Telltale Games on perinteisesti kehrännyt kultaa olemassaolevista televisio- ja pelisarjoista tekemällä niistä omia versioitaan. Minecraft on puolestaan kultakaivos itsessään, mutta se on Telltalelle erikoinen valinta, koska siinä ei ole koskaan ollut tarinaa eikä oikeastaan kummoista maailmaakaan. Se on puhdas hiekkalaatikko, jonka Telltalen tarinamaakarit nyt haluavat täyttää omilla hahmoillaan.

Minecraft: Story Mode kertoo (mies- tai naispuolisesta) Jessestä ja tämän kavereista, joista yksi on lemmikkipossu Reuben, mikä kertoo jo paljon siitä kuinka kovan tason porukasta on kyse. Tämä sekalainen seurakunta on suuntaamassa rakentelukilpailuun, jossa on myös tilaisuus tavata yksi legendaarisen Order of the Stonen sankareista.

Story Moden tarina ja asenne ovat suoraan lauantaiaamun animaatioista. Toisinsanottuna se on peli lapsille. Markkinoita varmasti löytyy, onhan Minecraft uskomattoman suosittu peli nuorempien parissa. Telltalen version 12 vuoden ikäraja tuntuu tosin hieman korkealta sisältöön nähden.

Tämä on mainos:

Joku voisi sanoa rumasti, että Story Mode tuntuu tyhmennetyltä versiolta Telltalen Borderlandsista. Alkutekstien tyylikin on napattu suoraan aikuisemmasta sarjasta, ja tarina kertoo joukosta altavastaajia, jotka koittavat kikkailla eteenpäin itseään suurempien voimien maailmassa.

Tästä tarinasta puuttuu kuitenkin kaikki terä, jopa lasten peliksi. Koko episodin näppärin vitsi lienee viittaus elokuvaan Babe, jota suurin osa pelaajista on tuskin koskaan nähnyt. Muutenkin sanailu on aika köykäistä, eikä jaksa paljoa hymyilyttää. Muutamia moderneja animaatiosarjoja nähneenä elän siinä uskossa, että myös nuoremmat pelaajat vaativat viihteeltään tätä enemmän.

Tekstin keskinkertaisuutta paikataan lukuisilla toiminnallisilla kohtauksilla, jotka nojaavat tuttuun tapaan quicktime-koitoksiin. Episodissa edetään muutenkin ripeästi kohtauksesta toiseen ja nähdään monia erilaisia paikkoja, tutuista metsistä aina legendaariseen netheriin saakka.

Minecraftin maailma on silti tämän kokemuksen jälkeen aivan yhtä ohut kuin ennenkin. Hahmot ovat latteita, juurettomia ja perheettömiä. He vain ovat olemassa tässä hieman kummallisessa ja kulmikkaassa maailmassa, joka toki vastaa monien lastensarjojen maailmankuvaa.

Tämä on mainos:

Hahmoihin on koitettu valaa luonnetta palkkaamalla mukaan todella tukeva ääninäyttelijöiden joukko. Kuuluisia nimiä on oikealla ja vasemmalla, mutta suoraan sanottuna en tunnistanut näistä ensimmäistäkään ennen kuin luin lopputekstit lävitse. Näyttelijät eivät ole onnistuneet puhaltamaan elämää hahmoihinsa ja suoritukset tuntuvat kovin rutiininomaisilta. Tässä en syyttäisi niinkään näyttelijöitä vaan näitä ohjanneita tahoja, jotka eivät ole uskaltaneet pyytää niin laveita suorituksia kuin mitä nuoremmille suunnattu tarina vaatisi. Pahiksellakaan ei ole kunnollista ilkeää naurua!

Myönnettäköön, että Telltale on onnistunut puristamaan joitakin Minecraftista tuttuja kuvioita omaan muottiinsa ajoittain oivaltavalla tavalla, mutta nämä pienet hymähdykset eivät vielä riitä kantamaan peliä kovinkaan pitkälle. Graafisesti se on tietenkin uskollinen esikuvalleen.

The Order of the Stone ei siis anna kummoista kuvaa Telltalen uudesta sarjasta. Ei näin tasapaksua tavaraa voi syöttää lapsille, jotka ovat kasvaneet terävästi käsikirjoitetun viihteen parissa. Tilaisuus nähdä suosikkipeli uudessa muodossa varmasti viehättää ydinyleisöä hetken aikaa, mutta tällä sisällöllä kukaan tuskin pysyy mukana viimeiseen jaksoon saakka.