FAR: Lone Sails

FAR: Lone Sails on mukaansatempaava seikkailupeli, joka kasvaa huomattavasti kokoaan suuremmaksi videopelikokemukseksi. Onkin helppoa yhtyä Ossin innostuneeseen reaktioon ja ylistävään arvioon, sillä sveitsiläisen Okomotiven kehittämä kokonaisuus on harvinaisen tasapainoinen ja silti yllättävän monipuolinen kattaus. Peli tuo hienovaraisella tunnelmallaan mieleen niin ikään yksinäisen matkanteon ympärillä pyörineen Journey-seikkailun - FAR-pelin sankarina nähtävä punanuttuinen reissulasse vie ajatukset hauskasti Journeyn kaapuasuiseen päähenkilöön.

Journeyn jalkapatikkapainotteisen liikkumisen sijaan FAR:issa edetään persoonallisen näköisen kulkupelin puikoissa. Pelimekaniikoiltaan juuri sopivan yksinkertaiseksi suunniteltu kulkuneuvon ohjaaminen toimii mainiolla tavalla FAR:in selkärankana - ruudulla ei pyöri missään vaiheessa kymmeniä eri mittareita eikä numeroiden murskaamistakaan harjoiteta, vaan pelaaja pääsee nopeasti kärryille niin polttoaineen annostelun kuin ajoittaisten korjaustoimenpiteidenkin tekemisen suhteen. Niin maalla kuin vetisissä matalikoissa eteenpäin jyrisevän aluksen ohjaamiseen on kuitenkin tuotu syvyyttä sen verran, että tarkkasilmäinen ja tilannetajuinen pelaaja voi hyötyä parista pelimekaniikallisesta koukusta. Painekattilaan kertyneen höyryvoiman voi vapauttaa oikealla hetkellä mukavan lisäbuustin tuottamiseen, ja alukseen kiinnitettävien purjeiden saamisen jälkeen tuulivoiman voi valjastaa tarjoamaan vauhtia esimerkiksi silloin, kun polttoaine on pääsyt loppumaan. Menopeliin kiinnitettävät lisäosat ja -vimpaimet tuovat pelaamiseen mukavasti uusia tasoja säännöllisin väliajoin.

Pelaajan täytyy siis pysyä kartalla sekä kulkupelinsä sisäisistä käänteistä että ulkomaailman tapahtumista, ja näkymien välillä voi vaihdella pelin olkanäppäinten avulla - L2-namiska saa kameran laskeutumaan pelihahmon tasolle, ja R2:lla kamera ottaa etäisyyttä alukseen mahdollistaen ympäristön tarkkailemisen. Kamera kuitenkin liikkuu omaan makuuni aavistuksen verran liian jäykällä tavalla, ja varsinkin alussa sinänsä toimivaan systeemiin totutteleminen vaatii oman aikansa. Hidas kamera ei meinaa pysyä täyttä höyryä porhaltavan aluksen sisäisten tapahtumien perässä, ja kovassa vauhdissa on lievästi sanottuna haastavaa ryhtyä korjaustoimenpiteisiin kesken kyydin. Toisaalta Ossi nostaakin hyvin esille pelin verkkaisuudesta kumpuavan, sopivan anteeksiantavan tunnelman; laitteiden hajoamiset korkeintaan hidastavat matkaa sen kummemmitta rangaistuksitta, ja tasoloikinnat raunioissa etenevät samalla lupsakalla tahdilla.

Ja hyvä onkin, sillä pelin loistavasti suunniteltu maailma herättää pelaajan mielenkiinnon heti alkumetreillä. Pelaajan reitti kulkee laivojen hautausmaiden, jäisten lakeuksien, autioiden kalastajakylien ja tuhoutuneiden teollisuusalueiden halki, ja sivulta kuvatut maisemat ovat alusta loppuun teknisesti yksinkertaisia mutta erittäin näyttäviä.

Komeasti ja luontevasti vaihtuvat vuorokaudenajat herättävät pelimaailman upealla tavalla eloon, ja matkanteko täydessä pimeydessä mutta häkellyttävän kirkkaan tähtitaivaan alla on vähintäänkin hiljaiseksi vetävä elämys lämpimillä värisävyillä maalattua aamuruskoa unohtamatta. Myös erilaisten luonnonilmiöiden keskellä reissaamiset jäävät takuuvarmasti pelaajan mieleen. Esimerkiksi julman kolisevilla äänitehosteilla höystetty raekuuro ja menopelin alla uhkaavasti nariseva jääpeite soittavat kutkuttavalla tavalla hälytyskelloja jossain pelaajan liskoaivojen perällä.

FAR-pelin aivopähkinät ovat yksinkertaisuudestaan huolimatta toimivia, ja hoksottimien käyttämisen ohella pelaajan on myös oivallettava, kuinka aluksen varusteita voisi hyödyntää erilaisissa tilanteissa. Esimerkiksi kulkuneuvon etu- ja takapäässä olevat vetokoukut pääsevät yhtä kovaan käyttöön kuin Uncharted-sarjan viimeisimpien osien jeeppiajelukohtauksissa. Pulmakokonaisuudet kasvavat hienolla tavalla monimutkaisemmiksi pelihahmon varustekavalkadin laajentuessa seikkailun aikana, ja esimerkiksi pelin loppupuolella odottava osio, jossa kulkupeli pitäisi saada keploteltua ulos valtavasta hissikuilusta, panee harmaat aivosolut kutkuttavalla tavalla liikkeelle.

Aivopähkinöiden, menopelillä eteenpäin köröttelemisen ja puhtaan fiilistelyn varaan rakentuvat osiot ovat uskomattoman hienosti tasapainossa keskenään, ja kokonaisuus tyydyttää taatusti kovimmankin seikkailunnälän. Pelin tunnelmallinen ja kaunis loppukohtaus tarjoaa upean päätöksen tälle matkalle, jonka kehuminen suoranaiseksi elämykseksi ei ole ollenkaan liioiteltua.