Destiny - The Dark Below

Muutama kuukausi sitten julkaistu Destiny on mielenkiintoinen tapaus. Halon takana olevat räiskintäveteraanit loivat kokonaan uuden nimikkeen, jolla on kymmenvuotissuunnitelma. Projektilla on 500 miljoonan dollarin budjetti, rima korkealla, valtava painolasti Halon maineesta ja runsaasti lupauksia lunastettavana. Destiny jakaa mielipiteitä harvinaisen tehokkaasti, ja kritiikit että kehut tuntuvat olevan molemmat täysin ansaittuja.

On varmaankin ensimmäinen kerta, kun allekirjoittaneen on edelleen vaikea sanoa mitä mieltä jostakin pelistä on senkin jälkeen, kun siihen on upottanut toista sataa tuntia elämästään. Destinyssä on valtavasti syitä miksi minun ei pitäisi pelistä pitää. Hurjat määrät itseään toistavaa samojen tehtävien tahkoamista. Pelin rakenne joka tukee nimenomaan grindaamiseen hurahtaneita ammuskelijoita eikä kevyitä sunnuntaisohlottajia. Kerta toisensa jälkeen kuultavat repliikit ja jylhään epiikkaan tähtäävä mustavalkoinen kerronta, joka käyttää superlatiiveja sarjatulella. Rasittavat videopätkät, joita ei voi ohittaa. Vähäinen sisällön määrä, jota vieläpä kierrätetään täysin estoitta. Ja silti peli iskee kuin tonnin leka.

Sama mitä Destinyssä tekee, pelaaja hyötyy siitä jotenkin. Jos ampuu huvikseen rivitolloja vartin verran, kokemusta kerryttää niin pelaaja itse kuin käytössä olevat varusteetkin. Tehtävistä saa sekä rahaa että hyvällä tuurilla jonkin käyttökelpoisen esineenkin. Vaikka satunnaisgeneraattorin harvoin jaettava suosio turhauttaakin usein, pelissä on silti jatkuva etenemisen tuntu.

Mikä tärkeintä itse taistelu soljuu upeasti, niin upeasti. Räiskintä kaikkine kommervenkkeineen ja temppuineen tulee heti kättelyssä kuin selkärangasta, ja pelin ensi kertaa käynnistävä satunnaissotilas on välittömästi kuin kotonaan. Toimintaa ryydittävät kyvyt ovat riittävän erilaisia hahmoluokasta toiseen, eivätkä kuitenkaan vie fokusta siltä tärkeimmältä eli itse ammuskelulta.

Destinyssä ei ole hetkeäkään tylsää, vaan siinä on koko ajan jokin pieni päämäärä suoraan nenän edessä, tai korkeintaan kulman takana. Se ruokkii mestarillisesti aivot narikkaan -meininkiä annostelemalla pelaajalle pieniä kolmenkymmenen sekunnin kliimakseja ketjussa. Parhaimmillaan Destiny on mykistävän tunnelmallinen ja ihastuttavan haastava.

On kuitenkin tosiasia, että emopelissä on surkean vähän sisältöä. Planeettoja on neljä ja jokaisella on viisi juonitehtävää ja yksi vaikeampi Strike-ryhmätehtävä. Jokainen, ja todellakin ihan jokainen niistä käyttää samaa planeettakohtaista karttaa, jota laajennetaan ihan pikkaisen johonkin suuntaan. Maisemat on siis äkkiä nähty eikä erilaisia vihollisiakaan ole kuin kourallinen.

Tätä onttoutta saapuu paikkaamaan Destinyn ensimmäinen lisäosa, The Dark Below, joka lisää emopeliin muutaman juonitehtävän ja pelaajien väliseen mättöön keskittyvän kartan, uusia aseita, yhden Striken ja yhden kuuden hengen raid-ryllistyksen. Ja siinä se. Paketti on hinnoiteltu parin kympin hintaiseksi.

Hinta tuntuu syystäkin suolaiselta. Pelaajien välisiin kahnauksiin erikoistunut pelaaja saa kokonaista kolme uutta karttaa sijoitustaan vastaan! PvP-soturin on syytä pitää myös yksinpelistä, sillä The Dark Below'n kenttäannista tulee lähinnä paha maku suuhun. Joo, ovathan ne ihan kivoja karttoja, mutta uusia pelimuotoja ei tule, ja nämäkin kentät on äkkiä nähty.

Myös yksinpelaajalle lisäpaketti tarjoaa todella surkeasti tavaraa. Kolme tehtävää kattava lisäjuoni on hetkessä ohi, ja se on kirjoitettu ihan yhtä surkeasti kuin emopelinkin edesottamukset. Tämän lisäksi voi satunnaisesti kiskaista sen uuden Striken, mutta se on laiha lohtu. Kumpikin näistä, sekä tarinakimara että Strike, ovat ehkä neljänneksen verran uutta materiaalia, lopun kierrättäessä taas niitä samoja kartanpätkiä. On siis turha toivoa uudesta planeetasta, sillä The Dark Below avaa vain pari hassua ovea jo moneen kertaan kolutuista kentistä.

Ystävien kanssa ryllistävälle tilanne on vähän parempi, sillä lisurin myötä tuleva uusi Crota's End raid-tehtävä on mielenkiintoinen ja haastava. Juonellisesti se käsittelee avaruuszombirotu Hiven puolijumalan heräämistä ja tuhoamista, ja siinä sukelletaan ontoksi kaiverretun Kuun keskelle vetämään mörköjä turpaan. Luvassa on paljon pimeää ja ahdistusta, kun kitiinikuoriset kummajaiset listivät kokeneita pelaajaparkoja kuin hyttysiä.

The Dark Below tuo toki uusia varusteita, joiden avulla pelaaja voi tavoitella nostettua tasokattoa -- peruspelin 30. kokemustaso jää siis nyt taakse, kun laajennuksen myötä voi tavoitella 32. tason herruutta. Mutta ah ja voi, vaikea Crota's End -raid antaa kaksi ja vain kaksi kohtaa missä haluttuja palkintoja arvotaan, ja kuten aina, Destiny ei ole tunnettu anteliaisuudestaan tai reiluudestaan. Kannattaa siis varautua järjettömän kovaan, viikkoja ja taas viikkoja kestävään grindaamiseen, mikäli haluaa kiskoa hahmonsa ylimmälle mahdolliselle jakkaralle.

Tahkoamisesta puheenollen, varusteille tapahtuu mukavia, eikä sanan positiivisessa merkityksessä. Pelaaja voi päivittää parhaat Exotic-varusteensa uudelle kokemustasolle, jotta vanhoilla releillä voi loistaa myös lisäosassa. Hinta tähän on vain hurjan kova: kyseinen varuste menettää kaiken keräämänsä kokemuksen. Kyllä vain! Jos olet vetänyt tussarisi ja panssarisi tappiin ja haluat käyttää niitä vastaisuudessakin, varaudu metsästämään kaikki levelöintiin tarvittavat materiaalit uudestaan. Eikä siinä vielä kaikki! Päivitys maksaa tuhottoman paljon rahaa sekä yhden kristallin, jonka saa vain särkemällä jonkin Exotic-esineen tai ostamalla sen Xur-muukalaiselta kourallisella kalliita Strange Coin -pelimerkkejä.

Toisin sanoen, uuden kokemustasokaton tavoittelemiseen vaaditaan paranneltuja varusteita ja jotta niillä tekee uutta sisältöä tahkotessa yhtään mitään, niitä on ensin paranneltava valtavalla määrällä aikaa, vaivaa ja materiaaleja. Onneksi olkoon, Guardian, suuret ponnistelusi on täten tehty verrattain turhiksi.

Rehellisesti sanottuna, viimeistään tässä vaiheessa alkaa allekirjoittaneella hirttää kiinni. Destiny rankaisee pelaajiaan tosissaan, ja varusterumban myötä peli suorastaan näyttää pelaajalle keskisormea. The Dark Below mitättömine sisältöineen ja korkeine hintalappuineen pissii sinua molempiin silmiin hirveällä paineella, ja nauraa vielä päälle pistämällä sinut tahkoamaan niitä
juupelin kenttiä alusta asti, koska muuten on vaikea pärjätä.

The Dark Below on valtaisa pettymys, jonka tuomat uudistukset nostattavat pettymyksen katkeran sapen kurkkuun. Ja silti minä pelaan, koska harvasta toimintapelistä tulee näin hyvä zen. Minulla taitaa olla ongelma.