Suomi
Gamereactor
arviot
Zombie Army Trilogy

Zombie Army Trilogy

Zombikekkerit ovat mukavaa viihdettä kaverien kanssa koettuna.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Alun perin Sniper Elite V2 -pelin ladattavana lisäsisältönä julkaistut kaksi zombikekkeriä ovat nyt saaneet kasvojenkohotuksen ja kolmannen osansa. Samalla koko komeus on kääräisty pakettiin ja julkaistu omana Zombie Army Trilogy -pelinään. Lajityypille ominaisesti tarina ei ole kummoinen, mutta kavereiden kanssa pelattuna kokoelma on kokeilemisen arvoinen.

Toisen maailmansodan lopputunnelmissa Hitler tekee epätoivoisen päätöksen ja ottaa tosissaan käyttöön okkulttiset harrasteensa. Seuraukset ovat karmeat, sillä kohta Berliini on pelkkä kasa savuavia raunioita ja kaduilla laahustaa miljoona zombeiksi muuttunutta natsia. Pieni joukko liittoutuneiden sotilaita on jäänyt nalkkiin kaupunkiin, joten tavoitteena on selviytyä hengissä ja mieluiten laittaa siinä sivussa piste maailmanlopun epidemialle.

Zombie Army Trilogy jakautuu kolmeen osaan, joista jokainen on jaettu viiteen jaksoon. Näin ollen putkessa eteneviä selviytymiskenttiä on yhteensä 15 kappaletta. Enimmillään neljä pelaajaa valitsee Sniper Elite -peleistä tutulla tyylillä mukaansa yhden tarkkuuskiväärin, yhden lyhyen kantaman aseen, yhden pistoolin ja kourallisen muita välineitä. Nämä voivat olla oman mieltymyksen mukaan dynamiittipötköjä, käsikranaatteja tai maa- ja putkimiinoja. Yksi kenttä on jaettu useampaan pätkään, joiden väliin sijoitetut turvahuoneet ja välitallennuspisteet ovat selvästi hakeneet innoituksensa Valven Left 4 Dead -sarjasta. Hengähdystauon lisäksi nämä huoneet toimivat usein paikkana edistää tarinaa äänitiedostojen avulla.

Tarina etenee huomattavan nousujohteisesti. Trilogian aloittava kenttä Village of The Dead on selvästi heikoin ja väärällä tavalla vaikein. Maisemat ovat mielikuvituksettomia ja täysin staattisia. Ainoa haaste syntyy liian isoista vihollislaumoista ja ennen kaikkea niistä asemista, joissa pelaaja pakotetaan puolustautumaan. Pahin paikka on keskellä aukeaa, ja tehtävänantona on lyhyesti pitää asemat. Edes vajavaisella itsesuojeluvaistolla siunattu ihminen ymmärtäisi sijoittaa puolustusasemansa suunnilleen mihin tahansa muualle. Alkukangertelun jälkeen laatu lähtee onneksi nousuun ja kolmannessa osassa tarinan voi jo sanoa toimivan motivaationa jatkaa pelaamista.

Tämä on mainos:
Zombie Army TrilogyZombie Army Trilogy

Kentät ovat lineaarisia, mutta tarinan edetessä ne muuttuvat monipuolisemmaksi ja vähemmän staattisiksi. Kerättävien kultaharkkojen ja pullojen lisäksi sinne tänne on sijoiteltu räjähtäviä tynnyreitä, konekivääripesäkkeitä sekä jääkaappeja, joista paljastuu yhtä jos toista yllätystä. Graafisesti maailmanlopun Berliini muistuttaa menneestä laitesukupolvesta, mutta on silti riittävän runsas yksityiskohdissaan tuntuakseen elävältä - tai oikeastaan kuolleelta - kaupungilta. Äänimaailma on ehdottomasti parasta, mitä Sniper Elitessä on koskaan kuultu. Painostava musiikki nostaa niskakarvat pystyyn, salaman välähtäminen saa hätkähtämään ja asiaankuuluvasti kiväärillä ampuminen kuulostaa tykinlaukaukselta lisäten osuman tyydyttävyyttä merkittävästi. Luodin lentorataa hidastetusti seuraava röntgennäkymä on sekin säilytetty, mutta kavereiden kanssa pelatessa ominaisuudesta on lähinnä haittaa. Hehkutushetki nimittäin ei pysäytä peliä, jolloin tiukassa paikassa esitettävä yksittäinen osuma saattaa tietää noutajaa. Lepoon päästetyn zombin kaveri ehtii usein laahustaa iholle pelaajan katsellessa vielä edellistä osumaa. Suosittelenkin kytkemään röntgenhidastuksen pois asetuksista ensi tilassa.

Erilaisia tuliluikkuja on runsaasti, mutta kivääreissä ja pistooleissa ei tunnu olevan suurtakaan eroa. Itse valitsin ensin venäläisen Mosin Nagantin, mutta siirryin nopeasti Lee Enfieldiin. Tässä brittien pyssyssä on isoin lipas, melko lyhyt latausaika ja ilahduttavan suuri tuhoteho. Pistoolin valinnassa ei taida olla merkitystä muuta kuin sillä, mistä lähtee munakkain ääni ampuessa. Lyhyen kantaman aseista varteenotettavimmat vaihtoehdot ovat PPSh-41 eli venäläisten versio Suomi-konepistoolista tai sitten ihan perinteinen haulikko. Muista välineistä kannattaa kuljettaa mukanaan lähinnä käsikranaatteja ja maamiinoja pelin liikkuvan luonteen vuoksi. Hyvin harvoin tarinassa joutuu ansoittamaan asemansa selkään kiertävien zombien varalle.

Ohjaus tottelee kolmannen persoonan mallia Sniper Elite -peleistä. Pelin luonteen vuoksi ei kuitenkaan voi enää puhua hidastempoisesta hiiviskelystä tarkka-ampujana, vaan enemmänkin perinteisestä tiimipohjaisesta räiskintäpelistä. Ohjauksessa on omat ongelmansa. Ampuminen kannattaa tehdä pienen matkan päästä, koska aivan vierestä suoritettu puristava laukaus menee kohteensa läpi. Osumien tunnistuksessa on muutenkin ongelmia: välillä luoti vain sujahtaa zombin läpi vahinkoa tekemättä. Aivan erityisen hermoja repiväksi tämä muodostuu tiukoissa paikoissa, jolloin joka laakin on osuttava. Tarpeeksi osumaa otettuaan pelaaja kaatuu maahan, jolloin kavereilla on minuutin verran aikaa auttaa epäonninen pelitoveri takaisin jaloilleen. Tätä odotellessaan voi nousta istumaan losauttelemaan pistoolilla pahiksia. Tällöin ongelmaksi muodostuu näkökulma. Liian usein kamera heiluu villisti ympärillä tehden tähtäämisen käytännössä mahdottomaksi. Onneksi sokkona ampuessakin saa tuloksia.

Tämä on mainos:

Tarinan lisäksi mukana on mielikuvituksettomasti nimetty ja yhtä ennalta arvattavasti toteutettu Horde. Ensin valitaan mieluinen kenttä viidestä vaihtoehdosta, ja sitten puolustaudutaan aalloittain päälle käyviä vihollislaumoja vastaan jokseenkin pienessä tilassa. Hyvänä puolena on, että erilaiset pahistyypit pitävät meiningin kiivaana. Peruslaahustajien lisäksi vastassa on luurankoja, itsekseen räjähtäviä, takaisin ampuvia, kaukaa tarkkuuskiväärillä kiusaavia, raskaasti panssaroituja ja suurikokoisia Elite-zombeja. Viimeksi mainittujen kaataminen tuntuu kaikkein palkitsevimmalta, sillä hiljalleen tankin lailla kohti kävelevät pahikset pysähtyvät vasta useiden tarkkojen päälaukauksien jälkeen. Jotkin erikoiszombit kykenevät manaamaan suoraan helvetistä lisää jengiä pelaajan kiusaksi, joten maalihierarkiassa näiden manaajien kukistaminen on luonnollisesti aivan ensimmäisellä sijalla.

Jaetun ruudun moninpeliä ei ole, mutta oman peliporukan kokoamisen lisäksi voi käyttää erillistä seuranhakua. Varsinainen pelaaminen on sen verran suoraviivaista puuhaa, että satunnaisessakin seurassa meininki on riittävän nautinnollista. Mikään ei kuitenkaan vedä vertoja äänekkäästi tilanteessa mukana eläville kavereille, jotka kuulokemikrofonin välityksellä karjuvat rivouksia päälle ryntääviä zombeja kohti. Törkeyksien huutaminen omalle televisiolle onkin keskeinen osa pelinautintoa. Verkkoviivettä esiintyy ajoittain varsinkin ulkomaalaisten kanssa pelatessa. Luodin ampumisen ja sen osumisen välisen viiveen sietokyky on jokaisella henkilökohtainen. Oma toleranssini on, että kuulan on saavutettava kohteensa viimeistään sekunti liipaisimesta vetämisen jälkeen.

Yksin pelaavalle Zombie Army Trilogya ei voi suositella sen yksitoikkoisuuden vuoksi. Tilanne kuitenkin muuttuu välittömästi, jos mukaan saa yhdenkin hyvän kaverin. Silloin kokonaispisteisiin voi hyvin lisätä yhden tai jopa kaksikin pistettä. Aivan täyttä hintaa ei paketista kannata maksaa, mutta hintahaarukassa 20-40 euroa sitä voi suositella lämpimästi.

HQ
Zombie Army Trilogy
06 Gamereactor Suomi
6 / 10
+
Mukavaa kavereiden kanssa, tunnelma tavoitettu, nousujohteinen tarina, musiikki
-
Tylsää yksin, ajoittaiset osumatunnistuksen ongelmat, kameraongelmat, kivääreissä ei tarpeeksi eroja, staattiset ympäristöt
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä

0
Zombie Army TrilogyScore

Zombie Army Trilogy

ARVIO. Kirjoittaja Markus Hirsilä

Alun perin Sniper Elite V2:n lisureina julkaistut zombikekkerit paketoitiin yhteen ja mukaan heitettiin vielä kolmas osa.



Ladataan seuraavaa sisältöä