Pelaaja heitetään suoraan keskelle toimintaa sen käynnistyessä ilman turhia selittelyjä. Pientä sarvipäisen hahmon siluettia ohjattaessa vastaan tulee punasilmäinen iso otus, jolla selvästi on pahat mielessä. Yllättäen olio kaappaa yhden pienemmän hahmon kainaloonsa ja pinkaisee pakoon. Perään on lähdettävä. Pian käy selväksi, että kidnapattuja kavereita on useita ja heidät pitää pelastaa lukuisista vaaroista huolimatta. Samalla tällaiselle ilkeydelle on tehtävä loppu.
Tyylilajiltaan Toby: The Secret Mine on pieniä pulmia sisältävä tyypillinen tasoloikka. Hahmon liikuteltavuus on rajoitettu sivusuuntiin, ja toiminnallisia nappejakin on vain kaksi: hyppy ja vuorovaikuttaminen. Hahmo reagoi nappien painalluksiin napakasti. Harmillisesti vuorovaikutus maailman esineiden kanssa tökkii välillä, jos ei ihan oikealla kohdalla ole. Näillä ohjattavuuksilla liikutaan sivujen lisäksi myös ylös- ja alaspäin, hyödyntäen lukuisista maailmoista löytyneitä apuja muun muassa erilaisten härveleiden muodossa.
Vaikka maailmat ovat pieniä lataushetkiä lukuunottamatta saumattomasti toisissaan kiinni, niiden tehtävät tarjoillaan selkeästi yksittäin omina tilanteinaan. Pulmat vaihtelevat fysiikkapohjaisista ja toiminnallisista pulmista aina aikarajoitteisiin aivopähkinöihin ja muistipeleihin saakka. Pitkin matkaa sekoitellaan pulmatyylejä varsin onnistuneesti jakaen sisältöä tasaisesti. Yleisesti vaikeustaso pulmissa on sopivaa keskiluokkaa, joskin muutamia ylihelppoja ja vähän ajatustakin vaativia pulmia on sekaan mahtunut. Harmillisesti pelin rakenne on suurimmalta osin tilanteiden ulkoa oppimista virheiden kautta. Monet tilanteet eivät anna merkkejä ongelmista, jolloin hahmo kuolee pelaajan tietämättömyyteen. Tällainen pakotettu ulkoa opettelu laskee vähän tunnelmaa.
Se mikä taas luo tunnelmaa, on pelin yksinkertaistettu mutta tyylitelty ja suloinen grafiikka. Kirkkaissa väreissä hohtavat parallaksitaustat tuovat kivasti esiin mustat siluettihahmot. Hahmoille persoonaa antavat pienet nappisilmät, joiden väri paljastaa hahmon ominaisluonteesta jotain. Peliä on myös rikastettu erilaisilla yksityiskohdilla aina partikkelipohjaisista kipinöistä auringon suomiin linssiheijastuksiin, ja maassa asustavista pieneliöistä etualalla aika-ajoin näkyviin koristeisiin. Myös eri säätilat tuovat esiin tehosteita rankkasateista lumimyrskyihin ja niin edelleen.
Myös musiikissa on sielua varsinkin pelin loppupuolella. Satunnaiset hoilailut orgaanisten soittimien säestyksellä nostavat kummasti tunnelmaa ja korostavat pelin yleisilmettä. Harmillisesti huolitellun grafiikan ja tunnelmallisen musiikin parissa pelin äänimaailma on jäänyt varsin geneeriselle tasolle. Vaikkei hyvin tyypillisissä äänissä varsinaisesti vikaa ole, eivät ne erotu pelistä millään tavalla edukseen: ne jäävät siis taustalle.
Indiepelibuumin jatkaessa voitokasta kulkuaan on pelaajilla mahdollisuus tavoittaa entistä helpommin pieniä helmiä AAA-järkäleiden joukosta. Toby: the Secret Mine ei ole sieltä omalaatuisimmasta päästä: sen lainaukset muista peleistä, kuten Badlandsista ja Limbosta, ovat varsin selkeät. Siitä huolimatta Toby pystyy nitomaan yhteen rentouttavia aivopähkinöitä ja miellyttävää tunnelmaa. Näin pelin parissa viihtyy sen muutaman tunnin ajan, jonka läpi pääseminen vaatii. Vaikka aika kuulostaa varsin lyhyeltä, tunsin sen olevan juuri sopiva tällaiseen julkaisuun. Peli kerkesi näyttää kaiken potentiaalinsa ja älysi lopettaa ennen kuin turha toisto alkaisi. Ja kaikesta huolimatta läpipeluuni aikana pelastin vain 20 kaveria yhteensä 26 vangitusta, joten tulen vielä palaamaan salaiseen kaivokseen.