Suomi
Gamereactor
arviot
Has-Been Heroes

Has-Been Heroes

Aika ei säästä edes suuria sankareita.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto

Maailma on täynnä taruja, joissa kultakutriset sankarit pelastavat päivän, kuningaskunnan, neidon, tai jopa koko maailman joltain mittaamattomalta pahuudelta. Mutta harvemmin heidän taruaan kuitenkaan jatketaan tämän jälkeen. Mitä kaikille näille hyvyyden ritareille tapahtuu seikkailujen jälkeen? Has-Been Heroesilla on tähän yksinkertainen vastaus: he vanhenevat. Ja vanhemmiten suurimmaksi seikkailuksi saattaa muodostua pieninkin tehtävä, kuten nyt vaikka kuninkaan tyttärien saattaminen turvallisesti opinahjoon. Ihan mistään lyhyestä ja tavanomaisesta kävelyretkestä ei onneksi ole kyse, sillä mailla ja mannuilla samoaa laumoittain epäkuolleita.

Trine-sarjasta tuttu Frozenbyte on tällä kertaa astunut rogue-pelityyppien maailmaan. Näitä on hieman joka lähtöön, mutta kaikille on yhteistä ainakin kaksi asiaa. Ensinnäkin pelit ovat vaikeita ja toisekseen kuoleman kirpaistessa koko homma aloitetaan yleensä enemmän tai vähemmän lähtöpisteestä. Has-Been Heroesin kohdalla yhdenkin sankarin matka multien alle katkaisee seikkailulta siivet ja homma on aloitettava täysin alusta.

Has-Been Heroes on reaaliaikainen strategiapeli, jossa vastustajia puskee päälle kolmea eri linjaa pitkin. Jokaisella vihollisten etenemisreitillä seistä pallottaa sankari, ja poppoo koostuu aina jonkinlaisesta soturista, vorosta ja kolmantena taikojasta tai vastaavasta. Normaaleissa taisteluissa harmaahapsien täytyy joko selvitä hengissä parin minuutin ajan tai vaihtoehtoisesti hakata kaikki kuolleet takaisin hautoihinsa. Pomotaisteluissa ei ole aikarajoja, ja eteneminen jatkuu vain kukistamalla massiivinen hirviö. Joskus vastaan tulee jopa useampi suuri möllykkä kerralla.

Taistelujärjestelmä luottaa siis tiettyjä reittejä eteneviin mölleihin, joita sankarit pistävät pataan omalla tontillaan. Iskujen jälkeen heidän paikkaansa voi kuitenkin vaihtaa lennosta. Tämä mahdollistaa lyöntien ketjuttamisen sarjoiksi, joiden pituudella on ratkaiseva merkitys. Vihollisilla kun on keskimäärin yhdestä viiteen pistettä kestävyyttä, joka täytyy nuijia pois ennen kuin heille voi tehdä kunnolla vahinkoa. Iskujen lukumäärän kannattaa tähdätä vastaamaan täydellisesti kestävyyttä, sillä tässä tapauksessa kalmo pökertyy ja on täysin avoin yhden hahmon hyökkäyksille. Lisäksi hänen kestävyydestään lähtee yksi piste pois, jonka myötä jatkossa vahinkoa saa perille helpommin. Pomoilla voi olla parhaimmillaan kymmeniä pisteitä kestävyyttä, jota täytyy nakertaa pois ajan kanssa.

Taistelut ovat hektisiä mättöjä, mutta onneksi toiminnan voi tauottaa milloin tahansa. Itselläni meno muistutti ajoittain vuoropohjaisia strategiapelejä, sillä lätkäsin pelin tauolle aina kun joku hahmo pystyi tekemään jotain. Tämä ei edes tuntunut mitenkään yliregoinnilta, sillä mättöjen lopputulos voi riippua sekuntien murto-osissa tehdyistä päätöksistä. Parempi siis antaa itselleen enemmän aikaa pohtia hahmojen lyöntijärjestyksiä, erikoiskykyjen käyttöä ja niin edelleen.

Tämä on mainos:

Kahakoiden välillä liikutaan pienellä kartalla, joista löytyy muutama vaihtoehtoinen reitti edessä vääjämättömästi odottavan pomon kimppuun. Yleensä kannattaa suosia mahdollisimman vähän taisteuja sisältävää reittiä, jotta voimat säästyvät loppukoitokseen. Matkan varrella kohdataan onneksi myös ystävällisiä sieluja, jotka muun muassa kauppaavat taikoja, avaimia tai outoja esineitä. Taiat ovat äärimmäisen tärkeitä, sillä kunnon loitsu voi muuttaa täysin epätoivoisen taistelun voitoksi. Esimerkiksi kaikkien vihollisten heittäminen valitun otuksen luo on pelastanut oman nahkani useasti. Sillä kun voi paiskata iholle laahautuneet öpöt takaisin takariviin. Esineet ovat myös hyödyllisiä, sillä ne muun muassa nostavat hahmojen tekemää vahinkoa, parantavat mahdollisuuksia saada kriittinen isku perille ja niin edelleen.

Teoriassa Has-Been Heroes sisältää kaikki hyvän pelin ainekset. On erilaisia sankareita, läjäpäin loottia ja taikoja, murhaava vaikeustaso ja niin edelleen. Mutta huonojakin puolia löytyy, ja ne ovat sisällön muuttuminen nopeasti itseään toistavaksi sekä turhan monimutkaiseksi suunniteltu ohjaus.

Periaatteessa pelistä löytyy läjäpäin uutta sisältöä, jota avataan hiljalleen. Näitä ovat muun muassa uudet viholliset, esineet ja taiat. Vastustajista suurin osa on tosin luurankoja. Osa näistä on muun muassa parantajia, kovempia päällikköjä, itseään voimakilvillä vahingolta suojaavia janttereita ja niin edelleen. Ulkoasultaan noin miljoonan luurangon erottaminen toisistaan on hieman hankalaa, sillä suurin osa luottaa jonkinlaiseen päähineeseen tai hiustyyliin erottuakseen muista. Yritä siinä sitten taitelun tuoksinnassa muistella, että mikäs tuon mohikaani-kampauksella varustautunut skeletori erikoiskyky oikein olikaan. Pelistä löytyy galleria, johon vihollisten pärstät tallettuvat, mutta sielläkään ei mainita heidän erikoisuuksiaan. Olisin toivonut näkeväni enimmäkseen jotain muuta kuin luurankoja erilaisilla frisyyreillä. Onhan vastustajissa toki zombeja ja muita öttiäisiä, mutta lurkkeja on vain liikaa. Sama ongelma vaivaa esineitä, joista suurin osa oli luokkaa "lisää X vahinkoa hyökkäyksiin" tai "nosta kriittisen iskun mahdollisuutta N:llä prosentilla". Esineistä ei myöskään tiedä ennakkoon mitä ne tekevät, vaan ominaisuudet paljastuvat vasta ostohetkellä. Käytännössä ensimmäisellä kerralla täytyy aina ostaa se kuuluisa sika säkissä, jonka myötä vaikkapa varkaalle hyödyllinen esine onkin sitten soturilla.

Ohjaaminen on myös turhan vaivalloista perinteisellä ohjaimella. Jokaiselle kolmelle reitille on sidottu yksi nappi ja hyökkääminen tapahtuu O-näppäimellä. Taiat lähtevät olkanäppäimestä. Periaatteessa yksinkertaista, mutta kolmen hahmon iskusarja edellyttää kahdeksan painalluksen tekemistä. Hahmojen vaihtaminen keskenään oli erityisen ärsyttävää, sillä se vaatii määrittämään sen mistä vaihdetaan ja mihin. Mokasin myös useita pelejäni painamalla vahingossa väärää näppäintä, jonka myötä iskusarjojen pituudet menivät pieleen. Tällainen kömmähdys yleensä päätti nopeasti koko pelin. Mietin usein sitä, miten helppoa homma olisi toteuttaa kosketusnäytöllä. Uskaltaisin veikata pelin olevan parhaimmillaan mobiililaitteilla, mutta tällaisista versioista en ole kuullut mitään.

Tämä on mainos:

Has-Been Heroes oli pienoinen pettymys mainioita Trine-pelejä tehtailleelta puljulta. Ei se mikään mahalasku ole, sillä teknisesti kokonaisuus on vakaalla pohjalla. Peli vain tuntuu selkeästi mobiililaitteille suunnitellulta ja sisällössä olisi saanut olla enemmän vaihtelua. Kyllä minä tämän parissa viihdyin ja palaan varmasti ajoittain kokeilemaan onneani uudelleen. Loppujen lopuksi Has-Been Heroes ei kuitenkaan onnistunut herättämään sitä kuuluisaa "vielä yksi kerta/vuoro/tunti" -tunnetta, josta parhaimmat pelit tunnetaan.

Has-Been HeroesHas-Been HeroesHas-Been Heroes
Has-Been HeroesHas-Been HeroesHas-Been Heroes
Has-Been HeroesHas-Been HeroesHas-Been HeroesHas-Been Heroes
HQ
HQ
06 Gamereactor Suomi
6 / 10
+
Perusidea on toimiva, periaatteessa julmetusti erilaista sisältöä
-
Tuntuu mobiilipeliltä, ohjaaminen on turhan monimutkaista tavallisella ohjaimella, sisällössä määrä korvaa laadun
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä