Shadwen

Alkujaan Shadowgrounds-räiskinnällä debytoinut helsinkiläinen Frozenbyte-pelitalo on ehtinyt niittää viimeiset pari vuotta laajempaa mainetta tiimipohjaisella Trine-tasoloikallaan. Taianomaisen fantasiatrilogian viimeisin osa, Trine 3: The Artifacts of Power, osoittautui kuitenkin edeltäjistään poiketen vahvasti mielipiteitä jakavaksi teokseksi, mikä saattoi olla myös merkki siitä, että studion oli aika asettaa pelisarja viimein lepäämään ja siirtyä kohti uusia ideoita. Yhtiön uusin tuotos, lyhyemmässä ajassa kehitetty Shadwen, osoittautuu tummanpuhuvaksi, ajan kontrollointia ja hiiviskelyä yhdisteleväksi seikkailuksi, joka on kuitenkin jäänyt kaipailemaan sitä viimeistä studion kultaisen käden kosketusta.

Ensinäkemältä Shadwenin saattaa odottaa edustavan perinteistä, tasoloikkaelementein varustettua perushiippailua. Hiiviskelyä on kuitenkin lähdetty maustamaan kyvyllä hallita aikaa. Kyseinen ajalla kikkailu tuo väistämättäkin mieleen viime helmikuussa julkaistun Superhot-räiskintäpelin, jossa aika liikkuu ainoastaan pelaajan liikkuessa. Shadwenissa tämä tuo omanlaisensa ulottuvuuden erityisesti ripeään hiippailuun, sillä pelaajan on mahdollista tiirailla vartijoiden sijainteja niin maaperällä kuin myös yläilmoihin pysähtyneen hypyn aikana. Ajan pysäyttämisen ohella pelaajalle on myös tarjottu mahdollisuus kelata aikaa taaksepäin. Mikäli pelaajan suorittama tehtävä alkaa siis lähtemään käsistä tai tämä on kenties jo tullut huomatuksi, on tämän mahdollista paikata tilanne kelaamalla aikaa takaisin.

Kuten Superhotissa, myös Shadwenissa ajan seisauttaminen ja pysähtyneen ympäristön tarkkailu ovat vahva osa pelin ydintä. Aluksi ajanhallinnan yhdistäminen muihin taitoihin saattaa tuntua vaikealta, mutta pienen totuttelun jälkeen homma alkaa sujumaan ja pelaajalle avautuu mahdollisuus suunnitella ajattoman tilan rauhallisuudessa mitä erikoisimpia liikeratoja. Surullisen usein pelin tahmeat kontrollit ottavat kuitenkin vallan pelaajan suunnitelmista. Pahimmaksi tilanne kävi kiipeilyosuuksien kohdalla, jossa Shadwen tahtoi monesti jäädä roikkumaan köydellä tarttumansa objektin sisälle sen sijaan, että tämä olisi suostunut kipuamaan tavoitteen mukaisesti tämän päälle. Täysin kelvotonta teosta kontrollit eivät kokemuksesta tehneet. On kuitenkin sääli, että pelin ohjattavuus jää tuntumaan jokseenkin vajavaiselta ja keskeneräiseltä näinkin mielenkiintoisen konseptin ympärillä.

Tarina alkaa orvoksi jääneen Lilyn kengissä, jolla pelaajan napattava nälkiintyneelle tytölle omena vartioiden vahtimalta alueelta. Kuten olettaa saattaa, Lily jää omenareissunsa aikana kiinni itse teosta. Seuraavaksi onkin aika hypätä kuningasta tappamaan tulleen salamurhaaja Shadwenin saappaisiin, joka saapuu pelastamaan vartijalle kiinni jääneen Lilyn. Se, millä keinoilla Shadwen päättää saada Lilyn pois tilanteesta, vaikuttaa osaltaan pikku tytön ja salamurhaajan välillä kehittyvään luottamussuhteeseen. Juonensa puolesta peli ei yritä paljoakaan, sillä tarinakuvio on ei tarjoa sitä seuraavalle minkäänlaisia käänteitä tai nostatuksia. Sen sijaan pelissä kuultava dialogi tuntuu paikoitellen jopa väkisin kirjoitetulta. Tarinaa viedään eteenpäin pääasiassa vain tehtävien välissä näytettävillä välianimaatioilla. Pelissä on tasan kaksi vaihtoehtoista loppua. Koska loppuratkaisuista molemmat ovat saavutettavissa riippumatta siitä, minkälaisen vaikutelman Shadwen on jättänyt itsestään Lilylle, jäävät myös pelaajan tekemät valinnat tuntumaan täysin mitättömiltä. Kun peli vielä itse huomauttaa pelaajaa tämän tekemistä valinnoista, odottaisi niiden myös oikeasti vaikuttavan koko seikkailun ajan ilman, että Lilyn silmien edessä murhaava Shadwen saakin loppupuolella tappamista vastustavan tytön täyden luottamuksen vain yhden napin painalluksella.

Kenttäsuunnittelu on erityisesti pelin alkutaipaleilla varsin putkimaista. Myöhemmin kaupungin alueet muuttuvat kuitenkin avoimempaan suuntaan, jolloin pelaajan valinnanvapaus pääsee paremmin oikeuksiinsa. Vaikka avarampi tila antaa pelaajalle enemmän luovuutta, tuo se valitettavasti samalla mukanaan omat pikku ongelmansa, jotka näkyvät varsinkin tekoälyn saralla. Erityisesti pelin loppuvaiheilla tekoälyn ohjaama Lily muuttui melko hankalaksi tapaukseksi, sillä tämä ei suostunut kulkemaan Shadwenin perässä edes silloin, kun tämä oli saanut putsattua kulkureitin vartijoiden katseista toisaalle. Välillä Lilyllä oli myös tapana jäädä seisomaan keskelle vartijaryhmän näkökenttää. Tilannetta lievensi kaikeksi onneksi se, että tekoälyn temppuilu heijastui myös vartioissa, sillä nämä eivät kiinnittäneet lainkaan huomiota silmien edessä seisoskelevaan tunkeilijaan.

Graafiselta ulkoasultaan Shadwen edustaa synkempää ilmettä kuin väripaletiltaan kirjavampi Trine-trilogia. Peligrafiikan lisäksi mukana nähdään joka tehtävän välissä kauniita, käsintehtyjä välianimaatiokuvia, jotka tuovat peliin omanlaisensa kotimaisen tunnelman. Moniin nykypeleihin verrattaessa Shadwenin ulosanti ei hetkauta kuitenkaan suuntaan tai toiseenkaan. On siis täysin pelaajasta itsestään kiinni, miellyttääkö keskiajan goottilaista vivahdetta huokuva tyyli silmää vai ei. Allekirjoittaneen mielestä pelin graafinen ilme oli varsin miellyttävää katseltavaa siitäkin huolimatta, vaikka se ei saanut The Witcher 3:n kaltaisen silmäkarkin tavoin pysähtymään ja ihailemaan kaukaisia nähtävyyksiä.

Kokonaisuutena Shadwen on lyhyt, mutta omalaatuisella konseptillaan loppuun asti kantava hiiviskelyseikkailu. Pelin läpäisee noin neljässä tunnissa, mikä on varsin kiitettävä kesto noin 17 euron hintaiselta peliltä. Mikäli Frozenbyten aiemmat teokset ovat maistuneet, viihtyy yhtiön uusimmankin pelin äärellä varmasti. Muussa tapauksessa Shadwenia on sen sijaan melko vaikea lähteä suosittelemaan, sillä seikkailun ilminäkyvät, selvästi kiireisen aikataulun jättämät heikkoudet voivat aiheuttaa suurtakin päänvaivaa heti matkan alkutaipaleilla. Kenties pidempi kehitysaika ei olisi siis ollut ainakaan pahitteeksi, sillä näillä eväillä pelissä kukkiva potentiaali jää erityisesti kankean ohjattavuuden ja suoraviivaisen tarinan varjoon.