Into Blue Valley

Into Blue Valley on pienen brittiläisen Kuchalu-studion ensimmäinen "suurempi" julkaisu, mutta se ei ole sellaisenaan erityisen mittava tai vaikuttava. Kyseessä on ensimmäisen persoonan "eksploraatiopeli", jota pahat kielet kutsuisivat kävelysimulaattoriksi. Into Blue Valley on kuitenkin ansainnut tämän leukailun, koska pelissä pystyy ainoastaan kävelemään ympäriinsä ja katselemaan paikkoja. Siinä poimitaan mukaan myös esineitä, mutta niitä käytetään ainoastaan edistymisen mittarina.

Sinisen laakson kiertokävely on kehystetty kauhuelokuvista tutulla keinolla. Kaikki on itseasiassa vanhalta VHS-nauhalta pyöritettyä kamerakuvaa, jota kommentoi kaveruskaksikko. Näitä kaveruksia tai varsinaista päähenkilöä ei koskaan nähdä, ja kommentitkin esitetään tekstin muodossa, koska pelissä ei ole ääninäyttelemistä.

Into Blue Valley on nimensä mukainen, koska sen väriskaala koostuu enimmäkseen sinisen sävyistä. Raskaiden filttereiden lävitse vedetty kuva ei ole lempeä silmille, eikä sitä varmaan pystyisi katselemaan yhtään pelin kestoa kauempaa. Nupit on vedetty yksinkertaisesti liian kaakkoon, kun maltillisemmalla lähestymistavalla peli olisi saattanut jopa olla omalla vaatimattomalla tavallaan nätti. Ainakin fiilis hyisessä metsämaisemassa on todella talvinen.

Taustalla soi melakolinen pianoraita, joka on toki tunnelmallinen, mutta se katkeaa joka kerta, kun päähenkilö menee sisätiloihin, ja alkaa sitten uudestaan alusta tämän tullessa ulos. Ei siis mikään optimiratkaisu tämäkään.

Ohjaus on puolestaan sössitty harvinaisen lahjakkaasti. Kamerahemmo tuntuu liikkuvan ympäriinsä sähköpyörätuolilla joka jumittaa jokaiseen mahdolliseen esteeseen, jos siis esteellä tarkoitetaan esimerkiksi hieman kohollaan olevaa katukiveä. Tuntuma on toisin sanottuna harvinaisen kömpelö.

Kaiken tämän teknisen toistaitoisuuden voisi antaa ainakin osittain anteeksi, jos sen takaa löytyisi vahva tarina tai tunnelmakokemus. Ikävä kyllä kumpikin näistä loistavat poissaolollaan. Vaikka kehyskeino onkin lainattu kauhuleffoista, koetaan Into Blue Valleyssä lähinnä kevyttä jännitystä ja lievää tympääntymistä. Varsinaiseen kyllästymiseen asti ei kuitenkaan ehditä, koska kokemus kestää vain heppoiset puolisen tuntia.

Tarinallinen sisältö on harvaa ja hajanaista, ja vaikka jotkut sirpaleet ovatkin mielenkiintoisia ja hyvin kirjoitettuja, ei kokonaisuus ole niinkään lyhyt tarina kuin puolivillainen raapale. Fiiliksiä ei auta se, että toinen nauhaa katselevista kaveruksista selittää koko ajan mitä seuraavaksi tapahtuu, eli raahaa pelaajaa kädestä pitäen eteenpäin kuin täyttä vajukkia.

Oikeastaan Into Blue Valley vaikuttaa jonkinlaiselta teknologiademolta, johon on koitettu heittää vähän jotain narratiivista sisältöä. Sekä teknologia että tarina jättävät kuitenkin paljon toivomisen varaa, eikä pelin 9,99 euron hintapyynnössä ole mukana mitään realismin häivääkään. Olin kovasti halunnut pitää Into Blue Valleystä, mutta näillä eväillä se ei ole yksinkertaisesti mahdollista.