Medal of Honor: Heroes 2

Medal of Honor Heroes 2:n yksinpeli sisältää kahdeksan kentän kampanjan, jossa pelattavaa on kenttää kohden noin puoli tuntia. Graafinen ote on osittain vakuuttava. Peli pyörii sulavasti 60 ruudun sekuntivauhdilla. Kenttien alueet ovat laajoja ja niissä on käytetty tyylikkäitä valaistus- ja sumennusefektejä. Visuaalista antia heikentävät yksinkertaiset hahmomallit sekä niiden animaatio. Erityisesti kuolinanimaatiot ovat mitäänsanomattomia ja jopa haittaavat osaltaan pelaamista. Välillä on vaikea nähdä, kaatuvatko viholliset lopullisesti.

Äänimaailma on pääosin kunnossa ja aseet ovat realistisen kuuloisia. Hahmojen kommentit ja huudahdukset eivät kuitenkaan paranna tunnelmaa. Tarinaa kuljetetaan taisteluiden välillä nähtävissä valokuvissa sekä kertojaäänellä. Draaman elementit ovat niin ohuet, ettei mistään juonesta tai tarinallisesta vetovoimasta voida puhua.

Peliä vaivaa persoonattomuus. Se sisältää kaikki Medal of Honor -sarjan ja koko genren kuluneet kliseet ja erittäin tutut maisemat. Kentät etenevät suoraviivaisesti ja kaikki tapahtumat vihollisten hyökkäyksiä myöten ovat ennalta kirjoitettuja. Kenttäsuunnittelu on rakenteeltaan kovin perinteistä, mutta toimivaa.

Pelisuunnittelun ongelma ovat tyhjästä ilmestyvät viholliset. Peli on haastava, mutta haaste tulee vastustajien kestosta ja niiden määrästä. Vihollisten tekoäly on ennalta arvattavaa ja yllätyksiin kykenemätöntä. Kentät sisältävät tasapainoisesti sijoiteltuja tallennuspisteitä, joista pelaaja jatkaa taistelua kuollessaan. Kenttiä ei tarvitse pelata kerralla läpi, vaan tallennuspisteisiin voi palata myöhemmin.

Medal of Honor Heroes 2:n paras puoli on sen erityisen harkittu ja hyvin toteutettu ohjausmekaniikka. Wiin ohjain on saatu toimimaan täydellisesti tämän tyylilajin peliin. Ampuminen on nopeaa, tarkkaa ja hauskaa. Kiikarikiväärin käyttö ja aseiden lataaminen hyötyvät liikkeentunnistuksesta. Ohjausmekaniikka palvelee peliä eikä tuhoa sitä yli-innovatiivisuudella, kuten on käynyt monissa Wii-peleissä. Positiivista on osumien tunnistaminen. Luodit menevät aina kohteisiinsa, eikä peliä vaivaa näkymättömät seinät.

Ohjaamista on mallinnettu onnistuneesti esimerkiksi kranaatinheittimen, miinaharavan ja radion käyttöön. Vaikka ohjaus näissä kohtauksissa toimii hyvin, tuntuvat ne turhan päälle liimatuilta osioilta. Ne eivät tue tai paranna peliä, vaan rikkovat toimintaa. Tällaisenaan ne käyvät esimerkkeinä pelintekijöiden kekseliäisyydestä ohjauksen mallintamisessa. Harmi, ettei sama kekseliäisyys heijastu muun sisällön puolelle.

Pelistä löytyy erinomainen kuuden kentän nettimoninpeli, joka tukee jopa 32:ta pelaajaa. Pelimuotoja on kolme: tappomatsi yksin tai joukkueessa sekä lipunryöstö. Pelaaminen on mukavaa, nopeatempoista ja sujuu täysin ilman nettiviivettä. Pelaajia on palvelimilla tarpeeksi, mutta harmittavasti pal-version nettipeli rajoittuu pelkästään eurooppalaisten keskuuteen. Medal of Honor Heroes 2 saa paljon lisäsisältöä moninpelistään.

Mukana on myös Time Crisis -valopistoolipelin tyylinen kiskoilla etenevä arcade-pelimuoto, jota pelataan peruspelin maisemissa. Pelin Wii Zapper -tuki toimii hyvin arcade -tilassa. Valitettavasti arcade-tilaa ei voi pelata toisen pelaajan kanssa.

Medal of Honor Heroes 2 on hyvin Wiille sovitettu ensimmäisen persoonan räiskintäpeli, joka kompensoi ohjauksellaan ja moninpelillään pelisuunnittelunsa latteuksia.