Gravity Rush Remastered

Playstation Vitan alkutaipaleella ilmestynyt Gravity Rush oli tyylikäs ja viihdyttävä lisä kannettavan konsolin pelikirjastoon. Nimensä mukaisesti painovoimalla leikitellyt peli on saamassa tänä vuonna odotettua jatkoa, joten on ihan hyvä ajatus tutustuttaa myös Vitaa vaille jääneet painovoimakuningattaren maailmaan. Ghiblimäisen kaunis paikka onkin ehdottomasti visiitin arvoinen.

Gravity Rush esittelee pelaajalle muistinsa menettäneen Katin, joka herää leijuvassa Heksevillen kaupungissa mystinen kissa seuranaan. Varsin nopeasti käy ilmi, että kissa toverinaan Kat pystyy painovoimaa muuttelemalla liikkumaan ja lentämään vapaasti pitkin Heksevillen seiniä, kattoja ja taivaita. Omalaatuinen taituruus ei jää kaupungin asukkailta huomaamatta, eikä Katin yliluonnollisia voimia suinkaan katsota aluksi hyvällä. Hekseville on pala palalta vajonnut salaperäiseen painovoimakuiluun, joten kaupunkilaisten luottamuksen voittaakseen Katin on rakennettava kaupunkia uudestaan ja pysäytettävä uhkaava Nevi-hirviöiden invaasio.

Koska peli on suunniteltu alun perin käsikonsolikäyttöön, pelin rakenne on koostettu lyhyistä sykäyksistä. Tehtävät ovat lyhyitä ja kestävät alle minuutin mittaisista haastetehtävistä noin 15-20 minuutin mittaisiin tarinatehtäviin. Tarinaa kerrotaan niin ikään usein pikakelauksella, tosin erittäin kauniiden sarjakuvaruutujen avulla. Sähäkkä rytmitys toimii pelin, mutta ei tarinan eduksi. Koukuttuminen käy helposti, kun se "yksi tehtävä vielä" on nopeaa suorittaa. Tarina ei sen sijaan pääse kunnolla oikeuksiinsa, eikä asiaa helpota se, että kirjoittajat ovat varsinkin alkupäässä sortuneet melkoiseen tyhjäkäyntiin. Katin hyväksynnän hakeminen ja uuteen ympäristöön tutustuminen saa salamana kylkeensä ihastumisia, välipalojen noutamisia sun muuta tarinaa paikallaan pitävää. Asiassa pysyminen olisi antanut tarinallekin paremmat mahdollisuudet onnistua kunnolla.

Pelillisesti asiat ovat kunnossa. Vitalla kädet meinasivat monesti krampata toiminnan tuoksinassa, mutta DualShockin kanssa peliä tahkoaa pitkäänkin mielellään. Katin liikearsenaali on pelin tarkoituksiin riittävä ja mikä tärkeintä, painovoiman kanssa kikkaileminen on todella onnistunutta ja helppoa. Heksevillen yllä liitäminen ei menetä tenhoaan aivan heti. Toisin on sen sijaan taistelun kanssa. Taisteluihin liikearsenaalia ei ole valitettavasti tarpeeksi ja turpamatsit alkavat toistaa itseään pahasti jo tunnin pelaamisen jälkeen. Koska suurin osa iskuista tehdään ilmasta käsin, tarkka tähtääminen vihollisten heikkoihin kohtiin on tärkeää. Heikkouspisteet ovat vain melkoisen pieniä ja varsinkin vikkelämpien vihollisten kanssa taistelu repeää monesti silkaksi sähläämiseksi.

Taistelun murheet eivät kuitenkaan pilaa kokonaisuutta, sillä peli on tunnelmaltaan huikea. Miljöö on ajatuksella ja rakkaudella rakennettu. Tutkittavaa ja löydettävää piisaa riittävästi, vaikka Hekseville ei kooltaan pelimaailman suurimpiin kuulukaan. Silauksen kruunaa visuaalinen toteutus, joka pääsee teräväpiirtoversiossa viimein kunnolla oikeuksiinsa. Unenomaisen kaunis, ruskean ja punaisen sävyillä maalattu maailma on todella kaunis ja viehättävä paikka, jota tutkii enemmän kuin mielellään. Siihen silauksena päälle erinomaisen kaunis ääniraita ja erittäin vaikeasti vastustettava audiovisuaalinen paketti on valmis.

Remasterointi lisää peliin myös kaikki julkaistut DLC-paketit. Harmi vain, että niiden sisältö on aika onnetonta, sillä parin hassun tarinatehtävän ja haasteen lisäksi ne tuovat vain yhden uuden puvun lisää Katille. Ohuenlännät lisärit integroituvat peruspeliin kuitenkin saumattomasti, joten ilmaisena lisänä ne tulevat mukana mukinoitta. Noin kymmentuntiseen peliin ne tuovat pari tuntia ihan kivaa pelattavaa lisää, joten en viitsi nurista niistä sen kummemmin.

Jatko-osaan jää vielä parannettavaa, mutta silti Gravity Rush Remastered on suositeltavaa pelattavaa. Koukuttava ja nopeatempoinen pelattavuus yhdistettynä poikkeuksellisen kauniiseen maailmaan toimii jopa paremmin television ruudulla kuin käsikonsolilla, joten jos peli jäi aikoinaan kokematta, tässä on erinomainen väli hypätä ihmettelemään Heksevillen kummallisuuksia. Ja jos jotain, niin ainakin jatko-osan odotus tuntuu tämän muistelumatkan jälkeen entistäkin pidemmältä.