Geometry Wars: Galaxies

Hektinen geometristen kuvioiden räiskintäpeli Geometry Wars näki päivänvalon ensi kertaa Bizarre Creations:n Project Gotham Racing 2:ssa piilotettuna minipelinä. Siitä se kohosi yhdeksi Live Arcaden suosituimmista peleistä yhdistelemällä retrohenkistä pelattavuutta havaintokyvyn rajoilla räjähtelevään räiskintään. Pelin suosion saattelemana Kuju Entertainment esittelee nyt pelin Galaxies -version Nintendon konsoleille. Kontrollit on pistetty uusiksi, pelimekaniikka on saanut lisäulottuvuuksia ja mukaan on ympätty liikanimen mukainen, kampanjamainen yksinpeli.

Alkuperäisen pelin tarkoituksena oli pysyä mahdollisimman pitkään hengissä rajatulla alueella pisteitä keräten samalla, kun joka puolelta päälle höökii jos jonkinmuotoista avaruuskuutiota. Koukkuna on nimenomaan jatkuvasti kaoottisemmaksi käyvä tahti, jossa aivot jossain vaiheessa luovuttavat ja selkäranka ottaa komennon. Sen verran melskettä ruudulla pyörii. Resepti maistui pelaajille, ja viiden dollarin peliä myytiin kuin pullaa. Sittemmin peli on kerännyt useita jäljittelijöitä. Galaxies tuo tähän soppaan uusia mausteita kampanjamoodin, apualuksen ja uuden pisteytyksen muodossa. Mikäli uutuudet eivät miellytä, alkuperäinen Retro Evolved -pelimuoto löytyy sekä Wii- että DS-versiosta.

Kampanjasta löytyy 64 planeettaa, jotka käydään yksi kerrallaan läpi eri galakseissa. Ideana on että jokainen planeetta on omankokoisensa ja -muotoisensa kenttä vaihtelevin vihollisin. Valikoimasta löytyy perinteistä neliökarsinaa erikokoisina, mutta myös erikoisemman muotoisia siksak-alueita. Vihollisiakin on tullut lisää mm. eräänlaisesta laumavihollisesta miinankylväjiin. Toisin kuin alkuperäisessä, Galaxiesissa pisteiden kannalta kriittisiä kertoimia tienataan tuhottujen vihollisten tiputtamia Geomeja keräämällä. Samoilla Geomeilla avataan uusia galakseja, planeettoja sekä apualuksen kykyjä. Tämä pakottaa pelaajan liikkumaan jatkuvasti, ja tasapainottelemaan geomien keräämisen ja hengissä selviytymisen välillä. Ratkaisu on onnistunut, sillä kentän reunoja nuohoamalla ei pitkälle pötkitä pistekertoimen jäädessä alhaiseksi.

Ylempänä mainittu apualus on myös uusi. Pelaajan apuna hyörii pieni alus, joka aluksi osaa vain satunnaisesti ampua sattumanvaraisia vihulaisia. Ensimmäisillä pelikerroilla apualusta kohti tulee räiskittyä epähuomiossa jatkuvasti (se on onneksi kuolematon), mutta pikkuhiljaa sen olemassaoloon tottuu. Tienatuilla geomeilla alukselle ostetaan uusia kykyjä. Kenttää aloitettaessa näistä kyvyistä valitaan yksi käyttöön. Alus voi esimerkiksi kiertää pelaajaa tuhoten kohdalleen osuvat viholliset tai tiputella kestävimpiä vihollisia kertalaakista. Kykyjä käytettäessä niiden teho kasvaa, ja esimerkiksi kierrosta tulee säteeltään pienempi ja nopeampi suojaten pelaajaa paremmin. Onkin suositeltavaa valita muutama kyky ja käyttää niitä aktiivisesti, sillä kehittämättöminä ne ovat varsin heikkoja.

Uutta on myös ohjaus. Xboxin Geometry Warsissa vasemmalla tatilla ohjattiin alusta ja oikealla tulituksen suuntaan muinaisen Robotronin malliin. Wiillä homma hoidetaan ohjaamalla alusta nunchukin tatilla (nunchukista löytyy myös pommin laukaisu) ja tähtääminen osoittamalla wiimotella ruutua. A- tai B-napilla ammutaan. Koska peli vaatii sekä tarkkuutta että nopeutta, ohjausmetodin selkärankaan syöpymisessä menee hetki. Kannattaakin varautua siihen, että ensimmäiset pelikerrat menevät sihtailuun totutellessa. Kärsivällisyys kuitenkin palkitaan, ja geometriaa alkaa pian kaatua lähes entiseen malliin. Jos wiimotella tähtäily ei miellytä, Wiin Classic Controllerilla peliä voi pelata alkuperäiseen malliin. Gamecuben ohjainta ei valitettavasti pelin kanssa voi käyttää. Teknisesti peli on muuten isoveljeään hyvin lähellä. Ainoa selkeä ero on HD-tarkkuuden puutteesta johtuva liikkumaton kenttäkuva. Kentät eivät siis näy kerralla kokonaan, vaan vierivät pelaajan liikkeen mukana. Äänet mossahduksineen ja rätinöineen ovat ennallaan elektronisen musiikin siivittäessä kaaosta eteenpäin. Tämä kaikki toimii ilman erityisiä oho -elämyksiä, musiikkikappaleita voisi olla lisääkin.

Jos kämpästä löytyy kavereita, Galaxies tarjoaa heillekin ajanvietettä. Pelistä löytyy kolme eri moninpelivariaatiota: Coop, Versus ja Galaxies. Ensimmäisessä kaksi pelaajien ohjastamaa alusta heitetetään kentälle räiskimään jaetuin lisäelämin, pommein ja pistein. Versus -moodissa toimitaan samoin, mutta molemmat kartuttavat itsenäisesti omaa pistesaalistaan. Moninpeli-Galaxies -pelissä pelaajat pelaavat yksinpelin kampanjamoodin supistettua versiota. Pelimuodot toimivat sinänsä hyvin, ja kahden pelaajan räiskiessä meno on entistäkin kaoottisempaa. Parhaimmillaan moninpeli on molempien pelaajien ollessa yhtä taitavia (tai taitamattomia). Myös online-ranking löytyy kilpailuhenkisten iloksi.

Tärkeimmät kysymykset Galaxiesin kohdalla lienevät "Onko se hintansa arvoinen?" ja "Toimiiko se Wiillä oikein?". Molempiin voi vastata kyllä. Uusi kampanjamoodi, apualuksen kehittäminen sekä uudet vihollis- ja kenttätyypit tuovat peliin juuri ja juuri riittävästi uutta - myös parkkiintuneelle veteraanille. Galaxiesia ei tarvitse myöskään vältellä kontrollien pelossa. Wiimote pääsee hyvin lähelle alkuperäisen kahden tatin tarkkuutta, ja audiovisuaalisesti ollaan vain hieman jäljessä. Jos Nintendon konsoli löytyy kodista tai Xboxin versiosta alkaa puhti loppua, on Geometry Wars: Galaxies sen muutaman kympin arvoinen jota kaupan setä siitä pyytää.