Gamereactor Network Suomi / Dansk / Svenska / Norsk / English / Deutsch / Italiano / Español / Português
Kirjaudu sisään






Unohditko salasanan?
Et ole jäsen, Haluan rekisteröityä

Kirjaudu käyttäen Facebook-tiliä
FacebookFacebook
arvio

Dying Light

Zombeissa on vieläkin potkua.

Tämä on mainos:

Elävien kuolleiden aiheuttama maailmanloppu on aiheena kerrottu jo niin moneen kertaan, että lajityyppi osoittaa väistämättä väljähtämisen merkkejä. Oivallisen Dead Islandin tehnyt puolalainen Techland kuitenkin uskoo, että zombiepidemioissa on vieläkin potkua. Dying Light sekoittaa ensimmäisen persoonan avoimen maailman toimintapeliin roolipelielementtejä, parkour-liikkumista ja monen eri ryhmittymän välissä tasapainoittelevan päähenkilön. Techlandin teoksessa saattaa olla ainesta jopa vuoden parhaaksi (zombi)peliksi.

Tarina alkaa hyvinkin suoraviivaisesti. Harranin kuvitteellisessa Lähi-idän kaupungissa on puhjennut zombiepidemia. Alue on eristetty ja kaikki yhteydet ulkomaailmaan katkaistu radioliikennettä myöten. Suuren GRE-yhtiön agentti Kyle Crane pudotetaan laskuvarjolla kaupunkiin. Miehen tehtävänä on etsiä firman tietoja varastanut entinen työntekijä ja saattaa liikesalaisuudet takaisin niiden oikealle omistajalle. Yksinkertainen operaatio mutkistuu tietenkin alta aikayksikön. Ajan kuluessa ihmiset ovat muodostaneet alueelle pieniä yhteisöjä, jotka taistelevat keskenään resursseista ja vaikutusvallasta. Cranen on pakko työskennellä näille kaikille saavuttaakseen tavoitteensa.

Tämä on mainos:

Dying Lightissa päähenkilö ei ole pelkkä ilmassa leijuva käsipari, vaikka näkymä pysyykin tiukasti ensimmäisessä persoonassa. Kyle Crane tuntuu ehjältä persoonalta, jonka ajatusmaailma muuttuu pelin aikana selvästi. Pelaaja ei voi vaikuttaa tarinan kulkuun, joten roolipelielementit ilmenevät hahmon kykyjen monipuolistumisena ja vahvistumisena. Kerronta pyrkii parhaansa mukaan vetoamaan tunteisiin, mutta tässä ei täysin onnistuta. Sivuhenkilöiden persooniin ei syvennytä riittävästi, jolloin heidän kohtalonsa ei aiheuta niin suuria tunnereaktioita kuin millaisina Kyle Crane itse ne pelissä kokee. Tämä aiheuttaa väistämättä pelaajalle lievän ulkopuolisuuden tunteen. Vastapainoksi tehtävien aikana kuultava ääninäyttely kuvastaa hyvinkin usein pelaajan juuri sillä hetkellä kokemaa tunnetilaa lisäten näin samaistumista Cranen ponnisteluihin.

Dying LightDying Light

Rakenteellisesti Dying Light jakautuu kahteen suurempaan hiekkalaatikkoon ja kouralliseen pienempiä alueita. Slummit ovat lohduton paikka, joista siirrytään mutkittelevan viemärialueen kautta Old Townin maisemiin. Vanhan kaupungin korkeuserot ovat slummeja suuremmat, mikä aiheuttaa omat haasteensa liikkumiselle. Tarinatehtävät saattavat kestää yhtäjaksoisesti yli tunninkin, joten ne on yleensä sijoitettu tapahtuvaksi omille pelialueilleen. Dying Lightin maailma ei siis ole täysin yhtenäinen, muttei onneksi myöskään tunnu pirstaleiselta.

Avoimen kaupungin lisäksi Techlandin merkittävin tapa erottua kilpailijoistaan on ensimmäisen persoonan parkour. Loikkiminen katoilla ja kiipeily seinillä on sujuvaa, mutta vaatii harjoittelua. Oman kehityksen huomaaminen on palkitseva tunne, kun urbaanissa ympäristössä hyppiminen lopulta alkaa luonnistua. Tarinan kuluessa käyttöön annetaan iskuhaka, jolloin paikasta toiseen siirrytään aiempaakin vauhdikkaammin. Varsinaista pikamatkustusmahdollisuutta ei Dying Lightissa ole.

Taistelu tapahtuu pääasiassa erilaisia lyömäaseita käyttäen. Kaikenlaista kättä pitempää on ripoteltu pitkin pelimaailmaa todella runsaasti, joten aseista ei todellakaan tule puutetta. Myös tuliaseet astuvat kuvaan ennen pitkää, mutta niiden käyttö ei nouse hallitsevaksi ammusten rajallisuuden vuoksi. Lisäksi ampumisen meteli houkuttaa paikalle lihaa himoitsevia zombeja, mikä ei ainakaan yleensä ole toivottavaa. Muutakin roinaa tarttuu mukaan tolkuton määrä, ja ne ovat yleensä myytäviä arvoesineitä, asepäivityksiä tai muita pelaajan apuvälineitä. Ensiapupaketteja ei ole koskaan liikaa, Molotovin cocktail harventaa kummasti zombien lukumäärää vähän kauempaakin ja kilpi auttaa torjumaan iskuja. Pelaaja kartuttaa toiminnallaan kokemuspisteitä, ja avautuvat uudet kyvyt valitaan roolipeleistä muistuttavista kykypuista.

