Urban Empire

Urban Empire ja kehittäjä Reborn Games yrittävät jotain, minkä olisi kuvitellut löytäneen tiensä rakentelupeleihin jo aiemmin. Kaikkivoipaisen pormestarin sijaan pelissä väännetään peistä myös valtuuston kanssa siitä, otetaanko lapset pois kaivostyöstä ja mihin se poliisiasema nyt sitten rakennetaan.

Kaupunkirakentelupelit noudattavat usein varsin kankeaa kaavaa - kaavoita alueita, rakenna infrastruktuuria, odota verotuloja ja toista. Suomalainen Reborn Games on lähtenyt hakemaan tähän uutta kuvakulmaa tuomalla kaupunkiin myös poliittisen elementin valtuuston muodossa. Pelaaja on edelleen yksi neljän vaikutusvaltaisen perheen vesasta, joka jälkeläisineen ohjaa kaupungin viiden aikakauden läpi kohti ruusuista tulevaisuutta. Eri perheet tarjoavat vähän roolipelimäistä alavirettä erikoisbonuksineen, joten yhdellä pelikerralla voi keskittyä teknologian edistämiseen ja toisella vaikkapa yhteiskunnan eliitin viihdyttämiseen.

Peli alkaa kuten lähes kaikki muutkin rakentelupelit. Kartan ja perheen valinnan jälkeen kaavoitetaan käpykylän ensimmäiset korttelit ja seurataan niiden täyttymistä. Kaupunki on jaoteltu tuttuun tapaan kolmeen osaan asukkaille, kauppiaille ja teollisuudelle. Näillä osapuolilla on lisäksi omat tarpeensa turvallisuudesta itsensä toteuttamiseen. Näitä tarpeita täytetään rakentamalla kouluja, paloasemia, puistoja ja muuta vastaavaa. Lisäksi monet vastaan tulevat tapahtumat ja kaupunkia koskevat poliittiset päätökset muokkaavat kansan mielihaluja. Itse gryndaaminen on suoraviivaista ja helppoa eikä riittäisi pelin aiheeksi itsessään ilman Urban Empiren toista osapuolta.

Jokainen merkittävämpi päätös kansalaisten oikeuksista ja velvollisuuksista sataman rakentamiseen menevät kaupunginvaltuuston ja sen eri poliittisten puolueiden kautta. Puolueilla on omat painopisteensä vasemmisto-oikeisto- ja liberaali-konservatiivi -koordinaatistossa. Ensimmäisillä aikakausilla puolueita on vähemmän ja ne nojaavat skaalan konservatiivisempaan suuntaan. Kehitystä ei voi kuitenkaan pysäyttää lopullisesti ja loppupelissä puhaltavat liberaalimmat tuulet. Äänestystä ennen pelaaja voi vaikuttaa puolueisiin joko pyytämällä, vaatimalla tai uhkailemalla niitä. Mitä kovemmat puheet ovat käytössä, sitä enemmän poliittisena valuuttana toimiva "hyvä tahto" (pelissä Goodwill) ottaa osumaa. Periaatteessa öykkäröinnillä voi siis runnoa läpi melkein päätöksen kuin päätöksen, mutta seuraavat äänestykset menevät sitten nöyränä poikana valtuuston tahdon mukaisesti.

Poliittisesta kompassista huolimatta monet vallankumouksellisetkin ideologiat tuntuvat menevän läpi turhan helposti. Puolueet voisivat pitää paljon voimakkaammin kiinni omista arvoistaan, jotta niitä vastaan joutuisi vääntämään toden teolla. Poliittisen vaikuttamisen rajautuminen vain äänestystilanteisiin on myös sangen rajoittavaa, eikä puolueiden kanssa voi yleisesti kaveerata tai kyräillä näiden tapahtumien ulkopuolella. Mukavana puolena aikojen vaihtuessa myös puoluekenttä elää, joten edelliskauden hallituspuolue saattaa olla vuodenvaihteessa valtuuston vähäpätöisin jengi. Pahimmassa tapauksessa ne kuolevat kokonaan pois uusien puolueiden ottaessa entisten paikan. Nämä vaihtuvat olosuhteet pitävät pelaajaa mukavasti varpaillaan aikakaudesta toiseen. Edistystä ei kuitenkaan voi pysäyttää edes ultrakonservatiivisesti pelattuna, mikä vähentää valinnan vapautta hieman.

Verkkomaiseksi rakennettu teknologiakartta tarjoaa vähitellen paranevaa tekniikkaa ja uusia ideologioita. Jälkimmäisistä konkreettisimpina näkyvät erilaiset määräykset (pelissä "Edict), joita voi yrittää saada valtuustosta läpi. Esimerkkejä näistä ovat vaikkapa yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, uhkapelaamisen salliminen tai kieltäminen ja hygienian parantaminen leikkaussalissa. Nämä kaikki vaikuttavat kansalaisten eri tarpeiden turvaamiseen. Varsinaiset tekniset keksinnöt avittavat ennen kaikkea kaupungin teollisuutta kaasuvaloineen ja kunnallistekniikkoineen.

Urban Empire näyttää komealta, vaikka kärsiikin erinäisistä käyttöliittymän ongelmista. Kivannäköinen kaupunkinäkymä heijastelee mukavasti aikakausien edistymistä, vaikkei tekijöidensäkin mukaan ole aivan niin reaktiivinen kuin olisi haluttu. Käyttöliittymässä on hyvää 1800-luvun fiilistä ja se on ulkoisesti toteutettu erittäin tyylikkäästi. Siksi onkin pieni harmi, että muuten pätevänä se nojaa liikaa hieman huonosti asiaansa kommunikoiviin ikoneihin. Monet päätökset ja rakennukset vaikuttavat hyvin tiettyihin kohteisiin (vaikkapa keskiluokan maksukykyyn), mutta nämä efektit on esitetty peli-ikkunassa ikonijonona, jonka merkitys on pakko luntata pitämällä kursoria ikonien päällä. Ikonit itsessään eivät kykene kommunikoimaan pelin monimutkaista syy-seurausverkostoa kuin kaikkein ilmeisimmissä tapauksissa. Eri puolueiden visualisoiminen esimerkiksi puoluejohtajan naamalla ja parilla eri ilmeellä olisi tuonut niihin kaivattua persoonallisuutta.

Aikalaismusiikki pelin taustalla toimii hienosti, eikä käy missään vaiheessa toistamaan itseään. Eri teknologisiin edistysaskeleisiin liitetyt lainaukset luetaan ääneen hienosti Civilizationin tapaan.

Urban Empirellä on hieman erikoinen ongelma. Sen audiovisuaalinen tyyli antaa ymmärtää, että kyseessä olisi hyvinkin syvällinen ekonomispoliittinen simulaatio. Sen kaupunginrakennus- ja politiikkasimulaatio on kuitenkin kevyempää sorttia eikä esimerkiksi yhden kokonaisen pelin läpäisyyn mene kymmentä tuntia enempää. Jotta peli nousisi arvoasteikossa korkeammalle, sen toivoisi lisäävän etenkin poliittisen vaikuttamisen puolelle lisää vaikutusmahdollisuuksia sekä kovemman vastarinnan esimerkiksi progressiivisen pelaajan ja konservatiivisen valtuuston välille. Pohja on kuitenkin erinomainen ja toivon, että Urban Empirelle saadaan joko lisä- tai jatko-osien muodossa lisää mielekästä sisältöä.