Gamereactor Network Suomi / Dansk / Svenska / Norsk / English / Deutsch / Italiano / Español / Português / Français / Dutch
Kirjaudu sisään






Unohditko salasanan?
Et ole jäsen, Haluan rekisteröityä

Kirjaudu käyttäen Facebook-tiliä
arvio

Ghost Recon: Wildlands

Riskitöntä rellestämistä kauniissa Boliviassa

Avoimen maailman pelit kärsivät usein uudistumishaluttomuudesta ja määrään panostamisesta laadun sijaan. Sinänsä kaikin puolin pätevä Ghost Recon: Wildlands on tästä malliesimerkki.

Oikea Bolivian valtio Etelä-Amerikassa kärsii kuvitteellisen Santa Blancan kartellin kuristusotteessa. Kartellin iso pomo El Sueño on sijoittanut kokaiinista saamansa varallisuuden fiksusti niin mediasuhteisiin, paikallisten köyhien eläkkeisiin kuin virkavaltaankin ja pyörittää maata miten lystää. Lukuisat palkolliset hoitavat juoksevia asioita kurinpidon, salakuljetuksen, kokaiinin tuotannon ja vaikutusvallan puitteissa. Koska Yhdysvallat (kukas muukaan) ei voi julistaa virallista sotaa huumeiden tuontia vastaan, he lähettävät nelihenkisen eliittijengin purkamaan kartellin pala palalta. Pelaaja voi iskuryhmän perustajana päättää, mihin kohteisiin iskeä ja millä tavalla. Kun kaksi kartellin neljästä peruspilarista on kaadettu, El Sueño tulee ulos piilostaan.

Wildlands on hyvin perinteinen ja totuttuihin kaavoihin luottava, moderni avoimen maailman toimintapeli. Sen vahvimmat puolet löytyvät yhteistyössä pelaamisesta ja valtavan kauniista toimintaympäristöstä. Jahka oman hahmonsa on varsin harvoista naamavaihtoehdoista ja lukuisista asusteista koostanut, pelin pariin voi heittäytyä hyvin itseohjautuvalla tavalla. Yksinpelissä seuraa pitävät kolme varsin hajutonta ja mautonta tekoälykumppania ja moninpelissä toivottavasti kolmikko hyviä ystäviä, jotka hakevat pelistä samanlaista kokemusta. Lyhyen alkuesittelyn jälkeen Bolivia avautuu valtavana ja moninaisena karttana, jolla on hyvin vähän esteitä.

Perustehtävä sisältää yleensä jonkinlaisen tukikohdan, kylän tai leirin tyhjentämistä niin pahiksista kuin hyötyesineistäkin. Se, miten sen tekee, on pitkälti pelaajista itsestään kiinni. Oma haamujengimme päätyi useimmiten aloittamaan huolellisella rajavahtien poistamisella joko äänenvaimentimilla varustettujen aseiden tai kolkkaamisen avulla, josta tehtävää jatkettiin syvemmälle joko hiippaillen tai (useimmiten) jonkun paljastuttua hieman vähemmän aavemaisesti. Pelkkien lukuisten tuliaseiden turvin kartellia (tai paikallista raskaasti varustautunutta Unidad-sotilasyksikköä) vastaan ei tarvitse käydä, sillä haamujen arsenaaliin kuuluvat niin tiedusteluminikopterit kuin räjähteetkin. Tehtävät kannattaakin usein aloittaa huolellisella vihollisten kartoituksella, ainakin jos pelaa korkeammilla vaikeustasoilla. Erityisen haastavaksi peliä ei voi haukkua, sillä hyvin yhteen pelaava tiimi pystyi selättämään isonkin sotilastukikohdan varsin vaatimattomilla varusteilla. Vastustajat ampuvat kyllä lujaa takaisin pelaajan huomattuaan, mutta ovat kohtalaisen puusilmäisiä vieressä tetsaavaa pelaajaa tai vartiokaverinsa ruumista tarkkaillessaan.

Ghost Recon: WildlandsGhost Recon: WildlandsGhost Recon: WildlandsGhost Recon: Wildlands
Tämä on mainos:
Ghost Recon: WildlandsGhost Recon: WildlandsGhost Recon: Wildlands
Tämä on mainos: