Samurai Warriors 4-II

Samurai Warriors on yksi Koein pitkään jatkuneen, niin kutsutun Musou-sarjan mielenkiintoisimmista haaroista. Musou-peleissä on nähty jo One Piece -animesarjan seikkailuja sekä vuosi sitten jopa Zelda, mutta Samurai Warriors -pelit pohjautuvat fantasiamaailmojen sijaan oikeisiin Japanin historian tapahtumiin.

Tai ainakin osittain. Hahmot ja tapahtumat ovat sinänsä oikeita, mutta itse pelitapahtumat tuskin simuloivat feodaaliajan Japanin taisteluita kovinkaan tarkasti. Ideana kun on lähinnä pistää niin paljon vihollisia nippuun kuin vain annetun tehtävän raameissa ehtii. Niinpä taistelusta toiseen samurait saavatkin piirtää toistatuhatta uutta viiltoa sängynpäätyynsä.

Yksinkertainen, mutta silti riittävän syvällinen pelimekaniikka on vuosien saatossa hioutunut huippuunsa, joten vaikka perusperiaate onkin pistää kaikki liikkuva halki, poikki ja siitä vielä pinoon, päätäänkin joutuu musou-peleissä nykyään rapsuttelemaan. Rynniäkö suoraan vihollislauman keskelle, vaiko vaihtaa toiseen sankariin ja hiippailla valtaamaan parakkeja sivustakäsin? Siinäpä pulmaa kerrakseen, joka yhdistettynä vauhdikkaaseen toimintaan onnistuu viihdyttämään erinomaisen hyvin.

Samurai Warriors 4-II ei ole suoranaisesti jatko-osa vuosi sitten julkaistulle Samurai Warriors 4:lle, vaan enemmänkin uudelleentulkinta pelistä ja sen sisällöstä. Tarinatehtävät on vedetty uusiksi ja mukana on myös yksi kokonaan uusi hahmo. Samalla myös nelosen mainiosta Chronicles-pelimuodosta on luovuttu. Sen tilalla on tyypillinen kestävyystorni, jossa hahmojen tehtävänä on nousta korkeaan torniin kerros kerrallaan, vaihtelevia tehtäviä suorittaen.

Hahmogrindaus on ollut aina yksi Warriors-sarjan mielipiteitä jakavammista osa-alueista, sillä jokaiseen Warriors-peliin kuuluu oleellisena osana jokaisen pelihahmon kasvattaminen ja asearsenaalin parantaminen tappelu kerrallaan. Niinpä pelien täydelliseen läpäisyyn saa varata aikaa aina vähintään toistasataa tuntia kuhunkin. 4-II korostaa tornin myötä grindausta entisestään, sillä vaikka yhdellä hahmolla tornin kerrokset selvittäisikin, parhaat aseet saadakseen torni on kivuttava myös pelin muilla, yli 30 hahmolla. Aivan alusta ei periaatteessa tarvitse aloittaa, mutta koska torni vaikeutuu todella nopeasti, käytännössä nyyppähahmo on tuupattava tornin alaovesta sisään, muuten lähtee henki.

Siinä missä edellisen osan Chronicles tarjosi vaihtelevia taisteluita ja Hyrule Warriorsin Adventure-osa hauskaa Zelda-viritteistä seikkailua, tornin kipuaminen on vain tylsää. Tarinaosiot eivät kestä kuin viisi taistelua per hahmo, joten pelin kymmenen tarinaa on selvitetty lopulta varsin nopeasti. Kaikkien vaikeustasojen selvittämistä ja jokaisen hahmon avaamista varten tornia on pakko pelata.

Muilta osin peli on käytännössä samanlainen edeltäjänsä kanssa. Peli on edelleen todella hyvän näköinen, kartat ovat suuria, vihollisia paljon ja pelimekaniikka hiottu niin huippuunsa kuin Musou-peleissä vain saatetaan. Mutta vaikka aihepiirikin on kiinnostava, 4-II ei vain innosta. Warriors-sarja oli jo hiljalleen pääsemässä pois turhauttavasta monotoniasta, mutta tämä osa palauttaa tylsän hakkaamisen valitettavasti takaisin.

Loppujen lopuksi Samurai Warriors 4-II:n suurin rikos on se pahin, mitä peli voi tehdä: se on julkaisuna täysin turha. Edellisestä osasta on aikaa vain vuosi ja nurkan takana lymyilee jo samaa peliä strategisempaan suuntaan vielä Samurai Warriors 4: Empires sekä Dragon Quest -maailmaan sijoittuva Dragon Quest Heroes.

Viime aikaisista julkaisuista Hyrule Warriors ja Pirate Warriors 3 olivat jo pelkästään pelimuodoiltaan kiinnostavampia mätkeitä. Lisäksi edellistä osaa Chronicles-muotoineen saa kaupoista jo alehintaan. Niinpä Samurai Warriors 4-II:sta voi suositella oikeastaan vain, jos musou-hampaan kolotus ei meinaa hellittää millään.