The Division

Ubisoftin massiivimoninpeleistä ammentavaa kolmannen persoonan toimintapeliä on tehty kuin sitä kuuluisaa Iisakin kirkkoa. Ammuskelun ohella keskiössä ovat alati parantuvien tavaroiden kerääminen ja niiden päivittäminen.

New Yorkissa niin sanotun Mustan perjantain ostosvimman yhteydessä pahikset onnistuvat levittämään väestöön herkästi tarttuvan viruksen käyttämällä taudinaiheuttajalla saastutettuja seteleitä. Suuri määrä ihmisiä kuolee ja Manhattanin saari eristetään. Anarkia vallitsee ja rikollisjengit ryöstelevät taistellen samalla keskenään alueiden hallinnasta. Kaaoksen keskeltä nousee joukko The Division -organisaation agentteja. Heidän tehtävänään on ottaa voimakeinoin kaupunki jälleen hallintaan.

Tarina on odotetusti yllätyksetön, helposti seurattava ja kaiken kaikkiaan taustalla pysyttelevä. Juonen tarkoitus on lähinnä pohjustaa pelin toimintaympäristö eikä niinkään kertoa mukaansatempaavaa ja tunteita herättävää tarinaa. Kerronta rullaa onneksi kaiken aikaa mukana ja sitä edistetään radiokeskusteluiden, keräiltävien äänitteiden ja ajoittaisten välivideoiden avulla. Ilmeisimpään kilpailijaan - Bungien Destinyyn - verrattuna The Division onnistuu kertomaan juuri niin merkityksellisen tarinan, että sitä viitsii seurata. Nautintoon auttaa kummasti, että koko peli on tekstitetty suomeksi.

The Division onnistuu luomaan graafisen ylöspanon ja äänimaailman yhteistyöllä sen kuuluisan "siellä olemisen" tunteen. Pelialue ei ehkä ole kaikkien aikojen mittavin, mutta samalla joka paikka pursuaa yksityiskohtia ja tutkittavia nurkkia. Ohikulkijoiden kommentit, kaukaisuudessa kuuluvat laukaukset ja muut äänet saavat kaupungin tuntumaan elävältä. Musiikissa on käytetty paljon ääniä, joilla luodaan menneiden vuosikymmenten konemusiikkimainen tunnelma. Pisteenä iin päällä niin vuorokausi kuin säätilatkin muuttuvat. Yöaikaan näkyvyys on luonnollisesti heikompi, jolloin silmiin osuva lampun valo kesken taistelun tekee tähtäämisestä haastavaa. Sankka lumimyrsky vähentää näkyvyyden lähelle nollaa, joka on oiva hetki hiippailla vihollisjoukkojen ohitse huomaamatta. Tai sitten voi organisoida kavereiden kanssa täydellisen väijytyksen rosvojen pään menoksi.

Pelaaminen kannustaa vahvasti moninpeliin, mutta yllättäen myös yksin katujen tutkimisesta nauttii. Itse valitsin suorittaa sivutehtäviä ja tavaroiden keräilyä itsekseni keskittyen tällöin enemmän ääninauhoitteiden ja radioliikenteen kuunteluun. Tarinatehtävien läpi räiskiminen on sekä helpompaa että nautittavampaa seurassa. Mukaan voi ottaa kolme kaveria tai vaihtoehtoisesti käyttää sisäistä seuranhakutoimintoa. Pelaaminen sujuu myös satunnaisessa seurassa varsinkin, jos seuralaiset ovat ehtineet hankkia kokemusta pelin parissa. Tietysti tarinan seuraaminen vaikeutuu, mutta kaikella on hintansa.

Kokemuspisteiden karttuessa omalle hahmolle aukeaa taisteluita monipuolistavia kykyjä. Agentistaan voi näin muokata esimerkiksi lääkintämiehen, rynnäkköjääkärin tai muiden suojausta vahvistavan tukitaistelijan. Näitä kykyjä voi myös vaihtaa lennossa peliseuran mukaan. Edes hieman yhteen pelaava joukko onnistuu kohottamaan pelinautinnon aivan uusiin sfääreihin, vaikka kyse olisi pelkästä satunnaisseurasta. Yhteistyötä helpottaa kyky kuulla lähellä olevien kanssapelaajien puhe, vaikkei kuuluisikaan heidän kanssaan samaan ryhmään.

Yksin ja yhdessä ammuskelun ohella pelaamisen keskeisin elementti on tavaroiden kanssa puljaaminen. Jos samoilee pitkin katuja esimerkiksi parin tunnin ajan, huomaa myöhemmin muuttaneensa varusteitaan ehkä 3-4 kertaa tuona aikana. Näin ollen The Division miellyttää ennen kaikkea niitä, jotka pitävät perinteisten roolipelien tavasta antaa kokeiltavaksi ja tutkittavaksi koko ajan uutta roinaa. Valikoiden oppimisessa kuluu hetki, mutta muutaman tunnin jälkeen osaa jo valita varsin sujuvasti omaan pelityyliin sopivat aseet ja varusteet. Tasokaton 30 saavuttamisen jälkeen ei välttämättä olekaan muuta tekemistä kuin jatkaa alati parempien varusteiden metsästystä. Viimeistään tässä vaiheessa varsin sieluton samojen tehtävien toistaminen eli niin sanottu grindaus astuu kuvioon. Toisaalta pelkkien tarinatehtävien läpäisyyn uppoaa helposti 30-40 tuntia, joten rahoilleen saa kyllä vastinetta vaikkei olisi lainkaan kiinnostunut pääjuonen jälkeisestä toiminnasta.

Tehtävät jakautuvat odotetusti päätehtäviin, sivutehtäviin ja kerättävien tavaroiden etsiskelyyn. Sivutehtävissä on milloin määrä korjata viestintäyhteyksiä, varmistaa alueelle pudotettujen tarvikelähetysten säilyminen omien hallussa tai vaikka päästää päiviltä jonkin rikollisjengin johtohahmo. Päätehtävät ovat kuin tarinavetoisempia sivutehtäviä, joiden läpäisyssä menee kauemmin aikaa.

Varsinainen toiminta The Divisionissa on hyvin suoraviivaista: kaikkea ammutaan. Ajoittaista napinpainallusta lukuun ottamatta muulla tavalla maailman kanssa ei voikaan olla vuorovaikutuksessa. Toisin sanoen kolmannen persoonan suojia hyödyntävästä ammuskelusta on syytä pitää, koska juuri muuta ei ole tarjolla pelillisestä näkökulmasta.

Pelialueesta noin kolmannes on viruksen saastuttama, suljettu alue nimeltä Dark Zone. Paikka toimii näyttämönä hieman perinteisemmälle moninpelille, jossa pelaajat taistelevat ajoittain toisiaan vastaan. Paino on sanalla ajoittain, koska yleensä on kannattavampaa tehdä muiden kanssa yhteistyötä kuin ampua heitä. Joka tapauksessa sekä päiviltä päästetyt ihmis- että tekoälyhahmot pudottavat maahan kerättävää tavaraa. Roina on kuitenkin saastunutta, joten se täytyy saattaa erillisten keräyspaikkojen kautta turvaan. Vasta tämän jälkeen hilavitkuttimia voi käyttää.

Yhteistyöpainotuksesta huolimatta pelaajat voivat Dark Zonessa myös lahdata toisiaan. Kanssaihmisen puhkoneen pelaajan pään ylle ilmestyy pääkallo merkiksi kaikille, että tämä jannu on nyt kuollessaan muita arvokkaampi. Tällainen palkkionmetsästys on intensiivistä toimintaa, joka onnistuessaan palkitsee pelaajat mittavilla kokemuspisteillä. Dark Zonella on myös erillisiä turvataloja, joiden kauppamiehillä on myynnissä tietenkin ne kaikkein parhaimmat ja harvinaisimmat varusteet. Tasokaton saavuttaneet jatkavat pelaamista ennen kaikkea Dark Zonessa, koska se on tason 30 jälkeen ainoa keino edistyä pidemmälle.

Kokonaisuutena The Division on pelillisesti juuri se, jollainen olisin halunnut Bungien Destinyn olevan. Ubisoftin uutukainen kärsii kilpailijansa tavoin itseään toistavasta rakenteesta, mutta se toiminta tuntuu siitä huolimatta riittävän monipuoliselta pitääkseen mielenkiintoa yllä. Tarjolla on myös oikeasti ymmärrettävissä oleva tarina, jonka läpäisyssä kestää sen useamman kymmenen tuntia. Kaikkien näiden osatekijöiden ansiosta The Division on suositeltava ostos, vaikkei tasokaton saavuttamisen jälkeinen varusteiden parantelu kiinnostaisi lainkaan.