Need for Speed: Undercover

Undercover sijoittuu massiiviseen Tri-Cityyn. Kuvitteellinen kaupunkialue jakautuu osiin, joita yhdistävät pitkät moottoritiet. Ajamista on tekijöiden mukaan 160 kilometriä; pikkupolut, valtatiet sekä mutkikkaat kaupunkialueet ovat monipuolisia ja tarjoavat hyvät puitteet kilpa-ajamiseen. Tri-Cityssä ei ole tutkittavaa, joten on hyvä, että peli mahdollistaa välittömän siirtymisen kisoihin ristiohjaimen painalluksen tai kartan kautta. Valitettavasti teiden ja oikoreittien mainio potentiaali jää hyödyntämättä, sillä Undercoverin kilpailumuodot ovat liian helppoja ja poikkeavat toisistaan vain vähän.

Pelaaminen tapahtuu kisaamalla yksittäisiä haastevastustajia tai kahdeksaa kilpailijaa vastaan. Pelissä on lisäksi vastustaja- ja poliisitakaa-ajoja sekä umpisurkeita ympäristön ja poliisiautojen tuhoamistehtäviä. Ensimmäisen tunnin aikana saa hyvän käsityksen pelin sisällöstä. Kun kaikkiin ajomuotoihin on saanut kosketuksen, odottaisi niistä pelin aikana näkevänsä muunnelmia ja pidemmälle vietyjä vaihtoehtoja. Sen sijaan peli toistaa itseään seuraavat reilut kymmenen tuntia kohti tarinallista antikliimaksiaan. Eteneminen ei ole mieluisaa, sillä puurtaminen alkaa puuduttaa nopeasti. Pelattavaa Undercoverissa riittää, mutta esimerkiksi turnaukset olisivat olleet miellyttävä lisä vaatimattomaan pelimuotovalikoimaan. Arvio ei kata nettipelaamista, koska palvelimet olivat vielä tyhjiä.

Ajaminen ja ajoneuvon hallinta on suurimmaksi osaksi hyvin tehtyä. Näyttävä kurvailu ja auton 180- ja 360-asteen pyöräyttelyt sujuvat helposti. Pelissä eteneminen palkitaan taitopisteillä, jotka muokkaavat ajettavuutta tarkemmaksi ja lisäävät esimerkiksi huippunopeutta, kiihtyvyyttä ja nitron kestoa. Ohjauksessa on riittävästi massan tuntua, mutta nopeissa vauhdeissa auton yliohjautuminen on häiritsevää. Urheiluautoja voi virittää, mutta tämä ei poista ongelmaa kokonaan. Autot käyttäytyvät myös hypyissä ja kolaritilanteissa omituisesti.

Black Box on panostanut tarinaan ja välivideoihin palkkaamalla Hollywood-ammattilaisia. Tätä ei uskoisi pelin oikein näyttelijöin toteutettuja elokuvajaksoja katsellessa, sillä jälki on ala-arvoista. Kuvakerronta on täydellisesti hukassa ja asiaa pahentaa, että henkilöhahmot puhuvat välillä suoraan kameralle, ikään kuin pelaajalle. Tökerö ratkaisu ei istu siirtyvien kamerakulmien ilmaisuun millään muotoa.

Lataustaukojen aikana peli kertoo "Sinä et ole hyvä ja sinä et ole paha". Valitettavasti näin pinnallisessa lauseessa on pelin peitetehtäväpoliisitarina syvällisemmillään. Heppoisessa juonessa ja sen peilautumisessa pelimaailmaan ei ole mitään järkeä. Vähäiset henkilöhahmot ja juonikuviot jäävät niin etäälle, että ei voi kuin kummastella kerronnan luokattomuutta. Tarina ei tuo mitään pelikokemukseen, vaikka esteettisesti istuu pelimaailmaan. Kattohuoneistossa läppäriään katseleva ja puhelimeen pelaajalle epämääräisiä kommentteja lausuva näyttelijä Maggie Q on joukon nimekkäin osallistuja. Hänen aneeminen työskentelynsä on välinäytösten parasta antia, sillä muita rooleja vetävät ylinäyttelevät amatöörit.

Toivottavasti tämä on ollut opettava kokemus Black Boxille videopelikerronnan kehittämisessä. Joskus asiat täytyy tehdä kokonaan pieleen, jotta saavuttaa tulevaisuudessa hyviä lopputuloksia. Undercoverin vähäpätöisestä kerronnasta ei voi kuin parantaa.

Undercoverin parasta antia on sen erinomainen äänipuoli. Äänitehosteista miellyttävät urheiluautojen aidoilta kuulostavat moottorinäänet. Kovalla sykkeellä iskevä alkuperäismusiikki ja suurimmaksi osaksi konemusiikista koostuva lisensioitu musiikkiraita antavat ajamiseen innostavaa tunnelmaa. Mukana on esimerkiksi kappaleita Amon Tobinilta, Bonobolta ja Nine Inch Nailsilta.

Pelin näennäisesti hieno visuaalinen ulosanti kärsii lukuisista bugeista ja surkeasta ruudunpäivityksestä. Komeat autot ja näyttävät valaistustehosteet jäävät jatkuvasti tökkivän ja tyhjästä ilmestyvän grafiikan varjoon. Nykivä ruudunpäivitys latistaa tunnelmaa ja tekee ajamisen paikoin kelvottomaksi. Ilmiö on sama kuin laittasi silmät hetkeksi kiinni, koska pelaaja ei tunne olevansa vastuussa ajamisesta tai pelitapahtumista. Grafiikan hutilointi on anteeksiantamatonta ja viittaa tuotantoaikataulun kiireellisyyteen tai pelikoodin laiskaan optimointiin.

Pelillä on selkeitä vaikeuksia päämääränsä kanssa, sillä se yrittää miellyttää vähän kaikkia. Parempi vaihtoehto olisi ollut lukita visio johonkin tiettyyn suuntaan ja keskittyä siihen antaumuksellisesti. Puolittaista, useaan osa-alueeseen kurottautumista on liikaa ja lopputulos kärsii, kun mikään alue ei ole viimeiseen asti hiottua. Nolo tarinankerronta, minimaaliset pelimuodot, yksi vaikeusaste, ruudunpäivityksen ongelmat, bugit, epäuskottava tekoäly, karkea vaurionmallinnus ja tökeröt törmäykset eivät voita pelaajaa puolelleen.

Parhaimmillaan pelaamisessa ja sen takaa-ajoissa on mukavaa intensiivisyyttä, mutta pahimmillaan peliä on, helposta vaikeustasosta huolimatta, vaikea pelata. On erittäin hankalaa saati nautinnollista ajaa pelin loppupuolen vastustajahaasteita, kun nopeutta on yli 350 kilometriä tunnissa, grafiikka nykii, auto yliohjautuu, tiet ovat ruuhkaisia ja huijaava tekoälyvastustaja tulisi voittaa tiukan aikarajan sisällä.

Undercover on valitettava muistutus pelien kaupallisista paineista ja joulumyynnin merkityksestä. Keskeneräinen peli on kiirehditty joulumarkkinoille suurten myyntien toivossa. Historia on todistanut, että Need for Speed -sarjan myynti ei kärsi, vaikka lopputulos ei olisi kaikin puolin onnistunut. Sama luultavasti toistuu tänä vuonna. Toivottavasti sarjan seuraava osa viimeistellään huolellisemmin, sillä nyt sekavan kokonaisuuden sisällä piilee hyvä autopeli, jonka mahdollisuudet jäävät hyödyntämättä.