mutta lainattujen ideoiden päälle ei ole osattu rakentaa toimivaa kokonaisuutta. Tuntuu, että peliä ideoidessa on keskitytty ulkomusiikillisiin asioihin kuten hahmoeditorin sisältöön enemmän kuin itse soitantaan tai musiikkiin. Rock Bandista paistaa läpi kehittäjä Harmonixin työntekijöiden vahva muusikkotausta, kun taas Guitar Hero World Tour on ikään kuin markkinointiosaston visio bändipelistä.

Mikäli omien biisien tekeminen houkuttaa, on Guitar Hero World Tour erinomainen ostos, mutta bändipelien ystävien kannattaa harkita, sijoittaako rahat kitarasankarin maailmankiertueeseen vaiko tulevaan Rock Band 2:een.