Pyre

SuperGiant Gamesin peleissä on vain sitä jotain. Kyse ei ole pelkästään estetiikasta, vaan studio ei tunnu koskaan haluavan pysytellä tutuilla poluilla. Pyre on SuperGiant Gamesin kolmas peli Bastionin ja Transistorin jälkeen.

Pyre sijoittuu Downsideen. Kyseessä on kapinen maailma, jossa karkotetut asustelevat tultuaan potkituiksi ulos Commonwealthista. Pelaaja löytää itsensä keskeltä tällaista maisemaa, kun vaeltelijoiden joukko löytää hänet. Käy ilmi, että pelaaja voi lukea erikoista kirjaa auttaen näin karkotettuja suorittamaan rituaaleja, joiden tarkoituksena olisi päästä uudestaan Commonwealthiin.

Nämä riitit ovat Pyren keskiössä. Käytännössä näkyvissä on kaksi kolmesta karkotetusta koostuvaa joukkuetta, jotka pyrkivät sammuttamaan toisen joukkueen pyren eli rovion käyttäen tähän orbia. Meno muistuttaa jollain tavalla 3 vs. 3 -koripallopeliä. Yleensä jokaisessa roviossa on aluksi 100 pistettä, ja eri karkotetut tekevät sille eri tavalla vahinkoa riippuen kunniatilastostaan (glory stat). Tärkeä juttu huomata on, että vain pelaajan hahmo liikkuu joukkueessa. Ilman orbia ympärillä on aura, jonka koskettaessa toisen joukkueen pelaajia heidät karkotetaan kentältä joksikin aikaa. Pallon eli orbin puuttuessa pelaajat voivat yleensä ampua vastustajan auroja karkottaakseen palloa pitävän joukkueen miehistöä kentältä. Jokaisella hahmolla on omat keinonsa, joten lopputuloksena on runsaasti erilaisia vaihtoehtoja.

Peli koostuukin yleensä avauksen tekemisestä toisen joukkueen pelaajia karkottamalla, jotta yksi oman puolen pelaaja saisi vietyä pallon rovioon. Pallon voi myös heittää rovioon, joskin se vaatii hieman taitoa. Heiton latauksen kasvaessa myös pallolle tuotettu vahinko kasvaa, joten riski saattaa olla ottamisen arvoinen. Kyse on samasta asiasta kuin kolmosten heittämisestä koripallossa. Pelin tempo on nopea, ja meno on ajoittain hyvinkin sekavaa. Kaikki kuitenkin toimii, ja onhan tämä erilaista verrattuna perinteiseen grindaamiseen toimintaroolipeleissä.

Pyressä on menossa kuin mikä tahansa urheilukausi: joukkueet ottelevat toisiaan vastaan, ja kauden lopussa pelaajan joukkue kohtaa parhaan porukan vapautusriitissä (liberation rite). Voittanut joukkue saa nimetä joukostaan yhden pelaajan, joka pääsee takaisin Commonwealthiin.

Voittoon pääsee yleensä se taitavampi joukkue, mutta toisaalta oikeanlaisen joukon koostaminen voi olla yhtä tärkeä tekijä voiton varmistamiseksi. Useimmiten Downsiden joukkueet koostuvat yhdenlaisista pahiksista, joten oman joukkueensa voi muokata juuri tätä joukkoa vastaan. Koostaminen tapahtuu oikeiden hahmojen valinnan lisäksi käyttämällä oikeanlaisia talismaaneja. Niin ikään vastustajan taitoja ja talismaaneja on syytä pitää silmällä.

Pyre on niitä pelejä, joita on kohtuullisen hankala selittää, mutta pelaamaan aloitettua homman nimi aukeaa varsin nopeasti. Nämä riitit voivat olla ohi nopeasti, mutta taktisemmat kohtaamiset vievät selvästi enemmän aikaa. Matsia voi myös ottaa paikallisesti kaverin kanssa tai tietokoneen tekoälyä vastaan.

Riittien välillä matkustellaan Downsidessa hieman samoin kuin vaikka The Banner Sagassa. Vastaan tulee tapahtumia, jotka joko auttavat tai haittaavat omaa joukkuetta. Ensimmäisen puoliskon aikana mukaan lisätään uusia karkotettuja Nightwings-joukkueeseen. Tarkoituksenahan on vapauttaa karkotetut, joten täydennyksiä on siksi pakko hankkia. Rytmitys riittien välillä on melkoisen hidas ennen kaikkea pelin ensimmäisellä puoliskolla. Ajoittain tehdään myös valintoja, joiden seurauksia ei voi ennakoida. Tämä on ärsyttävää, koska lopputulos riippuu silloin vain ja ainoastaan onnesta. Onneksi tällaista ei esiinny enää pelin loppupuolella.

Graafisesti Pyre on mitä upeimman näköinen. Karttakuvasta ja hahmomalleista aina tehosteisiin saakka Pyreä katselee mielellään. Kuitenkin äänimaailma on se, joka todella saa pelin loistamaan. Darren Korbin ääniraita melodioineen kohottaa pelikokemuksen uusiin korkeuksiin.

Pyren suunnittelun ehkä paras puoli on se, että riitti voi mennä pieleen, ja silti peli jatkuu. Häviämällä ei tietenkään kartuta yhtä paljon kokemuspistetiliä, mutta tarina muotoutuu pelaajan mukaan loppuratkaisua myöten. Toisin sanoen oma matka vapauteen on oleva erilainen kuin muilla.

Ytimeltään Pyre on mieleen painuva tarina vapaudesta, oikeudesta, uusista mahdollisuuksista, ystävyydestä ja petturuudesta. Henkilöhahmot jäävät nekin mieleen, ja heidän kanssaan tekemisissä oleminen vaikuttaa tulevaisuuden tapahtumiin. Yhteensä 12-15 tuntiin mahtuu runsaasti tarinaa, mutta aina sen läpikäyminen ei ole kovin kiinnostavaa. Olisi ehkä ollut parempi, jos SuperGiant Games olisi hieman tiivistänyt sisältöä. Se olisi saattanut pitää pelaajien mielenkiinnon paremmin yllä.

Muitakin puutteita on. PS4 Pro'lla pelatessa tuli vastaan lukuisia ongelmia, joista ainutkaan ei yksittäisenä olisi tuntunut missään. Yhdessä ne kuitenkin aiheuttivat tunteen siitä, että Pyre olisi kaivannut vielä lisää hiomisaikaa. Vastaan tuli niin kaatumista, jäätymistä kuin graafisia ongelmiakin. Kerran pallo eli orb päätyi kentän ulkopuolelle pakottaen käynnistämään pelin uudestaan.

Kokonaisuudessaan Pyre on jälleen yksi vahva näyttö SuperGiant Gamesin ammattitaidosta. Ainutlaatuisen tuntuinen kokemus kärsii ajoittain tekstin paljoudesta, mutta lopulta Pyren muistaa vielä pitkään pelaamisen lopettamisen jälkeenkin.