Strafe

Pixel Titansin tekemä Strafe kiinnittää välittömästi huomion. Se näyttää menneiden vuosikymmenten Quakelta, jossa on lisäksi annos modernia säihkettä. Kyseessä on niin sanottu roguelike-peli, jossa pahisten verta lentää litroittain komeassa kaaressa. Kehittäjien itsensä mukaan kyseessä on nopeatempoinen ammuskelu. Käytännössä näin ei valitettavasti ihan aina ole.

Tarinaa on suoraan sanottuna minimaalisesti, eikä sekään ole erityisen tärkeää kokonaisuuden kannalta. Pelaaja on suorittamassa tehtävää galaksin äärissä tavoitteenaan löytää avaruusalus nimeltä Icarus. Perille päästyä käy ilmi, että Icarusta asuttavat murhanhimoiset hirviöt ja robotit. Ei auta muu kuin selviytyä hengissä, ja siinä samalla etsiä ennalta tehtäväksi annetut esineet.

Kentät muodostuvat satunnaisesti, jolloin yksikään läpipeluu ei ole täysin samanlainen. Vaihtelua on vaikuttava määrä. Joskus itsensä saattaa löytää isosta huoneesta täynnä vihreää limaa, ja joskus taas on pakko taistella henkensä edestä kapeassa käytävässä. Visuaalinen tyyli sen sijaan ei ole yhtä vaihtelevaa. Kaikenlaista muunnelmaa näkyy, mutta suurimmaksi osaksi kyse on vain erilaisista tummista sävyistä. kaiken lisäksi ovet ja hissit sulautuvat yleensä ympäristön sekaan liiankin hyvin, mikä tekee ajoittain etenemisestä tarpeettoman hankalaa.

Kehittäjien tavoittelema nopeatempoinen etenevä räiskintä pysähtyy sorvipenkkeihin eli workbencheihin ja niiden hinnoitteluun. Näissä penkeissä vaihdetaan kerättyä roinaa haarniskoihin ja ammuksiin. Näitä paikkoja ei kuitenkaan ole tarpeeksi, mikä johtaa kentissä edes takaisin ravaamiseen jatkuvan etenemisen sijasta. Suurin ongelma on silti se, että tavarat maksavat aivan liian paljon. Näin ollen ei ole mahdollista vain pyssytellä menemään vailla huolta huomisesta, koska ammukset loppuvat silloin kesken. Tämä hidastaa Strafen pelaamisen hitaaksi ryömimiseksi, jossa täytyy koko ajan pitää silmällä energiamittaria ja ammusvarastoja hieman selviytymiskauhun tyyliin.

Pahisten niittämiseksi saatavat aseet ovat varsin vaihtelevia, ja niitä voi päivittääkin. Aluksi saa valita yhden perusaseen kolmesta vaihtoehdosta, jotka ovat raidetykki, haulikko ja konepistooli. Muita tussareita löytää matkan varrelta, ja niitä voi poimia kyytiin omaan käyttöön. Ammusten loputtua niitä voi myös käyttää lyömäaseina. Aseiden moninaisuus pitää Strafen mielenkiintoisena, ja lisäksi kaikissa aseissa on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Haulikko esimerkiksi on käytännössä hyödytön vähänkään pidemmillä etäisyyksillä, ja toisaalta raidetykissä ei ole riittävää tulinopeutta iholle höökivän pahisjoukon pysäyttämiseksi. Pyssyt ovat kokonaisuudessaan nautinnollisia käyttää, joskin enemmän munaa niillä ampumisessa saisi olla.

Perinteisten tuliluikkujen ohella pelissä on räjähtäviä tynnyreitä ja kranaatteja, joskin jälkimmäisten käyttö ei tuntunut järin tehokkaalta. Räjähdykset ovat tussahtavan pieniä, eivätkä vieressä seisseet pahikset läheskään aina henkeään heitä. Suoralla osumalla vihu possahtaa kyllä punaiseksi pilveksi, mutta askelkin taaksepäin ja pahis saattaa selvitä hötäkästä ehjin nahoin. Tämä on ärsyttävää varsinkin niin vaikeassa pelissä kuin Strafe.

Vaikeustaso nousee kenttäsuunnittelun myötä. Tasot ovat usein labyrintteja, joihin voi paitsi eksyä myös joutua yllätetyksi. Tämä tekee tilanteiden ennakoinnin vaikeaksi, mutta onneksi varsin usein pääsee ainakin juoksemaan pakoon. Sinänsä hyvästä toteutuksesta huolimatta tämäkin ominaisuus hidastaa pelin tempoa entisestään.

Teknisesti ongelmia riittää. Monsterit kulkevat varsin usein seinien läpi, mutta pahin ongelma on silti ruudunpäivityksen notkahtelu. Joskus hidastuminen on niin pahaa, että alkaa jo epäillä koko pelin kaatuneen.

Roguelike-lajityyppi merkitsee sitä, ettei Strafe sovellu kaikille. Yleensä peleissä pääsee päivittämään hahmoaan tehtävien välillä, ja näin luodaan tunne jatkuvasta edistymisestä. Strafessa kaikki alkaa aina alusta lukuun ottamatta loppupään kenttiä, joihin voi sinne kerran päästyään palata helpommin. Teoreettisesti edellä mainitusta seuraa se, ettei 50 tuntia pelanneen mahdollisuudet ole yhtään sen paremmat kuin juuri taipaleensa aloittaneenkaan. Jotkut saattavat pitää tällaisesta, mutta pelaajien valtaosa menettänee kiinnostustaan joka kerta, kun joutuu aloittamaan kokonaan alusta uudestaan.

Ajoittain peli tekee itsestään keinotekoisesti vaikeamman, ja tämä tapahtuu etenemisen kannalta olennaisten tavaroiden panttaamisella. Moinen hidastaa tempoa entisestään jo suorastaan mateluksi. Samaan aikaan on muistettava, että Strafessa on paljon hauskoja hetkiä. Quaken fanit pääsevät varmasti homman nimestä nopeasti kiinni.