Alien: Covenant

Koko Alien-elokuvasarjan alullepanija, ohjaaja Ridley Scott, on osoittautunut varsin epätasaiseksi elokuvantekijäksi vuosien varrella. Miehen meriitteihin kuuluu niin todellisia elokuvaklassikoita kuin myös täysin turhia ja pitkäveteisiä rainoja. Muutaman vuoden takainen paluu Alien-saagan pariin elokuvalla Prometheus (2012) oli yksi Scottin heikoimpia lenkkejä. Visuaalisesti upea elokuva kärsi ennen kaikkea heikosta ja epäloogisesta tarinasta. Sen pahin ongelma oli arpominen ollako vai eikö olla osa Alien-elokuvien maailmaa. Nyt pitkän linjan ohjaaja palaa aiheen pariin ja alkaa uudella Alien: Covenant -elokuvallaan nitoa yhteen Prometheuksen aloittamaa sivutarinaa ja edessäpäin häämöttävää Alien (1979) -elokuvaa.

Kolonisaatioalus Covenant matkaa kohti kaukaista ja asumiskelpoista planeettaa galaksin toiselle laidalle. Matkan varrella aluksen miehistö vastaanottaa mielenkiintoisen viestin, joka mahdottomuudestaan huolimatta vihjailee ihmisten läsnäolosta. Signaali jäljitetään läheiselle planeetalle, joka osoittautuu nopean tutkimuksen tuloksena unelmapaikaksi uuden elämän aloitukseen. Koska alkuperäiseen kohteeseen on vielä paljon matkaa, ei Covenantin miehistö voi jättää huomioimatta näin hyvää mahdollisuutta päättäen tutkia planeettaa lähemmin. Lupaavista tiedoista huolimatta mysteeriplaneetta osoittautuu hengenvaaralliseksi, ja miehistön lisäksi koko kolonisaatio joutuu pahoihin ongelmiin.

Hätäisen alkuräpiköinnin jälkeen kerronta rauhoittuu ja ottaa katsojan otteeseensa. Hahmojen taustoja raotetaan ja tarinan eteneminen herättää mielenkiintoa. Tähän tulee kuitenkin harmittava muutos hiukan myöhemmin, kun Alien: Covenant kompastelee samoihin lapsuksiin kuin Prometheus konsanaan. Juonta lähdetään viemään eteenpäin hahmojen täysin päättömän käytöksen voimin, jolloin aikaisemmin heihin luotu uskottavuus ropisee kuin sadepisarat. Elokuvan keskivaiheilla myös kerronta puuroutuu turhanpäiväisen ja tekotaiteellisen filosofisen pohdiskelun takia. Päälle liimatun oloisen seksuaalivähemmistökiintiön täyttäminen ei palvele minkäänlaista virkaa humoristisesta vihjailustaan huolimatta. Jopa ympäristö saadaan hetkellisellä yksinkertaisuudellaan tylsän oloiseksi. Elokuva pyrkii myös häiritsevän väkinäisesti selittelemään sarjan mysteerejä auki ja keksimään turhaan pyörää uudelleen. Alienien syntyperää kaivellaan vähän liiaksikin ja nämä lähtökohdat kokonaisuudelle koettelevat uskottavuuden rajoja. Elokuva kattaa sentään lukuisia ympäristöjä ja monimuotoista toimintaa, jottei mielenkiinto pääse täysin lopahtamaan.

Näyttelijät istuvat hyvin hahmojensa saappaisiin. Luonnollinen olemus on vahvasti läsnä ja uskottavaa kemiaakin hahmojen välillä on aistittavissa. Kuitenkin aikaisemmin mainittu heikohko käsikirjoitus hahmojen toiminnan suhteen turhauttaa. Hahmoista ja heidän kohtaloistaan on vaikea välittää tai samaistua niihin millään muotoa, kun toiminta on niin edesvastuutonta ja järjetöntä. Varsin brutaaliksikin koituvat kohtalot eivät tästä samaisesta syystä hätkäytä, vaikka selvästi siihen on pyritty.

Siitä, mistä ohjaaja Ridley Scott pitää huolen elokuvissaan, on niiden tekninen toteutus. Tässä suhteessa Alien: Covenant ei ole poikkeus, vaikka se odotusten vastaisesti ei ihan yhtä näyttävä ole kuin esimerkiksi Prometheus. Kuvakulmiin on selvästi laitettu ajatusta ja efektien yhdistely kuvaan on monipuolista ja saumatonta. Elokuvan hirviöitä uskalletaan näyttää rohkeasti täydessä valossa ja lähietäisyydeltäkin. Vaikka elokuvan maltillinen leikkaustahti aikoo osassa toimintakohtauksista karata käsistä, on yleisesti toiminta selkeää ja tehokkaan oloista. Elokuva ei myöskään verta ja suolenpätkiä säästele. Heikkohermoisille erityisesti täydessä valossa näytettävät turskahdukset voivat olla aika äklöä katsottavaa.

Ridley Scott on luonut ristiriitaisen teoksen. Toimivaa musiikkiaan myöten enemmän Aliens (1986) kuin alkuperäistä Alien-elokuvaa fiilistelevä saagan uutukainen ei säästy epätasaiselta sisällöltä tai hahmojen epäloogiselta käytökseltä. Kuitenkin Prometheuksen jälkeen odotukset olivat sen verran matalalla, ettei elokuvaan voi olla täysin pettynytkään. Covenant osaa jakaa muutaman tunnin kestonsa varsin tasapainoisesti ja kokonaisuutta kannatellaan monipuolisen toiminnan avulla. Jos yhteydet klassikkoelokuvaan pystyy unohtamaan, voi Alien: Covenant tarjota näyttävästi ihan mukiin menevää rymistelyä ja säikyttelyä yksittäisenä elokuvana.