Ensimmäisen persoonan akrobaattinen loikkiminen yhdistettynä iholle käyvään taisteluun aiheuttaa runsaasti kuvakulman heilumista. Näkymää sumentavat myös säännöllisesti pelihahmon silmille roiskuvat vesi, veri, pöly ja erinäiset zombieritteet. Joillekin pelaajille tämä aiheuttaa pahoinvointia ja päänsärkyä. Nämä oireet kuitenkin poistuvat pelituntien karttuessa tai ainakin merkittävästi lievittyvät. Itse en missään vaiheessa päässyt oireista täysin eroon ja tämä aiheutti ongelmia varsinkin pitkissä testisessioissa. Toisaalta toimittajakollegani ei muutaman tunnin jälkeen kokenut kameran heilumista ongelmalliseksi millään tavalla.

Dying Light

Dying Lightissa vuorokaudet vaihtuvat säännöllisesti muuttaen pelaamisen luonnetta merkittävästi. Yksi tunti pelissä vastaa viittä minuuttia oikeassa elämässä, joten kellonajalle 21-06 sijoittuva yö kestää 45 minuuttia ja vastaavasti päiväsaika 75 minuuttia. Yöaikaan liikkeellä on enemmän erilaisia zombityyppejä, joista osa on erikoistunut nimenomaan pelaajan jahtaamiseen. Nämä vihut reagoivat enimmäkseen ääniin eivätkä valoon. Näin ollen mukana kulkevaa taskulamppua saa käyttää varsin vapaasti. Aluksi öitä vain välttelee nukkumalla kiltisti seuraavaan aamuun jossakin kaupungin monista turvataloista. Aikaa myöten niin pelihahmon kyvyt kuin pelaajan oma itsevarmuus kasvavat, jolloin pimeä aika lisää vain annoksen haastetta kokonaisuuteen. Lisäksi yöllä kokemuspisteet jaetaan tuplana, mikä on oiva porkkana lähteä ulos nimenomaan pimeän laskeuduttua.

Moninpeli tapahtuu vain verkossa innoittuen selvästi Gearboxin Borderlandsista ja Valven Left 4 Deadista. Enimmillään neljä kaveria voi liittyä yhteen peliin. Tällöin tehtävät etenevät sen mukaan, missä tilanteessa pelin isäntä sattuu olemaan. Kokemuspisteitä ja mukaan tarttuvaa roinaa jaetaan onneksi vierailijoillekin. Yhdessä pelaaminen on antoisaa ja hauskaa, mutta vaatii jatkuvaa kommunikointia. Satunnaisessa seurassa pelaaminen on sekin mahdollista, joskaan ei suositeltavaa Dying Lightin yhteistyötä vaativan luonteen vuoksi. Kaupungissa liikkuessa avautuu mahdollisuus suorittaa paitsi tavallisia pää- ja sivutehtäviä myös erilaisia pikkuhaasteita. Näitä ovat esimerkiksi kaverin kanssa nopea kilpajuoksu tornin huipulle tai kuka tappaa eniten zombeja määrätyssä ajassa.

Varsinainen kilpailullinen moninpeli on nimeltään Zombie Invasion, jota voi pelata myös elävän kuolleen näkökulmasta Be a Zombie -tilassa. Enimmillään neljä ihmistä yrittää tuhota elävien kuolleiden pesiä vastapuolella olevan yhden zombin pyrkiessä puolustamaan reviiriään. Alun perin Be a Zombie oli tulossa vain ennakkotilauksen tehneille, mutta nyt se on tiedossa kaikille muillekin. Dying Lightin vetovoima on kuitenkin selvästi avoimen maailman tutkimisessa ja tehtävien tekemisessä yksin tai yhdessä. Kilpailullinen Zombie Invasion ei vahingoita kokonaisuutta, muttei ole myöskään erityisen vetoava.

Graafisesti Dying Light on pääasiallisesti komeaa katsottavaa. Uuden sukupolven vääntövoiman ansiosta piirtoetäisyys yltää kauas horisonttiin ja kaupunki näyttää yksityiskohtaiselta laskevassa auringossa. Tämän vuoksi ajoittain silmiin sattuvat pikselimössöpinnat pistävät silmään, vaikkei niitä paljoa olekaan. Varsinainen liikeanimointi on sujuvaa, mutta kasvoista puuttuu tietynlainen elävyys. Äänimaailma muodostuu runsaan dialogin lisäksi lähinnä erilaisista tehosteista, jotka onnistuvat hyvin luomaan siellä olemisen tuntua. Tiukkoja yötilanteita lukuun ottamatta musiikki pysyttelee yleensä taustalla vahvistaen muun äänimaailman luomaa kokonaisuutta.

Pelitunteja Dying Lightin tarina tarjoilee parikymmentä, mutta kaikki paikat koluaville tekemistä riittää paljon kauemminkin. Techland on saanut kuluneesta teemasta todella paljon irti. Ulkomaailmasta eristetty Harranin kaupunki tuntuu kuluneesta lähtökohdastaan huolimatta mielenkiintoiselta. Tarina ei onnistu vetoamaan tunteisiin tekijöiden tarkoittamalla tasolla, mutta se ei tahtia haittaa. Dying Lightissa palkitsevinta on kehitys pakoon juoksevasta keltanokasta zombeja jahtaavaksi parkour-apinaksi. Mikäli ensimmäisen persoonan heiluva näkökulma ei haittaa, on Techlandin toimintaeepos lähes pakko-ostos täysi-ikäisille pelaajille.

Dying Light
08 Gamereactor Suomi
8 / 10
+
Sopivan laaja pelialue, sujuva liikkuminen, nautittava hahmonkehitys
-
kameran heiluminen saattaa aiheuttaa pahoinvointia, pelimaailma ei ole täysin yhtenäinen, puiseva hahmomallinnus, tarina ei onnistu vetoamaan riittävästi tunteisiin
Tämä on mainos: