Suomi
Gamereactor
arviot
Pillars of Eternity

Pillars of Eternity

Pillars of Etenity of malliesimerkki siitä, miksi Kickstarterin kaltaisia palveluita tarvitaan. Tämä häpeilemättömästi nostalgian lammikossa pulikoiva peli ei olisi saanut vihreää valoa perinteisiltä julkaisijoilta, joten fanivoima valjastettiin palvelukseen.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Normaalisti pyrin välttämään liiallista vertailua vanhoihin peleihin jo pelkästään luettavuuden takia. Pillars of Eternityn (tästä eteenpäin PoE) tapauksessa siitä on kuitenkin mahdoton välttyä. Peli on niin suora jatke Baldur's Gaten ja Icewind Dalen kaltaisille klassikoille kuin mitä nykypäivänä voi suinkin odottaa. Samalla kyseisten pelisarjojen faneille julkaisu merkitsee varmasti eri asioita kuin niitä ennestään tuntemattomille.

Pillars of Eternity on erittäin klassinen, yläviistosta kuvattu reaaliaikainen - samalla äärimmäisen taktinen - roolipeli. En käy tässä tarinaa sen enemmän paljastamaan, muuta kuin että pelaajan oma hahmo törmää karavaanireissullaan johonkin itseään valtavasti suurempaan kuvioon ja ajautuu sitä myöten lupaavalta lammasfarmarin uralta miekan ja magian uurtamalle tielle. Pääjuonen merkittävimmät kohtaukset on ääninäytelty, muuten mennään pitkälti tekstin ja kuvien varassa. Tarinan merkittävät osat pysyvät varsin epämääräisinä pitkään pelaajan keräillessä itseään ja posseaan kasaan kaupunkeja, mantuja ja luolastoja tutkien.

Dialogi on hyvin kirjoitettu ja arviokiireessä paahtavaa kärsivällisemmälle tarjolla on massoittain luettavaa sekä aiheesta että aiheen vierestä. Pelin kesto suorittamisen tasosta riippuen pyöriikin reilusti siellä 50 tunnin paremmalla puolella. Hätäiset läpäisevät pääjuonen varmasti nopeamminkin ja kaiken lukevat/kokevat saanevat lähemmäs 80 tunnin kokemuksen.

Pillars of EternityPillars of Eternity
Tämä on mainos:

Hyvän tarinan, mielenkiintoisien hahmojen ja tapahtumien ohella tietokoneroolipelit elävät ja kuolevat taistelunsa kanssa. PoE:n kehittänyt Obsidian ilmoitti luopuvansa perinteisestä Dungeons & Dragons -taustastaan ja kehittävän peliä varten kokonaan uuden järjestelmän. Joidenkin fanien pelot osoittautuivat onneksi turhiksi, sillä PoE:n taistelu on tuttuun tapaan varsin helppo sisäistää, mutta tarjoaa reippaasti numeronmurskausta ja optimointia sitä halajavalle. Systeemi mukailee osittain, etenkin taikojen kohdalla, D&D:n klassikkoja mutta tuo samalla mukaan mielenkiintoisen ja varsin modernin tavan käsitellä hahmojen kestävyyttä.

Kestävyys (Endurance) toimittaa ikään kuin suojakentän virkaa ja latautuu jokaisen taiston jälkeen. Terveys (Health) hahmon kokonaiskestopisteinä palautuu pääsääntöisesti vain kahdeksan tunnin nokkaunilla joko nuotion äärellä tai tavernassa. Hahmot lisäksi väsyvät pitkien luolakomppausten aikana, jolloin heidän taistelutaitonsa heikkenevät kunnes nukkumatti palauttaa porukan jälleen kuosiin. Lopputulos on varsin joustava, mutta samalla seikkailua rytmittävä. Koska terveys ei parane taikajuomia kittaamalla, pitkät seikkailut käyvät voimien päälle siinä määrin, että ilman majapaikkaa on parempi ottaa suuntima lähimpään kievariin. Samalla voi luukuttaa mittavan ryöstösaaliinsa.

