Vuonna 2010 Playstation 3:lla nähty God of War III päätti Kratoksen kostoretken mahtavalla tavalla. Tosin se jäi aikanaan hieman irralliseksi osaksi, mikäli ei ollut tutustunut PS2:lle julkaistuihin kahteen ensimmäiseen osaan. Sama vaivaa nyt myös pelin remasteroitua versiota, joka pärähti vastikään neljännelle pleikkarille.
God of War III on hurmeinen toimintapeli, jossa raivon vallassa teutaroiva spartalainen pistää myyttisiä otuksia poikki ja pinoon satapäin. Kratoksen vihan saavat kokea myös useat kreikkalaiset jumalat, joista aikaisemmin on kaatunut muun muassa sodan jumala Ares. Kratoksen tähtäimessä on kuitenkin jumalien pääjehu Zeus, joka majailee Olymposvuoren huipulla. Spartalainen on kuitenkin vakaasti päättänyt pistää Zeuksen lihoiksi, eikä hän anna minkään estää itseään.
Toisella pleikkarilla alkunsa saanut sarja on aina saanut runsaasti kehuja hyvistä taistelumekaniikoistaan. Tällä kertaa asiat ovat piirun verran paremmin aikaisempiin osiin verrattuna, sillä koko komeus rullaa sujuvalla 60 kuvan sekuntivauhdilla. Ohjauksessa ei ole myöskään havaittavissa minkäänlaista viivettä. Näiden kahden asian yhdistelmä takaa sen, että verinen baletti rullaa käsittämättömän sujuvasti. Viholliset mylvivät, Kratoksen tappavat terät pyörivät ja taistelujen aikana roiskuva hurme värjää tuhkanvärisen sankarin hiljalleen punaiseksi. Miehen pääasiallinen työkalu suolestukseen ovat Blades of Exile -nimiset julmat ketjuihin kiinnitetyt miekat, mutta seikkailun aikana arsenaali laajenee useilla erilaisia aseilla. Taitojen karttuessa astaloiden välillä pystyy vaihtamaan jopa kesken iskusarjojen, joka avaa runsaasti vaihtoehtoja vieläkin hurjempien sarjojen suorittamiseen.
Suurimmista taisteluissa vaaditaan myös näppärien sormien lisäksi hieman taktikointia. Tai ainakin sen avulla ne läpäisee kivuttomammin. Perusjanttereiden sekaan heiteltyjen hieman suurempien otusten kuten minotaurien tai gorgonien kaataminen tietää jotain erikoista. Esimerkiksi minotaurit antavat aina lisää elämää, kun taas gorgonit jähmettävät kaikki lähettyvillä olleet hauraiksi patsaiksi. Erilaisten vastustajien erikoisuudet kannattaa painaa mieleen, eikä sitä suurinta otusta kannata välttämättä listiä ensimmäiseksi.
Tarinan aikana maisemat ja kohtaukset vaihtelevat eeppisten ja järjettömän eeppisten välillä. Eihän tätä vakavasti voi ottaa mitenkään, etenkin kun yrmeää sankaria eivät tunnu hetkauttavan edes alamaailman kauhut. Aikaisemmat osat läpäisseet tietävät mitä odottaa, mutta sarjaan vasta tutustuvien ei kannata hätkähtää massiivisiin mittasuhteisiin paisuvia kohtauksia. Niitä tämä päätösosa on pullollaan.
Pelin suurimmaksi ongelmaksi nousee sen irrallisuus, mikäli pelaaja ei ole tutustunut kahteen ensimmäiseen osaan. Minkäänlaista kattavaa synopsista on turha odottaa ja toiminta aloitetaan suoraan toisen osan jälkimainingeista. Kratos ratsastaa kirppuna jättimäisen titaanin selässä, joka kiipeää kohti Olympos-vuoren huipulla häämöttävää jumalten asuinsijaa. Mutta miksi mies on matkalla kyseiseen paikkaan? Miksi hän kutsuu Zeusta isäkseen ja minkälaisen diilin hän on aikaisemmin tehnyt titaanien kanssa? Nämä ovat vain muutamia niistä kysymyksistä, joihin uusi pelaaja törmää. Jonkinlainen yhteenveto edellisten osien tapahtumista olisi tarpeen sarjaan vasta tutustuville. Suosittelen henkilökohtaisesti ehdottomasti pelaamaan ensimmäisen ja toisen osan läpi ennen tähän tarttumista, sillä sitä kautta eeppisen juonen huipentumasta saa huomattavasti enemmän irti. Muutoin kostoretken tapahtumista on ajoittain hankala saada minkäänlaista tolkkua.
Lopulliseksi kysymykseksi jää tietenkin se, kannattaako peli hankkia itselleen jos hyllystä löytyy jo edellisen vuoden versio. Tähän en osaa antaa tyhjentävää vastausta. Peli näytti hienolta jo viisi vuotta sitten kolmannella pleikkarilla, mutta tällä kertaa näyttävyys on nostettu astetta korkeammalle tasolle. Terävät tekstuurit, 1080p:n tarkkuus ja tuplattu ruudunpäivitys takaavat sen, ettei pelistä puutu silmäkarkkia. Toisaalta kyseessä on edelleen sama seikkailu, joten se ei tarjoa mitään uutta sen kertaalleen läpäisseille. Löytyy pelistä sentään Photo mode, jonka avulla toiminnasta voi räpsiä näyttäviä kuvia. Jos God of War III jäi aikoinaan väliin, on kyseessä mielestäni ehdottomasti ostamisen arvoinen nimeke. Kratoksen kostoretken päätös lukeutuu kaikkien vuosien jälkeenkin niihin peleihin, jotka pleikkarin omistajien täytyy kokea jossain vaiheessa.