World of Warships

World of Warships on Wargaming-studion "jatko-osa" sen suositulle World of Tanks -tankkipelille. Tankkien tavoin sotalaivat seilaavat vapailla vesillä, eikä ensimmäisistä purtiloista tarvitse maksaa pennin pyörylää. Tämä on hyvä, sillä sotalaivojen ohjastaminen moninpelitilanteessa on taatusti uutta monelle. Näin aloituskynnys kokeilulle on jätetty niin matalaksi kuin mahdollista. Teknisten tietojen ja historian hallinta ei ole millään muotoa tarpeen, vaikka tuokin kontekstia merten titaanien mittelöihin. Nimen Tirpitz tunnistaminen vastustajan laivastossa tuottaa ihan toisenlaisia elämyksiä, jos tietää tämän mörön historiallisen painolastin. Peli on häpeilemättömän suoraviivainen tulkinta monikymmentonnisten alusten yhteenotoista ja realismia hakeva löytää sitä lähinnä laivojen pieteetillä luotujen mallinnusten muodossa.

Sotalaivoilla soditaan alussa hitaasti, mutta kähyjen edetessä yllättävänkin intensiivisesti. Merkittävin tekijä omien manööverien suunnittelussa on alusten hitaus esimerkiksi tankkeihin verrattuna. Koosta riippuen laiva reagoi liikekomentoihin joko hitaasti tai todella hitaasti. Hiirellä käytetään tykkejä, jotka ampuvat tyypistä riippuen enemmän tai vähemmän haulikkomaisessa hajonnassa. Mitä kauempana kohde on, sitä enemmän ennakkoa pitää ottaa. Jos vastustaja näyttää kylkensä, osumamahdollisuudet kasvavat roimasti. Sama pätee myös omaan jollaan. Mitä vaikeampi vastustajan on ennakoida liikesuuntasi, sitä enemmän kanuunankuulia loiskahtelee jortaanin eikä kannen puolelle. Jos taistelualuksen päätykit sojottavat pohjoiseen vihollisen hävittäjien uidessa etelästä liiveihin, luvassa on monta kymmentä sekuntia tykkitornien vinssausta ja rukoilua.

Mitä pienempi alus, sitä nopeammin se pelaajan ohjastukseen reagoi. Sama pätee myös ammustyyppien vaihtamiseen, mitä isompi kanuuna, sitä hitaammin räjähtävä ammus vaihtuu panssarinläpäisevään. Taistelulaivat voivat lähettää tuhoa kymmenien kilometrien päähän, mutta ovat tuhottoman hitaita ja houkuttelevat sietämättömän tehokkaasti torpedoja puoleensa. Pienemmät alukset saavat kansitykkien lisäksi myös torpedoita, jotka ovat äärimmäisen tappavia osuessaan. Pinnan alla vaaniva torpedo ei kuitenkaan välitä osuessaan, onko kohteena oma vai vastustajan laiva. Tämän takia tyhmästi pelaavat hävittäjä- ja risteilijäkapteenit saavatkin nopeasti muiden pelaajien vihat niskaansa, mikäli oma torpedo upottaa aluepuolustusta harrastavan kanssataistelijansa.

Lentotukialuksilla pelatessa reaaliaikainen seilaus muuttuu enemmän reaaliaikanaksua muistuttavaksi minipeliksi, jossa omia lennokkeja komennetaan pommittamaan aluksia tai suojaamaan omia vastustajan syöksyhävittäjiltä ja torpedopommikoneilta. Aluksesta valitaan ensin lentokonetyyppi ja sitten kohde. Tämän jälkeen voi joko odottaa lentueen saavuttavan päämääränsä tai ottaa väliaikaisesti komento itselleen esimerkiksi tarkkuuspommitusta varten. Sen jälkeen voi vain odottaa ja toivoa, että lentokoneet palaavat yhtenä kappaleena korjaamaan ja aseistamaan itsensä. Lentotukialuskomennus on siis aivan oma maailmansa, jonka kanssa en aivan päässyt sinuiksi. Passiivista odottelua oli paljon ja nopean risteilijän hyökätessä lentokansi oli pian liekeissä ja löysät puntissa.

Taisteluita voi käydä joko muita pelaajia tai tekoälyä vastaan. Tietokone pistää hanttiin ihan kunnolla, muttei tee samanlaisia ihmispelaajan kaltaisia herkullisia virheitä rokotettavaksi. Samassa väännössä on läsnä vain tietyn tason aluksia, joten aloituspurtilolla ei joudu samaan lammikkoon kymppitason Yamaton kanssa. Kirjoitushetkellä viimeisten tasojen pelaajia oli vielä hyvin rajallisesti linjoilla ja suurin osa taisteluista käytiin keskitason aluksilla. Itse tykästyin pelaamaan joko hävittäjillä tai risteilijöillä. Fiksu sijoittautuminen alussa nopean ja päättäväisen hyökkäykseen lähdön kanssa kaatavat helposti leväperäisesti komennetun korkeamman tason aluksenkin, mikäli torpedo tai pari löytää kohteeseensa. Suorassa laukaustenvaihdossa taistelulaiva voitti yhdeksän kertaa kymmenestä. Risteilijöillä on vielä erityistehtävä ilmatorjunnan muodossa. Satunnaisissa matseissa risteilijät jäävät harvoin tukemaan torpedopommittajille alttiita taistelulaivoja, mutta kun niin tapahtuu, kaksikko on lähes pysäyttämätön.

Arviota varten Wargaming tarjosi Gamereactorille erillisen pelitilin, jossa kaikki herkut oli avattu valmiiksi. Halusimme kuitenkin testata myös pelin Free-to-Play -mallin, joten peliä testattiin myös tuikitavallisella nollan markan perustilillä. Lopputulos oli hieman yllättävä. Pelin premium-valuuttaa voi käyttää kaikenlaiseen kokemuspisteiden kartuttamisesta uusiin "Premium"-aluksiin asti. Koska kaikki oli alusta asti auki, pressitilillä pelaamisesta puuttui se jokin, miksi jokaisessa taistelussa halusi pärjätä mahdollisimman hyvin. Mitä enemmän osumia ja tappoja, sitä enemmän kokemusta ja pätäkkää päätyi tilille seuraavaa aluspäivitystä tai kokonaan uutta laivaa varten. Ainakin alkupään aluksen aukesivat suhteellisen pikaisesti, mutta World of Tanksin esimerkin tapaan loppupään mörssärit vaativat jo melkoista harrastaneisuutta ja mittavaa määrää pelitunteja.

Alukset vääntävät eri kartoilla aina suurin piirtein samassa kokoluokassa, joten en kokenut saavani merkittävästi paljon enemmän irti kuutostason risteilijästä kakkostason vastaavaan verrattuna. Tykkejä ja muita leluja oli toki enemmän mitä pidemmälle laivastopuuta kiipesi, mutta samalla vastustajat kestivät enemmän osumaa ja rankaisivat kipeämmin. Rahaa voi siis käyttää, mutten kokenut sitä kovin tarpeelliseksi, sillä peruspelistä saa jo melkein kaiken irti ilmaistililläkin, ellei sitten halua päästä nimenomaan tietyn aluksen kapteeniksi.

Peli on varsin nätti, muttei mikään leukoja loksauttava audiovisuaalinen elämys. Tämän taustalla on varmasti tarve pitää laitteistovaatimukset kohtuullisina suurta yleisöä ajatellen. Vesi lainehtii "ihan kivasti", muttei reagoi dynaamisesti alusten liikkeisiin tai sääoloihin. Karttoja pilkuttavat saaret ovat pääosin paljaita ja toimivatkin enemmän taktisina elementteinä kuin silmäkarkkina. Laivat itse on mallinnettu todella pikkutarkasti esikuviensa mukaisesti. Harmillisesti miehistöä ei näy sompailemassa kannella tai ilmatorjuntatehtävissä.

Äänimaailma koostuu mukiinmenevästä muzakista ja tykistön mylvinnästä, joka kunnollisilla kaiuttimilla tai kuulokkeilla kuulostaa juuri niin tehokkaalta kuin pitääkin. Ammukset lentävät hieman turhan hitaasti ja kaarella, mutta ratkaisu on todennäköisesti pelillinen. Muuten isoilla aluksilla olisi aina etulyöntiasema, sillä nopeakaan hävittäjä ei pysty juoksemaan 155-millistä kuulaa karkuun.

World of Warships on virkistävä poikkeus maasodankäynnin dominoivaan massaan. Sen taistelut ovat yhtä aikaa kärsivällisyyttä ja nopeutta vaativia. Hätäinen rynnäköinti etulinjaan päätyy lähes poikkeuksetta meren pohjaan, mutta takalinjoista tuhoa eivät tee kuin lentotukialukset ja taistelulaivat. Neljä erityyppistä alusta toimivat kuin "hahmoluokkina", joilla on periaatteessa omat tehtävänsä. Satunnaisväännöissä nämä tehtävät realisoituvat käytännössä harvoin useimpien rynnätessä keräämään tappoja.

F2P-malli antaa hieman siimaa alussa, mutta kiristää otettaan mitä suuremmaksi alusvalikoimaansa kasvattaa. Allekirjoittanutta se ei kuitenkaan harmittanut, sillä pelin hienoudet paljastuvat jo alussa eikä kiiltävämpi alusluokka tarkoittanut automaattisesti parempaa pelikokemusta. Jos merten laineilla muita pelaajia vastaan taistelu kiinnostaa, World of Warshipsille ei ole juuri kilpailijoita tai vaihtoehtoja. Onneksi se on jo nykymuodossaan viihdyttävän erilainen, vaikka esimerkiksi suurin osa Saksan laivastoa lepää vielä Wargamingin telakalla.

Arviossa käytettiin alustana Jimm's Balor V2 -tietokonetta, joka on Jimm's PC-Store Oy:n kasaama pelikone. Arvion kyseisestä laitekokonaisuudesta voi lukea täältä.