MX vs ATV Untamed

Soramonttujen herruudesta taistellaan uskomattomalla kalustomäärällä. Kaksipyöräisiä on edustettuna lähes jokainen malli vanhaa kunnon pappatunturia lukuun ottamatta. Autoarmeijan riveissä taistelee vähintään yhtä iso katras pirssejä. Puolueettomina pysyttelevät mönkijätkin ovat päässeet mukaan kekkereihin.

Mittaa ajotaidoista otetaan turnauksissa sekä varsinaisessa cup-sarjassa. Kisoissa menestymällä aukeavat ovet aina vain suurempiin koitoksiin. Urapelin rakenteen pitäisi olla tuttua huttua kaikille ajopelimaailmaa vähänkään seuranneille. Untamedin koukku on edellä mainittu kattava ajoneuvovalikoima. Moottoripyörä- ja autokisoissa ei sinällään ole mitään uutta ja erikoista, mutta kun autoja ja pärriä laitetaan samalle radalle, tuloksena on herkullisen kaoottista meininkiä. Samassa kisassa voi nähdä niin heinäladon kokoisia monsteriautoja kuin pikkuruisia, muropaketista löytyneitä krossipyöriä.

Jos ajoneuvoja on paljon, niin on ratojakin. Halleissa ja areenoilla tapahtuvien sisäkisojen ohella kisataan myös isoilla ulkoradoilla, kuten suolla, aavikolla ja asfaltilla. Määrällä on pyritty osittain korvaamaan laatua, sillä ratasuunnittelu ei ole mennyt aivan nappiin. Monesti ajoradan reunukset ovat epäselviä, jolloin joutuu harhailemaan. Varsinkin luonnon helmaan sijoittuvissa ravanroiskintasessioissa hampaita saa kiristellä useaan otteeseen ajoneuvon karatessa merkityn radan ulkopuolelle. Armonaikaa kulkureitin etsimiseen annetaan ruhtinaalliset kolme sekuntia, jonka jälkeen seuraa tyly palautus radalle. Yleensä letkan viimeiseksi. Untamed toimiikin parhaiten avoimissa kentissä, joissa ei ole kiinteää reunavallia. Kun etenemisreitin saa valita itse, toimii kisailu huomattavasti paremmin.

Urapelissä riittää puuhaa pitkäksi aikaa. Jos tekeminen uhkaa loppua kesken, koitoksia on mahdollista ajaa myös yksittäisinä tapahtumina. Valikkosurffailun vastapainona nopeaan vauhdinnälkään ovat pikakisat, joissa peli arpoo radan ja ajoneuvoluokan. Pikapyrähdykset sopivat hyvin illanistujaisiin, kun pelattavaa pitää saada nopeasti.

Monet ajopelit pilannut kuminauhatekoäly, joka hidastaa johdossa olevia ajoneuvoja ja nopeuttaa takaa-ajajia, loistaa poissaolollaan. Utamedin kisoissa saa sijoituksista taistella tosissaan. Kilpakumppanit eivät jää odottelemaan pelaajaa. Onneksi myös konekuskit töhöilevät, eikä tekoälyn matka maalia kohti kulje kuin raiteilla. Silti vaikeustaso on korkeahko. Jo helpoimmissakin kisoissa saattaa heikommalle pelaajalle lirahtaa tippa poskipäähän. Moottoriurheilun maailma on aloittelijalle armoton.

Ajaminen perustuu puhtaasti taitoon ja virheistä sakotetaan surutta. Hyvin alkanut kisa saattaa päättyä ulosajoon viimeisessä kaarteessa ja plakkariin ei jää kuin jumbon paikka. Kertaus on opintojen äiti, joten ajotaitoja on hiottava ennen kuin on toivoakaan menestyksestä. Harjoittelua on erinomaisesti tukemassa pelin latausruutu. Kisojen latautuessa taustalla pystyy ajoneuvon käsittelyä harjoittelemaan pienellä temppuradalla. Tämä on kuin peli pelin sisässä.

Taitoajamiseen tuo oman pikantin lisänsä kiikkerä ohjaustuntuma, joka nakertaa peli-iloa rotan lailla. Ei ole mitään merkitystä onko alla mopo vai mönkijä, sillä ohjausliikkeet on aina tehtävä kieli keskellä suuta. Realismifriikeille ja sarjan veteraaneille tällainen ohjaus saattaa sopia, mutta tavalliselle kadunmiehelle saisi olla vaihtoehtona astetta anteeksiantavampi ohjaustuntuma.

Moottoriäänet on ilmeisesti taltiotu paikallisen kodinkoneliikkeen imuriosastolla. Jos alla on jättimäinen monsteriauto, se ei saisi kuulostaa Hooverilta. Monotoninen ininä alkaa nopeasti ärsyttää, mutta erinomainen musiikkivalikoima pelastaa paljon. Punkin ja rokkenrollin kyllästämä ääniraita toimii hienosti ja muodostuu pelin suurimmaksi ansioksi.

Grafiikka on äänimaailman ohella melko kaksijakoinen tapaus. Sisäradoilla tapahtuvat koitokset ovat mukavan näköisiä ja ruudulla on kivasti tavaraa, mutta peli muuttuu todella rumaksi ulkoilmakisoihin siirryttäessä. Yksityiskohtaisuus katoaa kuin pieru Saharaan.

Vaikka kalustoa on enemmän kuin Suomen puolustusvoimilla, ei määrä onnistu peittämään alleen keskinkertaista peliviritelmää. Untamed on kuin purukumityyny. Ensimmäiset puraisut maistuvat hyvältä, mutta maku katoaa nopeasti. Jauhettavaa on pitkäksi aikaa, mutta tasapaksu, mauton jyystäminen on puuduttavaa.