Dirt 4

Dirt 4 ei ole suoraa jatkoa parin vuoden takaiselle Dirt Rallylle. Simulaatiomaisella rallifysiikallaan yllättänyt julkaisu viitoittaa kuitenkin Dirtin uutta suuntaa, joka keskittyy puhtaan rallin ympärille. Dirt 4:ssä ei siis nähdä hysteeristä brändäystä, amerikkalaista lippalakkimeininkiä eikä edes järin paljon rantakirppuja tai rekkoja. Pääosan saavat tiukkaa keskittymistä vaativat erikoiskokeet, kontaktipitoisemmat rallikrosskisat sekä menneiden vuosikymmenten kovimpia ralliautoja esittelevät historic-kisat. Temppumoodi lausutaan ilman Gymkhanaa, ja näyttäytyy lähinnä valinnaisen vaihtelun nimissä.

Peli on kuitenkin pidetty myös helposti lähestyttävänä. Tarkoituksena ei ole tuputtaa supervaativaa simulaatiota, vaan antaa mahdollisimman monen nauttia rallin jännittävyydestä - omalla tasollaan. Valittavissa on kaksi ajomallia, joista gamer-asetus vaimentaa fysiikoita ja helpottaa mutkiin kääntämistä. Simulation-asetuksella käännöksiin on varauduttava aiemmin auton painopisteen ja tien ominaisuuksien vaikuttaessa enemmän renkaiden pitoon. Simulation vastaa läheisesti Dirt Rallyn vaativuustasoa, mennen joiltain osin jopa sen ohi.

Ajomallista riippumatta puitteet ovat samat eikä hillitsemättömään kaasutteluun ole varaa. Tiet ovat niin kapeita ja mutkaisia, että yksikin ylioptimistinen ajoliike jättää jälkensä paitsi loppuaikaan myös auton kuntoon. Vauriomalli on suhteellisen kattava, ja jo pieni kylkiraapaisu väärässä paikassa saattaa johtaa rengasrikkoon. Tyhjällä kumilla voi yrittää taiteilla huoltoon asti, mutta jos taipaletta on kilometritolkulla edessäpäin, auto on paras pistää parkkiin ja kaivaa tunkki esiin - siis jos vararenkaan on lähdössä ottanut painolastiksi mukaan. Takaisinkelausta ei ole pelastamassa hurjastelijaa, ja se jos mikä lisää joka mutkan kuumottavuutta.

Peli tavoittaa lajin hengen myös detaileissaan, kuten manuaalisissa lähdöissä ja uudistetuissa maaliintuloissa. Enää Dirtissä ei riitä, että ylittää maaliviivan, vaan auto olisi ajettava hallitusti tarkastuspisteelle asti. Se hillitsee poskettomia maaliin rymistelyjä.

Hyviin ominaisuuksiin nähden on sääli, että ajokokemukseen on jäänyt pari karkeaa kulmaa. Esimerkiksi nuotitus ei aina pysy loogisessa rytmissä, minkä seurauksena pelaajalle jää niukasti reagointiaikaa nopeita osuuksia seuraaviin äkkivääriin mutkiin, kun taas hitaammissa osuuksissa nuotti voi etuilla turhankin kauas. Nuotituksen asetukset eivät ole riittävän kattavat, jotta olisin saanut niistä täysin mieleiset.

Toisaalta pidon ja nelipyöräluisun rajalinjaa pitäisi terävöittää. Asfaltilla autot irtoavat turhan ilmatyynymäisesti (ainakin pädillä pelatessa), mikä ei ole omiaan tukemaan äärirajoilla tanssimista. Tunnoton heittelehtiminen tulee ikävimmin esiin rallikrossissa. Dirt Rally tarjoaa tältä osin purevamman kokemuksen, jolloin autoa on intuitiivisempaa ja hauskempaa kuljettaa.

Pelin kenties kunnianhimoisin piirre on satunnaisgeneraattori, jonka varaan kaikki erikoiskokeet rakentuvat. Yllättävää kyllä, generaattori oikeasti toimii, puskien ulos niin mitaltaan kuin vaikeusasteeltaan vaihtelevia pätkiä, jotka ovat jopa parempia kuin kilpailevien rallipelien käsin kyhätyt etapit. Mutta Dirt Rallyn todenmukaisille taipaleille generoidut pätkät kyllä häviävät. Merkitykselliset maamerkit ja viimeisen päälle huolitellut lokaatiot uupuvat. Paikoin tiet ovat jopa liian sykkyräisiä ollakseen oikeita. Vain viisi eri ympäristöä - Michigan, Wales, Ruotsi, Espanja ja Australia - jättävät myös toivomisen varaa, ainakin sinivalkoisesta vinkkelistä katsottuna.

Puutteen taustalla ovat kuulemma lisenssiongelmat. Dirt 4:llä ei esimerkiksi ole lupaa tunkeutua mäkiajon pyhättöön Pikes Peakiin, koska se kuuluu Gran Turismolle, eikä sillä ole asiaa myöskään WRC:n tontille. Autovalikoimasta ei löydy nykyisiä maailmanmestaruussarjan ajokkeja, ja tuoreimmat ovat noin kymmenen vuoden takaa. Tutut klassikot Subaruista Fordeihin paikkaavat onneksi uutuuksien puutetta.

Dirt 4:n vahvuus ja heikkous on sen kokonaisuudessa. Se tarjoaa sopivasti pyöristetyn kokemuksen, joka on rallille uskollinen mutta silti suhteellisen lähestyttävä. Sisältöä ei ole valtavasti (ellei ratageneraattorin palastelemia ratoja lasketa), mutta eri luokkien painotukset ovat tähän mennessä Codemastersilta parhaiten onnistuneet ja uralla eteneminen on erinomaisesti rytmitettyä. Kerrankin pikkuluokista lähtö ei maistu puulta.

Hillityn kokonaisuuden kääntöpuolena Dirt 4:ssä ei ole yhtään ominaisuutta, joka jäisi vahvasti mieleen. Esimerkiksi Dirt Rally mullisti sarjan ytimen ja sisältää autenttisimman Suomi-representaation mitä rallipeleissä on nähty. Sebastien Loeb Rally Evo tarjoaa mielenkiintoisen henkilökuva-aspektin, WRC-pelisarjalla on viralliset kilkkeet ja jopa Dirt 2 omassa ylitsepursuavassa kaupallisuudessaan otti selkeästi tietyn kohdeyleisön haltuunsa. Dirt 4 näyttää näiden rinnalla aavistuksen persoonattomalta. Se kattaa kaiken olennaisen, mutta ei pysäytä ihmettelemään saati aseta erityistä merkkipaalua genreensä.

En silti epäile hetkeäkään, etteikö Dirt 4 olisi mieluinen valinta monelle olohuoneiden rallisankarille. Varma suoritus on parempi kuin liian kunnianhimoinen raakile.