Serial Cleaner

Hotline Miami julkaistiin vuonna 2012, ja se toi muassaan runsaasti ruumiita ja verenvuodatusta 80-luvun malliin aina musiikkia myöten. Tällaisissa fiktiivisissä maailmoissa samoillessaan ihmiset harvemmin pysähtyvät miettimään, kuka kaiken sotkun oikein siivoaa. Hotline Miamissa tärkeää oli aseiden runsas käyttö ja raa'an voiman hyödyntäminen. Serial Cleaner ottaa niin paljon innoitusta, että sen nimi olisi voinut olla vaikka Hotline Miami: Serial Cleaner.

1970-luvulle sijoittuva Serial Cleaner seurailee noin 30-vuotiaan Bobbyn elämää, joka asustelee äitinsä kanssa. Ammattinimikkeenä hänellä on siivooja, mutta nimi ei kerro juuri mitään varsinaisesta toimenkuvasta. Bobby saa puheluja mystisiltä asiakkailta, joista yksi on Echo Killerina tunnetun miehen oikea käsi. Pelaaja ei koskaan tapaa sotkun aiheuttajia, mutta heidän toimintatavoistaan saa käsityksen television ja radion murharaporttien avulla. Jokainen tehtävä alkaa omasta talosta, jonka kuistilla joskus lojuu uudesta murhasta kertova sanomalehti.

Hotline Miamia pelanneet saavat samanlaisia tuntumia heti aloituksesta lähtien. Puhelin soi jokaisen kentän alussa. Talon edessä olevalla autolla ajetaan kohteeseen. Poliisipartiot vartioivat kohdetaloa rikospaikalla. Kaikki tuntuu tutulta, mutta haulikon ja rynnäkkökiväärin sijasta aseena ovatkin imuri ja ruumispussi.

Imuri on itse asiassa erittäin keskeinen osa pelikokemusta. Hiiviskely ja vaivihkaisuus ovat pelin koko idea, ja suurin osa ajasta menee poliisien välttelyyn todisteita, ruumiita ja verta pois siivoillessa. Äänet on toki otettava huomioon: jokainen toiminto liikkumista myöten tuottaa melua. Poliisin kuullessa jotain he toki reagoivat tilanteeseen. On sanottava, että moppi olisi ollut tilanne huomioiden parempi väline kuin imuri.

Varsinainen toiminta muuttuu hyvinkin itseään toistavaksi muutaman tehtävän jälkeen. Uusia kykyjä lisätään repertuaariin ajan kanssa. Näitä ovat muun muassa oikoreitit ja huomion herättäjinä toimivien äänilähteiden käyttö. Tavoite säilyy koko ajan samana: hävitä ruumiit, kerää todisteet ja poista suurin osa verestä. Kiinni toki ei saa jäädä. Osa vartijoista kulkee tiettyä reittiä, kun taas osa pysyy koko ajan paikoillaan. Eri tyyppisiä poliiseja kohdataan ajan kanssa, kuten esimerkiksi pilliin puhaltamalla kaikki vartijat paikalle hälyttävä versio. Kokonaan mustiin pukeutunut poliisi taas liikkuu paljon nopeammin kollegoihinsa verrattuna.

Hämmentävää on kuitenkin se, miten kyvytön virkavalta on löytämään pelaajaa tämän loikattua hetkeksi piilopaikkaan. Suojaan pääsee katoamalla koska tahansa läheiseen puskaan tai roskakorin taakse. Takaa-ajossa ollut poliisi kadottaa silloin pelaajan täydellisesti palaten hetken kuluttua takaisin normaalille partioreitilleen. Toisin sanoen tekoäly on ylivoimaisesti se kehnoin osuus Serial Cleanerissa.

Valittu taiteellinen tyyli on mieleenpainuva ja osuva. Aina Bobbyn asuista käsin kirjoitettuun tekstiin asti kaikki näyttää erittäin tyylikkäältä ja hiotulta. Valitettavasti joissakin kentissä ei ole selvää, mitkä alueet ovat seiniä, ja millaisista paikoista pääsee kävelemään läpi. Käytetyt värit ja pinnat aiheuttavat tätä epätietoisuutta, ja ajoittain vartija kävelee läpi paikoista, joiden pelaaja oletti olevan yhtä kiinteää seinää.

Hyvin nopeasti käy ilmi, ettei Serial Cleaner ota itseään liian vakavasti. Joka kerta ruumiin "dumpatessaan" Bobby sanoo jotain nasevaa, ja ennen tehtävään lähtöä oman äidin kanssa keskusteleminen tuo aivan oman humoristisen tunnelmansa peliin.

Pitkin poikin kenttiä on uusia asuja kerättäväksi, samoin kuin filmikeloja uusien tehtävien käynnistämiseksi ja kontaktien löytämiseksi. Jokainen taso on mallinnettu jonkin teeman ympärille, kuten Kellopeliappelsiini, Alien ja Star Wars. Erityisen hyvin tunnelmaan sopii Pulp Fiction -elokuvan mukaan tehty kenttä. Osa paikoista perustuu oikean elämän murhiin, mutta itse en näitä osannut tunnistaa. Mielenkiintoinen toiminto käyttää tietokoneen kelloa: jos pelaa peliä yöaikaan, myös pelissä on yö. Niin ikään askelten äänet ovat voimakkaammat yöllä, mutta mitään käytännön vaikutusta sillä ei ole.

Serial Cleanerissa on kaikkiaan 25 erilaista tehtävää ylimääräiset mukaan lukien. Omaa peliään voi erilaisilla asetuksilla tehdä vaikeammaksi itselleen, mutta silti mikään näistä ei onnistu luomaan niin sanotusti kokonaisen pelin vaikutelmaa. Erillinen kenttäeditori omien tasojen tekemiseksi olisi ollut kiva juttu, samoin erillinen "hard mode". Nämä olisivat motivoineet läpäisyn jälkeen uudelle kierrokselle. Teknisesti Serial Cleaner on pätevä tekoälyään lukuun ottamatta, mutta toisto iskee nopeasti: jokainen tehtävä on käytännössä samanlainen samanlaisilla tavoitteilla. Kyseessä on mukava pikkupeli, joka jättää kaipaamaan lisää. Serial Cleanerin lajityypissä on ainesta parempaankin.