Total War: Attila

Attila löi suuren imperiumin polvilleen, joten Total War -sarjan uusin osa tuntuu sopivalta Rome II:n jatko-osalta ja päätökseltä. Creative Assembly on jälleen ympännyt mukaan uusia ominaisuuksia ja luonut lähes loputtomia mahdollisuuksia tarjoavan hiekkalaatikon. Vuoropohjaisesti etenevää kampanjaa täydennetään reaaliaikaisilla taisteluilla, mutta tällä kertaa ei keskitytä vain oman imperiumin rakentamiseen staattisessa maailmassa, sillä Euroopan kartta piirretään pian täysin uusiksi. Ilmaston muutos ajaa pohjoisen heimot lämpimimmille seuduille, jonka lisäksi hunnit ovat valmiina tallaamaan kavioidensa alle kaikki läntiset kansat. Pelin suurimpia vahvuuksia on sen kyky sekoittaa faktaa ja fiktiota keskenään. Historiallisia tapahtumia seurataan kohtalaisen tarkasti, mutta mukaan mahtuu myös odottamattomia käänteitä.

Erilaisia pelattavia liittoumia löytyy joka lähtöön. Haastetta kaipaavien kannatta hypätä vaikka saksien tai frankkien ohjaksiin, sillä heidän täytyy samanaikaisesti sekä vaihtaa asuinpaikkaa että laajentaa aluettaan selvitäkseen hengissä. Toisaalta goottien ja vandaalien pelaaminen on myös vaikeaa, koska he hyödyntävät uutta Horde-mekaniikkaa. Sen avulla kaupunkinsa voi muuttaa armeijoiksi, minkä ansiosta he voivat kätevästi vaihtaa paikasta toiseen. Saksit, frankit, gootit ja vandaalit tarjoavat hyvän ja haastavan vaihtoehdon heille, jotka haluavat todella jättää jälkensä Euroopan karttaan jo pelin alkumetreistä lähtien. Sen sijaan noviisien kannattaa ehkä valita ensimmäiseksi Sassanidit, joiden avulla on mukavan helppoa tutustua pelin kiemuroihin. Tämä johtuu heidän aloituspaikastaan, joka on kerrassaan mainio. Sotaisien pelaajien kannattaa puolestaan suunnata katseensa hunnien hevosarmeijoiden suuntaan, sillä niiden kavioiden alle voi yrittää talloa koko Euroopan. Tosin hunneilla ei alueita valloiteta perinteiseen tapaan, sillä he keskittyvät joko ryöstämään kaupungit tyhjiksi tai puristamaan heiltä suojelurahaa. Onneaan voi kokeilla myös hajoamispisteessä olevan Rooman imperiumin luotsaamisessa. Vaihtoehtoja on siis tarjolla runsaasti, joten kaikki löytävät pelistä varmasti mieluisen ja omaa pelityyliä vastaavan liittouman.

Pelin käsittelemä historiallinen ajanjakso käsitti paljon erilaisia katastrofeja ja suuria käänteitä, minkä ansiosta pelaaminen ei tunnu missään vaiheessa tylsältä. Lisäksi omalle ryhmälle annetaan historiallisia tavoitteita, joista voi joko välittää tai sitten ne voi jättää omaan arvoonsa. Esimerkiksi visigooteilla pitäisi ryövätä Rooma ja vandaaleilla vaeltaa Pohjois-Afrikkaan asti. Näiden suurten tavoitteiden lisäksi pelaajaparan eloa haittaavat myös pienemmän skaalan tapahtumat, sillä jokaisen ryhmän sisällä käydään myös poliittisia taisteluja. Creative Assembly yrittää myös tuoda henkilöihin syvyyttä erilaisilla tapahtumilla, mutta valitettavasti ne eivät onnistu luomaan draamaa. Hahmoihin ei samaistu, sillä tehtävät valinnat keskittyvät vain numeroihin ja tuntuvat yksinkertaisesti todella kuivilta.

Taistelukentillä asiat rullaavat aika lailla entiseen malliin, tosin mukaan mahtuu myös uusia kikkoja. Näitä ovat muun muassa dynaamisesti leviävät tulipalot, sekä jokaisen ryhmän omat historialliset yksiköt. Piiritykset ovat myös aikaisempaa kiinnostavampia, ja sekä niiden valloittamiseksi että puolustamiseksi on nyt tarjolla entistä enemmän vaihtoehtoja. Esimerkiksi pienemmät kaupungit voivat panostaa enemmän puolustus- ja viivytystaisteluihin, joissa armeijat joutuvat valtaamaan useita strategisia pisteitä. Kaupunkitaistelut ovat saaneet muutosten myötä lisää syvyyttä, eivätkä ne tunnu enää pakkopullalta.

Karkuun pötkivät yksiköt saa nyt myös helpommin takaisin hallintaan. Tämän ansiosta taistelut tuntuvat sulavilta, sillä etulinjan murtuminen ei tarkoita välittömästi häviötä. Pystyin välillä ponnistamaan takaisin lähes varmasta tappioasemasta, mikä teki voitosta entistäkin makoisamman. Toisaalta itseä vastaan kääntyessä ominaisuus onnistuu välillä ärsyttämään, sillä kertaalleen pakosalle ajetut yksiköt pitää piestä ajoittain uudelleen.

Kampanja on pelin suola ja suurin sisältö, mutta sen lisäksi mukana on myös mahdollisuus pelata erilaisia historiallisia skenaarioita tai mitellä voimiaan ihmisvastustajia vastaan. Pelistä löytyy myös yhteistyökampanja, mutta sitä en päässyt testaamaan. Tekemistä siis piisaa varmasti taas sadoiksi tunneiksi niille, jotka pitävät suurista historiallisista strategiapeleistä.

Pidin suuresti Attilasta, ja sen mukanaan tuomat uudistukset ovat oikein tervetulleita. Näistä huolimatta sarja osoittaa jo pieniä väsymisen merkkejä. Creative Assemblyn pitäisi jatkossa miettiä suurempia muutoksia perusmekaniikkoihin, eikä vain lisätä uusia kerroksia vanhan sisällön päälle.