Suomi
Gamereactor
arviot
Xenoblade Chronicles 3D

Xenoblade Chronicles 3D

Xenobladen valtavassa maailmassa riittää tutkittavaa kymmeniksi tunneiksi.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Xenoblade Chronicles 3D ei ole uusi peli, sillä se nähtiin 99 prosenttisesti jo vuonna 2011. Tuolloin tämä valtava roolipelieepos saapui Wiille. Pelissä on uutta ainoastaan 3DS:n kolmiulotteisuus, mutta muilta osin kyseessä on käytännössä sama tekele. Arvioin pelin jo tuolloin, ja halusin palata jännittävään maailmaan uudelleen uudella käsikonsolilla. Pääosin kokemus olikin mitä mainioin.

Xenoblade Chroniclesin juoni on pitkä, mutta se alkaa kunnon rytinällä. Valtavat konehirviöt hyökkäävät metallikasvoisen robotin johdolla yhteen kylään. Taistelu on lyhyt ja verinen, ja päähenkilöinä toimivat kaksi nuorukaista vannovat kostavansa kylänsä kohtalon. Valitettavasti koneet ovat lähes tuhoutumattomia, mutta toinen nuorista miehistä - Shulk - osaa käyttää mystistä Monado-miekkaa. Se leikkaa ja viipaloi metallia kuin sulaa voita, joten hänellä ja kaverillaan Reynillä on tilaisuus kostaa inhoille koneille. Onneksi matka ei jää yksinkertaiseksi kostotarinaksi, vaan mukaan mahtuu myös lukuisia juonenkäänteitä ja miellyttävän monipuolinen hahmokatras. Eivät nämä mitään Oscar-palkintoja voita syvyydellään, mutta kelpaavat hyvin japanilaisista roolipeleistä pitäville.

Pelin maailma on lähtökohdiltaan erittäin uniikki, sillä se koostuu ikuiseen taisteluun lukittuneista valtavista jättiläisistä. Toisella niistä asuvat ihmiset ja toisella Mechon-robotit. Aloituspaikkana toimiva epäonninen kylä sijaitsee aika alhaalla toisen kolossin jalassa, ja sieltä lähdetään sitten hitaasti kapuamaan ylöspäin. Jättiläisten pinnalle on kehittynyt vuosituhansien aikana omat ekosysteeminsä, joten maisemat koostuvat metsistä, soista, järvistä ja muista tavanomaisista maisemista. Tosin taivaalle vilkaisemalla voi nähdä esimerkiksi toisen kolossin pään, jolloin muistaa ettei tämä ole lähtökohdiltaan tyypillinen fantasia- tai tieteismaailma.

Xenoblade Chronicles 3D:n maailma on edelleen suurin, mitä olen japanilaisissa roolipeleissä nähnyt. Se koostuu suurista alueista, eikä siinä juosta putkessa. Maailmassa ei ole myöskään keinotekoisia näkymättömiä seiniä, joten käytännössä pelaajalla on täysi vapaus tutkia maailmaa miten haluaa. Tämä on myös hyödyllistä, sillä maastosta löytää keräiltäviä resursseja, ja välillä vastaan saattaa tulla jokin ainutlaatuinen hirviö. Tutkiminen on hauskaa ja otuksia mättämällä hahmot kehittyvät tasaista tahtia.

Tämä on mainos:

Taistelua on runsaasti, mikä ei tule yllätyksenä kenellekään roolipelejä pelanneille. Onneksi se ei ole pelkkää yksitoikkoista napin hakkaamista. Iskut viuhuvat reaaliajassa ja oman hahmon toimintaan pitää kiinnittää huomiota. Pelaaja ohjastaa hahmoa kerrallaan tekoälyn huolehtiessa kavereista. Peruslyönnit lähtevät automaattisesti, mutta erikoisiskut täytyy valita alalaidassa näkyvästä valikosta. Tämä käy nopeasti ja näppärästi, ja pian tutut lyönnit lähtevät jo lihasmuistista. Erilaisia lyöntejä voi myös ketjuttaa toisiinsa, jolloin vihollisen voi vaikka iskeä hetkeksi kanveesiin. Tämä on kuitenkin vasta pintaraapaisu koko taistelujärjestelmän syvällisyydestä, sillä mukaan niputetaan vielä mahdollisuus tehdä pitkiä erikoishyökkäysten ketjuja. Mukana on myös Monado-miekan erikoiskyky, jonka avulla voi nähdä ennakkoon vastustajien tekemät tuhoisat iskut. Tämän jälkeen on muutamia sekunteja aikaa yrittää muuttaa tulevaisuutta esimerkiksi suojautumalla tai aiheuttamalla vihulaiselle tarpeeksi vahinkoa. Taistelut säilyvät mielenkiintoisina jopa kymmenien tuntien jälkeen, mikä on ehdottomasti kelpo saavutus.

Taistot ovat myös perinteinen keino kehittää sankareita. Mukana on tavanomaisen kokemuksen lisäksi myös kahdenlaisia muita pisteitä, joilla opitaan passiivisia ominaisuuksia sekä parannetaan jo opittuja taistelutaitoja. Samoja hahmoja käyttämällä voi syventää heidän välistä ystävyyttään, jolloin he pääsevät käsiksi toistensa kykyihin. Mukaan heitetään vielä mahdollisuus tuunata varusteita yhdistelemällä niihin jalokiviä, joita voi valmistaa löytämistään materiaaleista. Tuloksena on syvällinen kehitysjärjestelmä, ja on mukava miettiä miten eri hahmojen taistelutaidot tukevat toisiaan.

Tekniseltä toteutukseltaan Xenoblade Chronicles 3D on hieman kaksijakoinen. Toisaalta se näyttää hyvin samanlaiselta kuin aikoinaan julkaistu Wii-versio, mutta samalla se on suttuisen näköinen. Tekstuurit ja jopa päähenkilöiden kasvot ovat aika karun näköisiä. Kääntöpuolena on sitten se, että eri alueet latautuvat nopeasti ja kokonaisuus pyörii lähes koko ajan sulavasti. Ainoastaan suuremmissa pomotaisteluissa on havaittavissa pientä nikottelua ja hidastelua. Musiikkiin ei ole onneksi koskettu, sillä taustalla jytäävät kappaleet kuulostavat vieläkin hyvältä.

Xenoblade Chronicles 3D on edelleen mitä mainioin roolipeli, mutta jostain syystä allekirjoittaneella iski ajoittain pieni väsymys sen maailman tutkimiseen. Tehtäviä on kyllä niin paljon suoritettavana kuin sielu sietää, mutta useimmat niistä ovat todella yksinkertaisia. Tarkoituksena on yleensä kerätä jotain resursseja tai tappaa tietty määrä öttiäisiä. Ensimmäisellä läpipeluukerrallani syöksyin näihin mitä suurimmalla innolla, mutta nyt toisella kerralla alkoi iskeä selvästi jonkinlainen turnausväsymys. Peliä voi suositella lämpimästi kaikille joilta se jäi ensimmäisellä julkaisukerralla väliin. He voivat lisätä samalla arvosanaan yhden ylimääräisen pisteen. Tosin jos peli löytyy jo kotoa Nintendon vanhalle konsolille, niin silloin kauppaan ei ole tarvetta rynnätä.

Tämä on mainos:
Xenoblade Chronicles 3DXenoblade Chronicles 3D
HQ
HQ
HQ
08 Gamereactor Suomi
8 / 10
+
Valtava maailma, kiinnostava juoni ja hahmot, taistelujärjestelmässä ja hahmojen kehittämisessä riittää syvyyttä
-
Suurin osa tehtävistä liian simppeleitä, ajoittaiset tekniset ongelmat, suttuiset tekstuurit
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä