Olen käyttänyt Destinyyn hieman yli 100 tuntia, enkä muista oikein missään vaiheessa nauttineeni pelaamisesta. Bungien suurteoksen ansiot ovat moninaiset ja kiistattomat, mutta niin ovat puutteetkin. Joulukuussa julkaistu ensimmäinen lisäosa The Dark Below oli valtaisa pettymys monipuolisempaa sisältöä odottaneille. Nyt ladattavaksi saapunut House of Wolves on hieman parempi kuin edeltäjänsä, mutta valitettavasti vain hieman. 25 euron hintalappu on ehdottomasti liian korkea.
Fallen-rotu jakautuu Destinyn tarinassa erilaisiin sukukuntiin (house). Suurin osa Fallenin sukukunnista on uskollisia Awokenien kuningatterelle, mutta eivät kuitenkaan kaikki. House of Wolvesissa tapahtui väkivaltainen vallanvaihto, minkä jälkeen johtoon noussut fallen nimeltä Skolas käynnisti sodan muita sukukuntia vastaan. Tavoitteena on kerätä kaikki sukukunnat Wolvesin lipun alle ja sen jälkeen nousta Awokenien valtaa vastaan. Kuningatar Mara Sov kutsuu galaktiset rauhanturvaajat eli guardianit luokseen antaen tehtävän Skolasin joukkion löytämisestä ja tuhoamisesta. Toimeksiannot kuullaan uudessa sosiaalisessa kohtauspaikassa The Reefin Vestian Outpostissa.
Ilahduttavana yllätyksenä House of Wolves tarjoaa siis edes jonkinlaisen tarinan. Harmillista kuitenkin on, että se juoni kerrotaan melkein yhtä huonosti kuin aina ennenkin. Tehtävien alussa ja lopussa kuunnellaan dialogipätkiä eikä sitten juuri muuta. Eeppisistä välivideoista tai mistään muustakaan sellaisesta on turha haaveilla. Mausteeksi yksitoikkoisuuteen tarjotaan ääninäyttelijäksi vuoroin Awoken-päällikkö Petra Venj ja toisaalta House of Judgmentin fallen Variks. Tarinatehtäviä on viisi kappaletta, ja niiden suorittaminen noudattaa samaa kaavaa kuin kaikkien muidenkin Destinyn tehtävien läpäisyt. Toimeksiannot suoritetaan tutuissa maisemissa, mutta reitti kulkee tällä kertaa lopusta alkuun. Samaa "innovaatiota" hyödynnettiin myös edellisessä lisäosassa. Tarinallinen anti on ohi parissa tunnissa, mutta onneksi varsinainen toiminta on yhtä sujuvaa kuin aina ennenkin. Näin ollen tehtävät jaksaa läpäistä ainakin kahdesti.
Lisäosa nostaa tasokaton lukemista 32 huimaan numeroon 35. Uusien tarinatehtävien läpäisyyn suositellaan vähintään 26 tason hahmoa. Jos siis kiinnostus tason nostamiseen parempia varusteita metsästämällä pysähtyi maksimitason 20 saavuttamisen jälkeen, on syytä varautua melkoiseen tasogrindailuun ennen House of Wolvesiin hyppäämistä. Hieman helpotusta samojen paikkojen nuohoamiseen antaa yksi uusi Strike-tehtävä ja jokunen uusi moninpelikartta, mutta ennen kaikkea kaksi kokonaan uutta pelimuotoa. Nämä tosin avautuvat koettaviksi vasta tarinatilan läpäisyn jälkeen.
Prison of Elders on kolmessa eri areenakentässä pelattava koitos, jossa puolustaudutaan päälle käyviä vihollislaumoja vastaan. Periaatteessa yksi kierros on nopea, mutta käytännössä näin ei kuitenkaan ole. Ensinnäkin läpäiseminen edellyttää ennakkotietoja eteen heitettävistä haasteista. Tämä pidentää keinotekoisesti yhden areenakoitoksen kestoa pakottamalla pelaajat yritys ja erehdys -noidankehään. Toisekseen palkintoja jaetaan vain loppuun saakka päässeille sotureille. Näin ollen kerran aloitettua koitosta ei tee mieli jättää kesken. Parasta tietenkin on ottaa mukaansa kaksi kaveria, mutta seuranhaun ansiosta koitoksiin pääsee myös satunnaisten pelaajien kanssa.
Trials of Osiris on kilpailullinen moninpeli, joka painottaa kolmihenkisen tiimin yhteistyötä. Seuranhakumahdollisuutta ei ole, millä halutaan todennäköisesti korostaa yhteistyön merkitystä. Matseissa kavereita pystyy herättämään takaisin henkiin, mutta jokaisella on vain se yksi elämä. Toisen tiimin eliminoimisen jälkeen otetaan uusi erä, ja lopulliseen voittoon vaaditaan viisi erävoittoa. Pelimuoto muistuttaa vahvasti Gears of Warin Executionia ja hieman Call of Dutyn Search & Destroyta. Pelattava kartta vaihtuu viikon välein, joten Osirikseen ihastuvat tiimit oppivat viikon aikana yhden kartan salat varsin seikkaperäisesti.
Kaiken kaikkiaan House of Wolves jatkaa Destinyn monipuolistamista jo edellisessä lisäosassa havaitulla tavalla. Vanhoja maisemia ja tehtäviä kierrätetään häpeilemättä. Hahmonkehityksen tielle asetellaan alati moninaisemmaksi muuttuva rajoitusten verkko. Peliä pitäisi pelata säännöllisesti ja tavoitteellisesti pysyäkseen edes summittaisesti perässä, mitä nyt oikeastaan tarvitsisi tehdä oman hahmonsa kehittämiseksi. Kaksi uutta pelimuotoa tuovat eittämättä vaihtelua monotoniseen grindailuun, mutta kuinka ollakaan: myös Prison of Elders ja Trials of Osiris on kyllästetty jos jonkinlaisilla rajoituksilla.
Näin kasuaalipelaajana Destinystä ei edelleenkään voi nauttia samalla tavalla kuin monesta muusta pelistä. Näihin mittelöihin mennään ajatuksen kanssa päämäärätietoisten suunnitelmien jälkeen, eli kevyet iltakahinat kaveriporukassa peetä jauhaen saa unohtaa. Destinyssä tehdään siis töitä otsa rypyssä. Muut pelit ovat sitten nauttimista ja rentoutumista varten.