Mirror's Edge Catalyst

Faith juoksee pitkin Glass-kaupungin kiiltäviä kattoja ikonisissa punaisissa tossuissaan. Hän sujahtaa putkien ali, hyppelee aitojen yli ja väistelee KrugSec-vartijoita hidastamatta vauhtiaan. Edessä näkyvä punainen savumainen linja ehdottaa jatkamista suoraan läpi punaisen oven. Satun kuitenkin tietämään oikoreitin ja muutamalla akrobaattiliikkeellä olen jo rakennuksen sivulla hyppien tangosta toiseen. Maaliviiva ylittyy ennätysajassa parannusta ollen kuitenkin vain millisekunteja. Sydämen tykytys rinnassa ja hengästynyt olo saa olon tuntumaan siltä kuin olisin itse ollut juoksemassa. Nyt kohti uusia seikkailuja! Mitähän seuraavaksi on luvassa?

Mirror's Edge Catalyst, kuten alkuperäinenkin Mirror's Edge on täysin painottunut liikkumiseen parkour-akrobatiaa hyväksikäyttäen ympäri kaupunkia. Tarina tai taistelukaan eivät ole millään muotoa priorisoituna. Markkinointikampanjansa aikana DICE kertoi haluavansa tehdä tällä kertaa syvemmän ja vangitsevamman tarinan. Selvästikin he yrittivät mutta mielestämme tarina on jälleen heikko. Syynä tähän on pitkälti jokaisen hahmon kliseisyys Faithia myöten. Faith on kovin epävarma tyttö, joka haluaa vain auttaa isähahmoaan. Plastic-niminen teknikko on taas tyypillinen teini, joka ei tiedä kuinka puhua ihmisille ja kävelee pää painuksissa. Mielenkiintoisten persoonallisuuksien puute ei auta välittämään hahmoista tippaakaan. Tähän kun lisätään hyvin ennalta arvattava juoni, on hyvin selvää, ettei tätä peliä osteta mielenkiintoisen tarinan takia. Onneksi tätä puolta Mirror's Edgeltä ei odotetakaan.

Mirror's Edge on enimmäkseen tunnettu intuitiivisesta ohjauksesta, vauhdinhurmasta sekä liikkumismalleistaan. Nämä kaikki aspektit ovat läsnä Catalystissa. Kontrollit ovat pitkälti pysyneet muuttumattomana aikaisemmasta, mikä helpottaa juoksentelun aloittamista jopa aloittelijoille. Koska osa alkuperäisistä taidoista on alussa lukittu, voi peli olla aloittelijoille mahdollisesti jopa helpompi. Taitojen lukitseminen voi toimia hauskana lisänä niille, jotka eivät ole aikaisemmin tutustuneet Mirror's Edgeen mutta lopuille tämä saattaa olla jopa ärsyttävää. Se, ettei pysty tekemään kierähdystä laskeutumisen yhteydessä pelin alussa, tuntuu todella oudolle ja turhalle mutta koska kyseessä on yksi ensimmäisistä avattavista taidoista, ei se ole liian iso ongelma.

Saadakseen uusia taitoja, tulee ansaita kokemuspisteitä hamstraamalla keräilyesineitä ja suorittaa tehtäviä. Tämän jälkeen voit valita taitoja kolmesta eri kategoriasta: liikkuminen, taistelu ja varusteet. Monet näistä taidoista ovat hyvin rajoitettuja tarinan etenemisen suhteen, joten on ilmiselvää, että DICE haluaa oppivan perusteet ensin. Lukitut taidot eivät kuitenkaan oikeastaan tuo juuri mitään uutta peliin vaikka lopulta saa käyttöön jopa heittokoukun. Tätä voi käyttää vain tietyissä asiaan kuuluvissa tilanteissa ja koska sen käyttö on niin rajoitettua, se ei juuri tuo pelillistä uudistusta. Kaikista aikomuksistaan huolimatta se oikeastaan vain nopeuttaa liikkumista tietyissä tilanteissa. Sama pätee lähes kaikkiin muihinkin avattaviin taitoihin. Ainoa oikeasti uusi taito on nimeltään Disruptor, joka lamauttaa viholliset muutamaksi sekunniksi. Avattua taidoista pyörähdyksen, nopean 90/180 asteen kääntymisen ja hypyn ei loppuihin taitoihin tullut kiinnitettyä huomiota. Kokemusjärjestelmä tuntuukin siten varsin väkinäiseltä lisältä.

Yksi muutamista alkuperäisen pelin kitinöistä pelattavuuden suhteen oli kenttäsuunnittelu, joka toimi yrityksen ja erehdyksen kautta. Tämän korjatakseen DICE päätti tehdä kaupungista tällä kertaa isomman ja avoimemman. Tämä auttaa asiaan jonkin verran mutta valitettavasti ei niin paljoa kuin toivoisi. Jopa isommilla alueilla maailma tuntuu aivan liian lineaariselle. Yleensä tarjolla on muutama reitti vasemmalta, keskeltä ja oikealta. Näiden yhdistelmät hidastavat vauhtia ja riippuen mitä taitoja on avattuna yksi näistä reiteistä on selvästi muita nopeampi. Tämä tarkoittaa, että yleensä valituksi tulee aina se sama reitti, jonka ansiosta elottomasta ja steriilistä kaupungista tulee nopeasti itseään pahasti toistava. Edes hurja määrä kerättäviä esineitä ei tässä auta, sillä ne eivät anna mitään mielenkiintoista informaatiota.

Tarinavetoiset tehtävät vievät onneksi ikimuistoisempiin ympäristöihin. Näkemään pääsee kourallisen todella näyttäviä tulevaisuuden näkymiä ja vaikuttavaa arkkitehtuuria, mutta vain harvoin mitään uutta pelattavuuden puolesta. Sivutehtävät pyrkivät monipuolistamaan kokemusta erilaisilla aikatehtävillä, joissa pitää varoa loukkaamasta itseään tai tulla vihollisten näkemäksi. Valitettavasti ydinkonsepti on sama: juokse niin nopeasti kuin mahdollista. Hiiviskelyosioiden läpi tuskin kukaan ryömii, vaan vartioiden ohi kannattaa juosta, ettei heidän havaintosensorinsa ehdi täyttymään. Jos taas kääntyy väärään suuntaan, on tehtävä epäonnistunut. Valitettavasti yritys & erehdys -oppiminen on edelleen iso osa peliä, pidipä siitä tai ei.

Mirror's Edge Catalystin minimalistinen värien käyttö ja interaktiiviset hahmot saavat Glass-kaupungin tuntumaan enemmän videopeliltä eikä niinkään oikealle kaupungille. Valkoiseen ja punaiseen keskittyminen alkuperäisessä Mirror's Edgessä sai sen tuntumaan omaperäiselle mutta nyt isossa avoimessa kaupungissa se väljähtää monotoniseksi. Jokainen alue kaupungissa näyttää arkkitehtuurisesti kovin samalts. Tämä ei olisi ehkä ollut niin silmiinpistävää, jos muut hahmot talojen katoilla oikeasti liikkuisivat tai reagoisivat pelaajaan. Jos heillä ei ole tehtävää tarjottavaksi, tällä kertaa he vain paikoillaan kuin patsaat.

Ainoa interaktiivinen hahmot jotka tavataan ovat KingSec-vartijat. Juostessa pitkin kaupunkia vartijat ovat helposti vältettävissä mutta välillä tarinavetoiset tehtävät pakottavat törmäämään heihin. Tämä on valitettavaa, sillä pelin taistelumekaniikka on edelleen pelin heikoimpia puolia. Täytyy myöntää, että se on huomattavasti helpompaa tällä kertaa mutta ei parempaa jos puhutaan viihteellisestä arvosta. Faithilla on vain kourallinen hyökkäysliikkeitä joista valita mukaan lukien ympäristöä hyväksikäyttävät tekniikat, mutta viholliset ovat helposti lyötävissä vain hakkaamalla väistö- ja hyökkäysnappeja kilpaa keskenään. DICE tietysti kannustaa välttämään taistelua, ja mielestäni taisteluelementin voisi poistaa kokonaisuudessaan jos jatkoa vielä seuraa.

Paras osa Catalystiä on sen sosiaalinen pelimoodi. Se on kuin pidennetty versio aikatehtävistä, mutta pelaajat voivat luoda, jakaa ja pelata muiden pelaajien aikatehtäviä. Juostessasi paikasta A paikkaan B valitsemallasi alueella, voi luoda aikatehtävän, jossa muut pelaajat voivat haastaa itsensä. Pelaamalla näitä tehtäviä pääsee tutustumaan uusiin alueisiin ja tapoihin käyttää tiettyjä taitoja ja tavaroita. Yksi luomistani tehtävistä esimerkiksi haastaa pelaajan opettelemaan heittokoukun rajoituksia maalin ollessa ilmassa, juuri senttien päässä alapuolella lymyävästä kuolettavasta asfaltista. Pelimoodi on silti tosi rajoittunut, sillä täysin omien kenttien luominen ei onnistu. Se silti tarjoilee hauskaa viihdettä, kun pääsee kokeilemaan taitojasi muita pelaajia vastaan.

Kaiken kaikkiaan Mirror's Edge Catalyst on nätimpi versio alkuperäisestä. Huolimatta muutamista uusista taidoista, kaikki muu pysyy kuitenkin pitkälti ennallaan. Kontrollit ja ydinmekaniikat tarjoavat onneksi paljon hauskaa pelattavaa, ja uusien nopeampien reittien löytäminen tarjoilee tunneiksi laadukasta viihdettä. Mahdollisuus luoda ja jakaa omia luomuksia muiden kanssa on mukava lisä ja parantaa sekin uudelleenpelaamisarvoa. Harmillisesti DICE ei ole tehnyt enempää huomattavia parannuksia kuluneen kahdeksan vuoden aikana. Tarina on edelleen lattea ja pelattavuus alkaa toistaa itseään hyvin nopeasti. Juoksentelu ympäriinsä steriilissä ja monotonisessa ympäristössä lyö auttamatta déjá vu -tunteen vaikka kuinka monta akrobaattiliikettä suorittaisi. Lyhyesti sanottuna voi kuitenkin luvata että jos tykkäsit alkuperäisestä pelistä ja haluat lisää samaa, on tämä peli sinulle. Jos etsit vapaampia mahdollisuuksia tutkia uusia alueita ja taitoja, neuvomme tekemään tämän "uskon hypyn" pienellä varauksella.