Hahmoluokat ovat sekoitus vanhaa varkaineen ja paladiineineen, mutta mukana on myös erikoisempaa väriä esimerkiksi Chanterin ja Cipherin muodossa. Ensimmäinen on hieman bardin tapainen jatkuvasti joikaava hahmo, joka väliajoin voi luikauttaa kentälle vaikka bändin luurankoja tai alentaa vihollisten vahingonsietoa. Cipherit taas käyvät suoraan vihollisen mielen kimppuun. Periaatteessa jokaista hahmoluokkaa voi pelata juuri kuten haluaa, joten papille voi iskeä kahden käden miekan kouraan ja peltilevyä rinnuksille. Käytännössä on tosin yleensä parempi pysyä ainakin osittain lestissään, kiitos ajoittain haastavan taistelun. Baldur's Gate -veteraaneille normaali vaikeustaso on varsin mukava, jos haluaa edetä sujuvasti. Isommissa väännöissä saa kyllä miettiä ihan tosissaan, miten etulinjan taistelijat saa pidettyä elossa vastustajan velhopatteriston sylkiessä salamaa ja tulikiveä. Monesti ensimmäinen yritys palkitaan reilulla turpasaunalla, mutta toinen tai kolmas yritys tuottaa haluttua tulosta jahka vihollisen heikkoudet on kartoitettu ja omat loitsuvarannot on kulutettu.

Monet muistavat vanhat Infinity Engine -pelimoottorin pelit nimenomaan niiden ei-pelaajahahmojen ansiosta. Karvan verran sekopäinen Minsc avaruushamsteri Boo:n kanssa on jäänyt ainakin allekirjoittaneen alitajuntaan sotahuutoja myöten. PoE kanavoi osittain samoja fiiliksiä, muttei aivan yllä sille riemastuttavalle tasolle, joka teki monista sen edeltäjistä klassikoita. Ääninäyttely muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta hoitaa hommansa sujuvasti, joskin hieman varman päälle. Viholliskaarti on myös perinteisen puolella, sisältäen uudelleen brändättyjä örkkejä, epäkuolleita ja muuta sekalaista samoajaa. Pahimmat viholliset ovat perinteitä kunnioittaen joko voimakkaita maageja tai helkkarin isoja otuksia.

Tämä on mainos:

Visuaalisesti PoE on kevyesti, mutta uskollisesti päivitetty kokonaisuus esikuvistaan. Hahmot ja efektit ovat aidosti kolmiulotteisia, mutta taustat ovat erittäin ovelasti ja elävästi saatu pidettyä kaksiulotteisina, vaikka silmät muuta ensin sanoisivatkin. Tosin lähemmäs zoomatessa kikkailu paljastuu, sillä kaukaa skarpit elementit muuttuvat hieman suttuisiksi. Tämä ei sinänsä haittaa pelattavuutta, ja takaa pelin toimivuuden myös varsin köykäisillä koneilla moderneihin verrokkeihinsa nähden. Ainoa harmillinen menetys on kyvyttömyys pyöritellä kameraa esimerkiksi ahtaissa käytävissä melskaamisen yhteydessä. Alueet ovat muutoin erittäin kauniita, sisältäen suurin piirtein jokaisessa ruudussa jotain tunnistettavaa ja mieleenpainuvaa.

Pillars of Eternityä voisi hyvin kuvailla Bardur's Gate 3:ksi. Sen tunnelma, tekniikka ja vahvuudet ovat pitkälti samat kuin Black Isle Studiosin klassikoissa. Tarinaa on kerrottavaksi paljon ja taistelu toimii hienosti, vaatien pelaajaa jatkuvasti pysäyttämään toimintaa käskyjen täsmällistä antamista varten. Soitellen sotaan lähtevä saapuu äkkiä maitojunalla takaisin, eikä peli anna piiruakaan anteeksi kovemmilla vaikeustasoilla pelattaessa. Teknisesti se on charmantisti vanhentunutta, joka veteraanien kohdalla tarkoittaa hyvää asiaa. Ensimmäistä kertaa vastaavaa roolipeliä pelaava saa myös pelistä varmasti paljon iloa irti, mutta muutama nostalgiahuuruinen hihkaisu saattaa jäädä kokematta. Henkilökohtaisesti olen nauttinut jokaisesta pelaamastani tunnista, mitä ei voi sanoa kaikista moderneista roolipeleistä loputtomine tusinatehtävineen ja yrtinkeräilyineen.

Pillars of EternityPillars of EternityPillars of Eternity
HQ
HQ
HQ
09 Gamereactor Suomi
9 / 10
+
Taktisuus, vapaus, tarina, tunnelma
-
lähikuvissa suttuinen
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä