Diluvion

Diluvion on toiminnallinen seikkailupeli, joka tapahtuu kokonaisuudessaan vedenalaisessa maailmanlopun jälkeisessä maailmassa. Pelaajan komennossa on kolmessa ulottuvuudessa ohjattava sukellusvene etsimässä tietä Endless Corridoriin. Tämä paikka kuulemma sisältää ratkaisun avaimet ihmiskunnan pelastumiseen. Kaikuluotainta, karttaa ja johtolankoja käyttäen edetään tehtävästä toiseen oppien siinä samalla asioita pelin maailmasta. Siinä sivussa parannellaan omaa alusta, ja etsitään uutta miehistöä auttamaan matkanteossa. Kokonaisuutena Diluvion on hyvin poikkeuksellinen pelikokemus, ja siinä on yhtä paljon hyviä kuin huonojakin ominaisuuksia.

Peli aloitetaan valitsemalla haluamansa sukellusvene, jotka eroavat toisistaan niin kestävyyden, aseistuksen, nopeuden kuin rahdin määränkin puolesta. Sen jälkeen päästäänkin jo altaan syvään päähän opettelemaan perusasioita, joihin kuuluvat muun muassa kaiken irti lähtevän tavaran mukaan poimiminen ja oman miehistön johtaminen. Komentajan ollessa paikallaan voi mukaansa ottaa 2-3 miehistön jäsentä. Valitun henkilökunnan mukaan oma alus saa lisäparannuksia aina paremmasta kaikuluotaimesta suurempaan kulkunopeuteen saakka. Käyttämättä jääneet miehistön jäsenet kulkevat mukana aluksessa, ja pääsevät duuniin vahinkojen sattuessa. Eri tehtävien välillä voi vaihtaa miehistöä vaikka kesken taistelun, mutta ainakin yksi kannattaa jättää reserviin korjaamaan mahdollisesti syntyviä vaurioita.

Taistelut käydään kolmessa ulottuvuudessa, joten pahis voi käydä kimppuun mistä tahansa. Omaa sukellusvenettä katsellaan olan takaa kolmannesta persoonasta, joten melko usein hyökkäys tulee sellaisesta suunnasta, jota ei helposti huomaa. Kääntyminen ei ole vaikeaa muuta kuin silloin, kun on joka puolelta kaikenlaisen roinan ympäröimänä. Lisäksi kaikuluotaimen avulla saa tietoa vastaan osuneiden esineiden vaarallisuuden tasosta, eli toisin sanoen myös suoranaisista vihollisyksiköistä. Sukellusveneen ase käyttää naulamaisia bolt-ammuksia, joita löytää merenalaisesta maailmasta ilahduttavan paljon. Torpedoputkien löydyttyä pääsee ampumaan kohteeseen hakeutuvia räjähtäviä ammuksia. Niillä ei kuitenkaan aina osu oikeaan osoitteeseen, mikä saattaa tuottaa vahinkoa myös omalle alukselle tai muille suojeltaville kohteille. Taistelut ovat kieltämättä intensiivisiä, mutta käytännössä ne ovat aina loppuun asti käytäviä kohtaamisia. Perääntyminen ei ole vaihtoehto, koska silloin saa varmasti turpaansa.

Telakoituminen joko satamaan tai vaarattomaksi tehtyyn hyökkääjään on sanalla sanoen työlästä. Ensin on hidastettava vauhtia ja odotettava ankkurisymbolin ilmaantumista. Sitten ammutaan kiinnitysköydet paikoilleen. Läpinäkymätön ankkurimerkki merkitsee sitä, ettei siinä paikassa ole vierailtu ihan hetkeen. Tämä antaa mahdollisuuden ladata oman aluksen happivarastoja. Pelaamisen suurimpia haasteita onkin löytää happivarantojen täydennystä ennen kuin kaikki leviää reisille pakottaen aloittamaan uudestaan edelliseltä tallennuspisteeltä. Tämä johtaa usein turhauttaviin hetkiin, kun alustaan koettaa telakoida liian vauhdikkaasti happimittarien huutaessa loppumistaan. Myös ruokaa on muistettava pitää mukana riittävästi. Sen ostaminen on halpaa, mutta ruoan puutteessa miehistön työteho laskee, mikä puolestaan laskee oman aluksen suojausta ja muita tilastoja merkittävästi.

Luotettavin tapa pysyä menossa mukana on myydä löytämänsä roina. Eri kauppiaat myyvät erilaista tavaraa, ja erityisesti kierteleviltä kauppiailta saa parhaan ostohinnan. Pelin erilaisia toimintoja opetellessa saattaa joutua tekemään niin sanottua grindausta, joten kannattaa varautua tyhjentämään paljon taloja ja taistelemaan paljon merirosvojen kanssa ennen kuin tilanne tasoittuu. Kotisatamassa alustaan voi päivittää muutamaan otteeseen, lisäämällä mukaan uusia ominaisuuksia ja tietysti rekrytoimalla uutta miehistöä. Paremmat päivitykset vaativat tietynlaisen miehistön ohella hieman erikoisempia materiaaleja silkan kylmän käteisen lisäksi. Pelin maailmasta voi löytää arkkuja, jotka toimivat yhdenlaisena universaalina varastona roinalle. Tallennetut tavarat voi sitten myöhemmin poimia kyytiin jostain muualta löytyvästä arkusta.

Rakennusten sisällä paikkaa tutkitaan kaksiulotteisessa kuvassa hiiren avulla. Näissä tiloissa käytävät keskustelut ovat asiallisia, ja liittyvät usein käsillä olevaan tehtävään. Henkilöhahmot eivät sinänsä ole erityisen muistettavia, mutta onneksi ne ovat vaihtelevia. Suoritettavat tehtävät johdattavat läpi pelin melko suoraviivaisesti ilman turhia sivupolkuja. Dialogia on, mutta pääasiassa kaikkea olennaista ei tarvitse opetella yksinomaan lukemalla. Diluvionissa on paljon valinnaisia alueita, jotka voi halutessaan ohittaa kokonaan päätarinan siitä kärsimättä. Pelin isoimmat aarteet onkin odotetusti sijoitettu paikkoihin, joista niitä pitää erikseen vaivautua etsimään. Paikasta toiseen liikkuessa kartalle piirtyvät automaattisesti kerran löydetyt maamerkit, jotka sitten näkyvät kompassinäkymässä hohtavina kohteina. Ensin otetaan suunta, jota lähestyttäessä käytetään kaikuluotainta. Tämä harmillisesti hälyttää myös paikalla olevat pahikset sukellusveneen kimppuun, joten luotainta tulee käyttää maltillisesti.

Indie-tuotannot uskaltavat usein ottaa sellaisia riskejä, joita isommat studio eivät uskalla tehdä. Diluvionin kepeä tunnelma maailmanlopun jälkeisessä maailmassa on mieleenpainuva, ja musiikki on pääasiassa jotain folk-musiikin ja kurkkulaulannan väliltä. Osa ääniraidan kappaleista voisi olettaa kuuluvan johonkin elokuvaan. Etenemissuunta katsotaan numeroita vilisevästä taulusta, mikä tuo mieleen menneiden vuosikymmenten simulaattorit. Taiteellinen tyyli puolestaan muistuttaa tyyliteltyä animaatiota hieman Psychonautsin malliin.

Kaikesta huolimatta Diluvionin huonoja puolia ei voi ohittaa huomaamatta. Valitun sukellusveneen muodosta riippuen alus saattaa joskus kääntyessään takertua kiinni, jolloin kamera usein jää villisti tärisemään paikallaan. Tämä jos mikä on omiaan lisäämään sekaannusta tilanteessa. Pahinta tämä on tietysti silloin, jos moinen sattuu kesken taistelun. Peliä ladatessa tilanne alkaa telakoituneena satamasta. Vaikka paikka olisi vartioitukin, saattaa välillä kimppuun hyökätä satunnaisesti paikalle ilmaantunut pahis ja usein vielä odottamattomasta kulmasta. Moinen on aina ärsyttävää, ja joskus kohtalokastakin.

Koko pelissä on käytössä vain yksi tallennustiedosto, joka vielä aktivoidaan automaattisesti erillisissä välitallennuspisteissä. Joskus tämä saattaa osua keskelle pahinta taistelua. Pienenä lohtuna pelin lataaminen antaa ainakin yhden täyden happitankin ja tapissa olevat energiat omalle alukselle. Joka tapauksessa silloin tällöin tapahtuva yhteen tallennustiedostoon tallentaminen aiheuttaa väistämättä ongelmia. Tällaisia ei pitäisi enää moderneissa peleissä tapahtua. Muutama inhottava bugikin tuli vastaan, mutta onneksi vain muutama.

Diluvionin yksi tietoisesti valittu huono puoli on kertoa pelaajalle ainoastaan välttämättömät minimitiedot, ja jättää sen jälkeen kaikki muu itse keksittäväksi. Tämä johtaa väistämättä turhautumiseen varsinkin monimutkaisemmissa tehtävissä. Ilman seuraavaan tehtävään osoittavaa nuolta pelaaminen olisi loppunut lyhyeen. Lisäksi sivutehtävien suorittaminen maksaa usein melkoisen paljon käytössä olevia resursseja suhteessa siihen, miten paljon niistä saa takaisin palkintona.

Diluvionin kaltaisia pelejä ei paljoa saatavilla ole. Se tarjoaa paljon nähtävää ja koettavaa. Jotkut ongelmat ja bugit laskevat väistämättä pelinautintoa, eikä yhden tallennustiedoston politiikkaa voi niellä pureksimatta nykyaikana. Oikealla asenteella lähestyttäessä Diluvion on silti muistiin jäävä pelikokemus.