Gamereactor Network Suomi / Dansk / Svenska / Norsk / English / Deutsch / Italiano / Español / Português
Kirjaudu sisään






Unohditko salasanan?
Et ole jäsen, Haluan rekisteröityä

Kirjaudu käyttäen Facebook-tiliä
FacebookFacebook
arvio

Trackmania Turbo

Trackmania Turbo on tuttua aika-ajohurmiota niin hyvässä kuin pahassakin.

Nadeon Trackmania-sarja on ollut keskuudessamme jo 13 vuoden ajan, mutta ydinajatus ei vuosien varrella ole muuttunut miksikään. Otetaan yksi pala hurjaa vauhtia, toinen mielikuvituksellisia ratoja ja kolmas toimivaa fysiikkaa, niin keitos on melkein valmis. Mausteeksi soppaan heitetään toki helppokäyttöinen rataeditori ja eri ajopelien välillä vaihteleva, usein veitsenterävä ohjaus. Sarja on ollut pääsääntöisesti PC-pelaajien riemu, vaikka pari osaa julkaistiinkin Wiille ja Nintendo DS:lle. Turbon myötä sarja saa ensikasteensa myös Sonyn ja Microsoftin konsoleilla.

Turbo perustuu pitkälti PC:lle muutama vuosi sitten julkaistuun episodimuotoiseen Trackmania 2:een. Jo julkaistujen kolmen episodin lisäksi paketissa on mukana myös yksi kokonaan uusi ympäristö. Samalla pelin käyttöliittymää ja ulkoasua on muokattu reilusti konsoliystävällisempään suuntaan, eikä ainakaan konsoleilla jo Unitedin ajoilta tutusta Maniaplanet-ympäristöstä ole enää tietoakaan. Luultavasti tarkoitus onkin kosiskella myös Trackmania-ummikot pelaamaan, sillä kaikkeen tarjolla olevaan on periaatteessa helppo tarttua.

Trackmania TurboTrackmania Turbo
Tämä on mainos:

Trackmania Turbo heittää kisaajat ajelemaan ympäri kanjonia, laaksoa, laguunia ja stadionia. Näistä neljästä Rollercoaster Lagoon on kokonaan uusi tuttavuus, eikä lainkaan hassumpi sellainen. Nerokkaana lisäyksenä laguunin ratapalikoista löytyy auton rataan liimaavia magneettipalikoita, minkä ansiosta laguunin radat voivat todellakin olla mitä vänkyräisempiä vuoristoratoja. Kolme muuta ympäristöä eivät ole muutoksia juuri kokeneet. Kanjonin laitamilla mutkat päästellään hurjissa sivuluisuissa, laakson metsissä mennään savisia reittejä pitkin läpi lätäköiden ja stadionilla kaahataan miljoonaa aerodynaamisella formulalla.

Nadeo ei ole lähtenyt rikkomaan ehjiä palasia, ainakin mitä tasaisia ratoja pitkin ajamiseen tulee. Sen sijaan maastossa ajamista on muuteltu ja reilusti huonompaan suuntaan. Siinä missä varsinaisilla ratapalikoilla ajovempaimien pito ja ohjaus on just eikä melkein, maastossa ohjaus muuttuu yhtäkkiä todella epävarmaksi ja kiikkeräksi. Pienikin ohjausliike saattaa heittää auton yhtäkkiä aivan toiseen suuntaan ja Trackmanialle ominaisesta millintarkasta sihtaamisesta ei ole enää tietoakaan. Maastossa ajaminen on tämän vuoksi todella turhauttavaa, eikä asiaa auta lainkaan se, että Nadeon omissa radoissa maasto-osuudet ovat kapeita ja täynnä raivostuttavia esteitä, jotka lennättävät auton kuuhun pienestäkin ohjausvirheestä. Kaiken huippuna yksinpelin radoista karkeasti arvioituna noin kaksi kolmesta on maastoajoa vaativia. Trackmaniat ovat toki aina vaatineet opettelua ja pitkää pinnaa, mutta edelliseen Trackmaniaan verrattuna maasto-osuuksien ohjausta on selkeästi muutettu epäreilummaksi.

Pelin sisältö muuten ei tarjoa paljoakaan uutta Trackmaniansa kolunneille. Yksinpeli on perinteinen 200 radasta koostuva "osio kerrallaan" -grindaus, minkä lisäksi valikoista löytyy muutama erilainen bilepelimuoto, edelleen hienosti toimiva nettipeli ja rataeditori. Ratoja on kierrätetty edellisestä osasta paljolti. Bilepelimuodoista eniten markkinoitu on Double Driver, jossa kaksi pelaajaa yrittävät päästä radat läpi ajamalla samaa autoa yhtä aikaa. Double Driver on höpsöä huvia, jota ei kannata ottaa liian vakavasti. Pitkäksi riemuksi siitä ei ole. Hyvänä lisäyksenä Trackmania-bileiden radat voi jättää tietokoneen rakennettavaksi. Tekoälyn rakentamat radat eivät todellakaan ole mitään erityisen hyviä ja ne ovat täynnä todella epäreiluja esteitä, minkä ansiosta yllätyksiä ja hupia piisaa. Jos tekoälyn ratoja haluaa muokata paremmiksi, ne tallentuvat luomisen jälkeen editorin ratavalikkoon, mikä on ehdoton plussa.

Yksinpelin haasteruuvi on kierretty tällä kertaa todella tiukalle muutenkin kuin hieman horjuvien kontrollien osalta. Jos vielä parissa aiemmassa pelisarjan osassa kultamitalit ja vihreät Track Master -mitalit sai toisinaan ilman sen ihmeempää hikoilua, tällä kertaa aikarajat ovat todella tiukat, eikä ensikertalaisilla ole mitään asiaa kahden ensimmäisen ratapaketin jälkeen eteenpäin, ennen kuin kaikista radoista on napattu vähintään hopeaa. Kyyti on kylmää jopa asiansa osaaville.

Tämä on mainos:

Nettipeli sen sijaan on samaa erinomaista jälkeä kuin aiemminkin. Peliin liittyminen tapahtuu serverivalikon kautta, sopivaa vastustajaa ja pelimuotoa etsien. Mitä kovempia päänahkoja kisan aikana saa saalistettua, sitä enemmän ranking-pisteet ja maailmanlaajuinen sijoitus nousevat. Ranking löytyy edelleen myös pelkästään oman maan sisäisesti. Valitettavasti eri laitteiden välillä ei sen sijaan voi nettipelata, eli konsolimiehet pysyvät omassa karsinassaan. Nadeon mukaan kyse on alustarajoitteista, sillä teknisesti serverit olisivat olleet mahdollisia koodata tukemaan cross-playtä. Vielä pelin alkuaikoina tämä tuskin tulee olemaan ongelma, mutta on mielenkiintoista seurata sitä, saako peli myös konsoleilla yhtä fanaattisen ja pitkäjänteisen pelaajarykelmän taustalleen.

Suurimmat muutokset on kokenut rataeditori. Konsoliohjain ei vastaa ihan hiirtä ja näppistä, joten radan kasaaminen on varsin suoraviivainen prosessi. Helpoimmillaan pelattavaa saa aikaan minuutissa, sillä helpoimmilla asetuksilla editori jopa ehdottaa seuraavaa palikkaa edellisen perään. Asetuksista löytyy myös raskaampi malli sellaista haluaville, mutta siitä huolimatta editori on yllättävänkin helppokäyttöinen ja monipuolinen myös konsoleilla. Vanhana builderina ilahduin intuitiivisesta systeemistä todella paljon, eikä käytettävyydessä jäädä PC:lle juurikaan jälkeen. Eri toiminnot löytyvät helposti ja palikkavalikoima on laaja. Vaikka yksinpelin puolella kaikki ympäristöt eivät olekaan heti auki, kaikki mahdollinen on onneksi ropellettavissa editorin puolella heti kärkeen.

Hieman yllättäen pelin latausajat ovat todella pitkät. Varsinkin silloin, kun tekoäly yrittää luoda rataa, Playstation 4:n suorittimet itkevät tuskissaan ihan huolella. Nettipelissä radoilta toiselle siirryttäessä peli latailee puolisen minuuttia per laaki, ja yksinpelinkin puolella odottelua on luvassa. Ongelma on pieni, mutta ärsyttävä. Pitkien latausaikojen vastapainona peli tosin on reilusti kaunein Trackmania tähän asti myös valikkografiikoiltaan ja iloisessa värikkyydessään Turbo on todella viekoitteleva tapaus. Myös energinen ääniraita on varsin onnistunut.

Trackmania Turbo jättää jälkeensä hieman ristiriitaisen kuvan. Periaatteessa paketti on kunnossa ja audiovisuaalisesti peli on todellista karkkia. Tutut systeemit toimivat kuten ennenkin, mutta uutta ei ole juurikaan tarjolla. Turhauttava maastoajelu nakertaa pelin pistesaalista entisestään. Silti pystyn kuvittelemaan viettäväni jälleen kymmeniä tunteja nettipeliä jauhaen ja ratoja rakentaen. Uusille ratamaanikoille Turboa voi siis varauksella suositella, kunhan turhautumiskynnys on tarpeeksi korkea. Vanhoille veteraaneille luvassa ei ole riittävästi sisältöä hintalapun korvikkeeksi.

Trackmania TurboTrackmania TurboTrackmania Turbo
Trackmania TurboTrackmania TurboTrackmania Turbo
07 Gamereactor Suomi
7 / 10
+
Parhaimmillaan loistavat kontrollit, vauhdikas ja koukuttava, erinomainen editori
-
Maastokontrollit ovat hirveät, pitkät latausajat, vain vähän uutta
Tämä on mainos: