Stuntman: Ignition

Tarkistan kypäräni kiinnityksen ja vedän ajohanskat käteeni. Kiristän turvavyön ja starttaan auton. Vielä pikainen vilkaisu taustapeiliin. Muutaman sekunnin päästä se on menoa. Kuvausryhmä lyö kamerat käyntiin, linttaan kaasun pohjaan. Renkaat nostattavat ilmaan sakean savun tyhjää lyödessään. Tuttu palaneen kumin tuoksu tunkeutuu ohjaamoon. Syöksyn melkein kahtasataa kohti laavamerta, räjähdysten saattelemana. Nyt täytyy pitää pää kylmänä. Jo kolmas otto menossa. Ohjaaja ei ole tyytyväinen, jos mokaan taas. Stunt-ohjaaja huutelee ajo-ohjeita korvaani radion kautta, myöhässä, kuten tavallista. Hittolainen, tuokin mutka meni pitkäksi! Taas sama juttu. Pitääkö tuon onnettoman tunarin jatkuvasti myöhästellä nuottiensa kanssa? Nyt pitäisi tehdä nopea käännös oikealle! Helkkari soikoon, taas ohi ja pirssi ulos radalta. POIKKI! Ohjaaja käärii hihansa ja marssii autoani kohti. Selitykset eivät auta, kun ohjaaja karjuu naama punaisena. Etanan nopeudella toimiva stunttikoordinaattori kohauttaa olkapäitään ja kaataa kuppiinsa lisää kahvia. Valmistaudun uuteen ottoon. Pääsin sentään yhden mutkan pidemmälle.

Stuntman: Ignition tarjoaa autoiluun hieman erilaista näkökulmaa. Radan ympärisahaamisesta on nähty jo tuhansia eri variaatioita, mutta taitoajamiseen perustuvia autopelejä ei markkinoilla riesaksi asti ole. Pelissä astutaan stuntmiehen saappaisiin ja otetaan osaa toinen toistaan vaarallisempiin kohtauksiin erinäisten moottoriajoneuvojen puikoissa. Ajamaan pääsee esimerkiksi monsteriautolla ja moottoripyörillä, normaaleja autoja unohtamatta. Autot käyttäytyvät mallikkaasti, mutta moottoripyörien ohjaustuntuman kohdalla on menty metsään. Prätkä on todella kiikkerä nelirenkaiseen serkkuunsa verrattuna. Muuten ohjaustuntuma on letkeä, ja se sopii pelin luonteeseen hyvin.

Peli alkaa, kun lupaava stuntmiehen alku värvätään kesken mainoskuvausten katastrofielokuvan sijaiskärsijäksi. Elokuva sijoittuu amerikkalaiseen pikkukaupunkiin, jonka lähistöllä purkautuu tulivuori. Katastrofielokuvan selvitettyään portit avautuvat isompiin elokuviin ja luonnollisesti vaarallisempiin stuntteihin. Uusia elokuvia avataan stunteista saaduilla tähdillä, joiden määrä on suoraan verrannollinen siihen, kuinka rämäpäisesti nuori stunttilupaus uskaltaa kohtaukset ajaa. Revin hiuksia päästäni jo toisen elokuvan kuvausten yhteydessä, sillä korkeisiin arvosanoihin saa toden totta yrittää kaikkensa. Kohtauksen on onnistuttava prikulleen oiken, jos mielii saada siitä täydet pisteet. Toistoon ja uusintayrityksiin saa muutenkin varautua, sillä todella harvoin stuntti menee kerralla purkkiin. Kaiken muun hyvän lisäksi radat on suunniteltu siten, että niiltä eksyy helposti. Minkäänlaista karttaa ei ole vaan radalla tapahtuvat stuntit suoritetaan toimintoikonien alla. Nämä ikonit hukkuvat helposti maastoon ja osaa niistä on todella vaikea hahmottaa. Vielä kun sekaan heitetään maailman hitain stunt-koordinaattori, on tulevien sijaisnäyttelijöiden hyvä tarkistaa henkivakuutuksensa ehdot hermoromahduksen varalta.

Stuntman: Ignition näyttää ja kuulostaa suuren budjetin Hollywood-tuotannolta. Grafiikka on komeaa katsottavaa. Tulta, tappuraa ja irtoromua on taivas pullollaan. Toimivuus on uhrattu silmäkarkin alttarilla ja kohtauksen suorittamiselle elintärkeät toimintaikonit hukkuvat valitettavan usein grafiikan sekaan.

Elokuvat ja kuvauspaikat ovat piristävän erilaisia. Stuntmiehen toimenkuvaa pääsee harjoittamaan niin katastrofi- kuin sotaelokuvassakin. Kohtaukset sisältävät surmanajon kaikki tarvittavat piirteet takaa-ajoista pakomatkoihin. Vaihtelevista kuvauspaikoista huolimatta meininki on alusta loppuun kaavamaista radan ulkoaopettelemista ja kohtauksen toistoa siihen saakka, kunnes tarvittava määrä tähtiä on kasassa.

Stuntman: Ignition yrittää tehdä pesäeroa muihin autopeleihin aihepiirillään. Erikoista aihevalintaa lukuunottamatta THQ:n tekele on keskinkertainen, joillain osa-alueilla jopa huono julkaisu. Onnistuminen perustuu ratojen ulkoa opettelemiseen, joten toistoon on hyvä varautua. Heikkohermoisten on syytä jättää Stuntman kaupan hyllylle, sillä digitaaliajan rämäpäiltä vaaditaan rutkasti paineensietokykyä.

Olen joskus poikasena haaveillut stuntmiehen ammatista. Kiitos THQ, enää minun ei tarvitse stuntin uralla päätäni vaivata. Jos pelkän stunt-aiheisen pelin pelaaminen on näin hermoja raastavaa, en uskalla edes kuvitella, millaista oikean stuntmiehen työ on. Romutuksesta pitäville suosittelen Burnout Revengeä Stuntman: Ignitionin sijaan, jota nykyisin saa edullisesti alelaareista. Jäljelle jääneet rahat voikin sitten sijoittaa toimintaelokuvien DVD-versioihin. Niiden stuntteja on mukava katsella, eikä tarvitse kiroilla.