Theseus

VR-pelien yleistyessä on myös tyylilajien kirjo kasvanut. Nyt ei pelkästään enää ammuta aseella tai ajeta autolla ensimmäisen persoonan vinkkelistä. Uutta näkökulmaa VR-pelaamiseen tuo Forge Replyn Theseus, joka vie pelaajan Kreikan mytologiaan.

Uudenlaisessa näkemyksessä Minotauroksen ja Theseuksen välisestä kamppailusta pelaaja herää yksin kolkosta luolasta aavemaisiin kutsuihin. Kuiskausten takana on Ariadnen hengellinen reinkarnaatio, joka kertoo olevansa Minotauroksen vankina ja tarvitsevansa apua. Ariadnen avustamana jää pelaajan kontolle selvitä läpi vaarallisen labyrintin, kukistaa pelottava Minotauros ja pelastaa pulassa oleva nainen.

Toisin kuin olisi voinut VR-peliltä odottaa, Theseus ei näytä hahmon menoa silmistä kuvattuna. Itseasiassa pelaaja jää kokonaisuudessaan enemmän tarkkailijan rooliin pelihahmon taakse tyypilliseen kolmannen persoonan vinkkeliin ja turvakameran tavoin fiksattuun pisteeseen alueiden kulmiin. VR:n mukana olo tuntuu näin hiukan turhalta. On toki kiva katsella tyylikkäitä maisemia joka suunnalta, mutta pelkkä ympäristön ihmettely ei vielä tee peliä. Koska uhkat kohdistuvat kauempana olevaan hahmoon eivätkä pelaajaan itseensä, virtuaalipelien potentiaalisesti vahva tunne-elämys jää Theseuksessa heikoksi.

Hahmoa liikutellaan tatista, ja napit miekalla iskemiseen sekä soihdulla huitomiseen aktivoituvat, kun kyseiset tavarat löytyvät. Vaikka peli sijoittuu tarinoiden kuuluisaan labyrinttiin, on se erittäin suoraviivainen etenemisen suhteen. Pelkän kävelyn lisäksi pelaajalle tulee mahdollisuus hiukan kiipeillä sekä ryömiä ja ahtautua pitkin esteitä sisältävien tasojen. Vastustajia ovat vain ilkeän epämiellyttävät jättihämähäkit, ja lopussa odottava massiivinen Minotauros. Taistelu on hiukan epätarkkaa, mutta ennen kaikkea tunteetonta. Hahmojen liikkeissä ei ole fysiikkaa, joten ne näyttävät ja tuntuvat varsin ilmavilta suorituksilta ilman todellista tehoa.

Theseus on graafisesti näyttävä ja tunnelmallinen. Hahmot on toteutettu huolella, ja päähahmosta huokuu uskottavuutta yhtä lailla kuin vihollisista uhkaa ja epämiellyttävyyttä. Taustat näyttävät tyylikkäiltä, ja yksityiskohdat hajoavista seinistä sekä romahtavista katoista kaikkine kivenjärkäleineen luovat vakuuttavan oloisen ympäristön. Uskottavuuden kruunaa upeasti toteutettu valaistus. Pimeimmätkään luolan sopukat eivät turvaudu pelkkään mustaan vaan palavien soihtujen, kiiluvien silmien sekä taianomaisten esineiden ja ilmiöiden hohka saa pelin näyttämään erittäin tyylikkäältä kaikissa tummanpuhuvissa sävyissään.

Ääniefektit ovat enemmän taustalla, mutta toimivat hyvin yhteen tapahtumien kanssa. Musiikkikin istuu kliseisesti tunnelmaan mutta kappaleista huomaa, että kyseessä ovat jonkin valmispalvelun arkistomusiikit. Harmi, ettei ääniin ja musiikkiin ole jaksettu panostaa yhtä kunnianhimoisesti kuin pelin graafiseen ilmeeseen.

Selvästikin God of War ja Uncharted -pelisarjoista vaikutteita ottanut Theseus ei yllä esikuviensa tasolle. Mielenkiintoista ideaa pyörittelevä peli ei onnistu täysin vakuuttamaan liian hitaasti käynnistyvällä alullaan, alle kahden tunnin kestollaan ja puolivillaisella taistelumekaniikallaan. Niin kiva kuin VR:llä onkin pelata, tuntuu ettei VR-näkymän potentiaalia ole mietitty oikeastaan ollenkaan lätkäistessä se osaksi peliä. Tästäkin huolimatta on Theseus kuitenkin näyttävä kokemus, ja osaa luoda tunnelmaa muutamaan otteeseen. Käsin kosketeltavan potentiaalin hukkaaminen niin pelin kuin VR:n puolesta kismittää.