Suomi
Gamereactor
arviot
Ghost Recon: Wildlands

Ghost Recon: Wildlands

Riskitöntä rellestämistä kauniissa Boliviassa

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Avoimen maailman pelit kärsivät usein uudistumishaluttomuudesta ja määrään panostamisesta laadun sijaan. Sinänsä kaikin puolin pätevä Ghost Recon: Wildlands on tästä malliesimerkki.

Oikea Bolivian valtio Etelä-Amerikassa kärsii kuvitteellisen Santa Blancan kartellin kuristusotteessa. Kartellin iso pomo El Sueño on sijoittanut kokaiinista saamansa varallisuuden fiksusti niin mediasuhteisiin, paikallisten köyhien eläkkeisiin kuin virkavaltaankin ja pyörittää maata miten lystää. Lukuisat palkolliset hoitavat juoksevia asioita kurinpidon, salakuljetuksen, kokaiinin tuotannon ja vaikutusvallan puitteissa. Koska Yhdysvallat (kukas muukaan) ei voi julistaa virallista sotaa huumeiden tuontia vastaan, he lähettävät nelihenkisen eliittijengin purkamaan kartellin pala palalta. Pelaaja voi iskuryhmän perustajana päättää, mihin kohteisiin iskeä ja millä tavalla. Kun kaksi kartellin neljästä peruspilarista on kaadettu, El Sueño tulee ulos piilostaan.

Wildlands on hyvin perinteinen ja totuttuihin kaavoihin luottava, moderni avoimen maailman toimintapeli. Sen vahvimmat puolet löytyvät yhteistyössä pelaamisesta ja valtavan kauniista toimintaympäristöstä. Jahka oman hahmonsa on varsin harvoista naamavaihtoehdoista ja lukuisista asusteista koostanut, pelin pariin voi heittäytyä hyvin itseohjautuvalla tavalla. Yksinpelissä seuraa pitävät kolme varsin hajutonta ja mautonta tekoälykumppania ja moninpelissä toivottavasti kolmikko hyviä ystäviä, jotka hakevat pelistä samanlaista kokemusta. Lyhyen alkuesittelyn jälkeen Bolivia avautuu valtavana ja moninaisena karttana, jolla on hyvin vähän esteitä.

Perustehtävä sisältää yleensä jonkinlaisen tukikohdan, kylän tai leirin tyhjentämistä niin pahiksista kuin hyötyesineistäkin. Se, miten sen tekee, on pitkälti pelaajista itsestään kiinni. Oma haamujengimme päätyi useimmiten aloittamaan huolellisella rajavahtien poistamisella joko äänenvaimentimilla varustettujen aseiden tai kolkkaamisen avulla, josta tehtävää jatkettiin syvemmälle joko hiippaillen tai (useimmiten) jonkun paljastuttua hieman vähemmän aavemaisesti. Pelkkien lukuisten tuliaseiden turvin kartellia (tai paikallista raskaasti varustautunutta Unidad-sotilasyksikköä) vastaan ei tarvitse käydä, sillä haamujen arsenaaliin kuuluvat niin tiedusteluminikopterit kuin räjähteetkin. Tehtävät kannattaakin usein aloittaa huolellisella vihollisten kartoituksella, ainakin jos pelaa korkeammilla vaikeustasoilla. Erityisen haastavaksi peliä ei voi haukkua, sillä hyvin yhteen pelaava tiimi pystyi selättämään isonkin sotilastukikohdan varsin vaatimattomilla varusteilla. Vastustajat ampuvat kyllä lujaa takaisin pelaajan huomattuaan, mutta ovat kohtalaisen puusilmäisiä vieressä tetsaavaa pelaajaa tai vartiokaverinsa ruumista tarkkaillessaan.

Tämä on mainos:
Ghost Recon: WildlandsGhost Recon: WildlandsGhost Recon: WildlandsGhost Recon: Wildlands

Bolivian monipuolisia maisemia voi taittaa niin pikamatkustuksen kuin lukuisten ajoneuvojenkin avulla. Jälkimmäiset ohjautuvat näppikselläkin ihan kohtalaisesti siihen asti, kun eivät törmää mihinkään. Siinä kohtaa fysiikkamallinnus antaa periksi ja heittää seurauksen näennäisesti nopalla. Moottoripyörät kärsivät tästä ja yleisestä painottomuuden tunteesta eniten. Luontevinta kyytiä tarjosivat yllättäen kaikkein hitaimmat ja raskaimmat autot kuten rekat. Niilläkin voi toki täydessä lastissa olevan petroolisaattueen pysäyttää, mutta vauhdikas pakeneminen jää haaveeksi. Helikoptereita on tarjolla joka toisen kukkulan päällä, ja ne muodostuvatkin nopeasti tiimin pääasialliseksi transportaatiokeinoksi. Nekään eivät käyttäydy aivan mallikelpoisesti, vaikka parannuksia beta-version outouksiin onkin tehty.

Pelin taso yleisesti tuntuu heiluvan pätevän ja välttävän välillä tarpeettoman usein. Taistelut ovat pääsääntöisesti hauskoja ja intensiivisiä, mutta suurimmasta osasta aseita puuttuu riittävä iskevyys ja rekyyli. Ja johtuuko sitten heittelehtivästä ruudupäivityksestä, mutta ohjattavuudessa oli pientä viivettä aika ajoin aivan kuin peli laahaisi aivan pikkuriikkisen pelaajan painallusten perässä. Wildlands ei julkaisussaan ole myöskään kovin bugivapaa. Testikone kaatoi pelin noin puolen tusinaa kertaa ja ruutu nytkähti jumiin moneen otteeseen. Toisella PC:llä samanlaista ei esiintynyt. Onnistuimme myös kerran luomaan yhteyden kadottua tilanteen, jossa minä näin muut hahmot sekä viholliset, mutta he eivät nähneet minua. Käytin tilaisuutta tietenkin hyväksi ja kävin nappaamassa SPAS-12 -haulikon vastustajien aselaatikosta kenenkään estelemättä.

Ulkoisesti peli on todella nätti, etenkin mitä tulee maisemien esittämiseen. Noin puolen tunnin lentoreissu kaikkien provinssien yllä osoitti, miten monipuolista maastoa peliin on saatu kasaan ja kuinka hyvältä se näyttää. Näkymät eivät ole pöllömmät myöskään maasta käsin, joten onkin sääli, että peli ei pyöri aivan niin sulavasti kuin sen olettaisi. Harmillista on myös, että tämä noin kolmeen peliin riittävä maailma on täytetty niin perinteisellä sisällöllä. On toki mukavaa, että peli ei pakota tietyille urille, mutta hieman persoonallisemmat ja enemmän käsityönä tehdyt tehtävät olisivat tuoneet sille paljon kaivattua monipuolisuutta. Yhteistyössä pelaamisesta ei myöskään oteta kaikkea irti ja porukkaa ei esimerkiksi jaeta suorittamaan erilaisia sivutehtäviä yhden suuremman maalin eteen. Aivan GTA Onlinen Heist-tehtävien tiukasti koordinoituihin putkiin ei tarvitsisi mennä, mutta erilaiset rajoitteet vaatisivat Ghost-tiimiä vaihtelemaan taktiikkaansa.

Tämä on mainos:

Ghost Recon: Wildlandissa on lääniä useampaankin peliin, mutta sisältöä hädintuskin yhteen. Suurin osa toiminnasta toistaa itseään ja monipuolisuuden toteuttaminen jääkin usein pelaajien vastuulle. Arvioversio sisältää kohtalaisen paljon bugeja ja outouksia, josta päästään toivon mukaan pikaisesti eroon. Ubisoftin muiden uutuuspelien se ei ole myöskään välttynyt erittäin kattavalta mikromaksuviidakolta. Oikealla rahalla voi ostaa niin kosmetiikkaa kuin pelin aseita ja niiden lisäosia heti ensimmäisestä pelitunnista alkaen. Satunnaiseen matsiin hyppäävä voi siis saada tiimikaverikseen tyypin, joka omistaa pelin parhaat aseet, joskaan ei välttämättä kykyä käyttää niitä tehokkaasti. Pelaaja-vastaan-pelaaja -pelimuotoja ei vielä ole, joten sen osalta tasapainotusongelmaa ei ole. On silti inhottavaa todistaa trendiä, jossa täyshintaisen pelin (ja kausipassin) omistaja ei noin sadan euron panostuksesta huolimatta saa käyttöönsä kaikkea sitä, mitä pelistä löytyy.

Wildlandsin suurin synti on olla "ihan hyvä". Tämän kaliiberin vapaan maailman yhteistyöpelejä ei ole markkinoilla montaa, mutta tuttujen ja turvallisten kaavojen sijaan peliltä olisi toivonut uudistushaluisempaa otetta hienon For Honorin tapaan. Nyt se tyytyy tallustamaan tuttuja viidakkopolkuja, joita kyllä löytyy jos jonkinlaista moneksi, moneksi tunniksi.

Ghost Recon: WildlandsGhost Recon: WildlandsGhost Recon: Wildlands
HQ
HQ
HQ
07 Gamereactor Suomi
7 / 10
+
Monipuoliset ja kauniit maisemat, koko kampanjan pelaaminen kavereiden kanssa, paljon pelattavaa
-
Toistaa helposti itseään, lukuisat pikkubugit ja suorituskykyongelmat, mikromaksut täysihintaisessa pelissä
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä