Huomiota herättävintä Bullyssa on sen julkaisija Rockstar Games, joka tunnetaan Grand Theft Auto-sarjan peleistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Bully olisi vain koulumaailmaan sovitettu GTA. Molempien pelien rakenne on vapaaseen pelimaailmaan perustuva, niin sanottu hiekkalaatikkopeli, mutta Bully toimii mainiosti itsenäisenä teoksena ja tekee helposti pesäeron isoveljeensä.

Pelaaja on nuori Jimmy Hopkins. Hänen äitinsä limaisine miesystävineen tiputtavat Jimmyn koulun portille ja karkaavat hääristeilylle. Jimmy jää oman onnensa nojaan kouluun, jossa pätee vahvimman laki.

Koulun asujaimisto on kuin suoraan amerikkalaisesta teinielokuvasta. Ryhmittymät koostuvat nörteistä, rasvaleteistä, rikkaista pennuista ja urheilijoista. Koulun henkilökunta on juuri sitä mitä voisi olettaakin: rehtori on tiukka hallitsija, kahvilan täti kulkee tupakka huulessa syljeskellen ihmisten ruokiin, ja kemian opettaja on... kemianopettaja. Vaikka hahmot ovat vahvoja karikatyyrejä, ne toimivat yllättävän hyvin. Bully on kevythenkinen peli.

Heti alkuun käy selväksi, ettei Bully ole nimensä mittainen (bully= öykkäri, koulukiusaaja). Jimmyn on mahdollista kiusata tovereitaan, mutta tästä sakotetaan. Poliisin kimppuun on turha hyökätä, sillä toisin kuin GTA:ssa, Jimmy on koulupoika ja jää kiinni heti. Samoin sivullisten mukiloiminen aiheuttaa pelkästään ongelmia, eikä peli palkitse sitä oikeastaan millään tavalla. Kukkahattutädit voivat huokaista helpotuksesta, ainakin osaksi.

Tämä on mainos:

Pelin pääpaino on pienillä tehtävillä, kuten "vie tämä esine paikasta A paikkaan B" tai "löylytä poika x ja tuo takaisin kadonneet pikkuhousuni". Niiden mittaan Jimmy joutuu jatkuvasti esivallan kanssa tekemisiin. Nauroin ääneen tehtävää, jossa juoppo joulupukki haluaa monopolin itselleen. Hän lähettää Jimmyn tuhoamaan kilpailijan koristeet ja käskee samalla nykäistä tonttuja kuonoon.
Bully siis sisältää väkivaltaa ja kiusaamista, mutta vain kun ne ovat vahvasti perusteltuja. Ehkä Rockstar ymmärsi vastuunsa maassa, jossa uutisoidaan jatkuvasti uusista kouluampumisista. Bullysta ei myöskään löydy ritsaa vahvempaa asetta. Ehkä olisi ollut sopivaa sisällyttää peliin tehtävä jossa Jimmy estää ammuskelutapauksen, mutta mitä turhaan sörkkimään herhiläispesää.
Sanoman syvällisyyttä tehtäviltä on siis turha odottaa, mutta hauskuutensa ansiosta niitä tekee mielellään. Olisin toivonut joitakin pidempiä tehtäviä, sillä yhden tehtävän kesto on paria poikkeusta lukuun ottamatta muutaman minuutin luokkaa. Hyvin tehtävät toimivat näinkin.

Koska peli sijoittuu koulumaailmaan, on joskus hyvä käydä oppitunneilla. Jokaiselle päivälle on kaksi eri oppituntia. Lintsaaminen on mahdollista, mutta tunneille osallistumisesta palkitaan. Esimerkiksi taidekurssin läpäistyään Jimmy oppii parempia viettelijän taitoja, kemiantunneilla opitaan räjäyttämään asioita ja urheilutunnilla kehitetään kamppailutaitoja. Tunnit ovat itsessään pieniä minipelejä. Kemiantunneilla painellaan nappeja oikeaan aikaan ja taiteiden tunneilla väistellään kumeja ja saksia pujottelupelissä, jotta maalaus valmistuisi.

Tehtävien suorituksen myötä Jimmyn arvostus nousee eri ryhmittymien silmissä. Ensimmäinen ojennukseen pistettävä sosiaalinen luokka ovat nörtit. Peli ei kuitenkaan noudata mitään tiettyä kaavaa, jolla arvostusta hankitaan. Jotkut tehtävät nostavat tietyn ryhmittymän arvostusta laskien samalla toista. Pelaajalla ei ole todellista valtaa siihen, minkä ryhmittymän hän haluaa kunnioittavan itseään. Ajan kuluessa Jimmysta kasvaa koulun kingi. Jossakin vaiheessa hän alkaa nauttia myös tyttöjen arvostusta. Periaatteessa Jimmy voi iskeä kenet tahansa tytöistä, mutta myös joidenkin poikien iskeminen on mahdollista.

Toteutuksen konkreettisin ongelma on kameran ajoittain sekava käytös. Myös pelin grafiikka on, jos nyt ei rumaa, niin vanhentunutta. Hahmoanimaatio on samaa luokkaa kuin Playstation 2-versiossa. Yksityiskohtaisuus loistaa poissaolollaan ja kaikki näyttää jossain määrin kulmikkaalta. Silti arvioitu versio kangerteli vähän väliä. Rockstar on kuitenkin noteerannut tekniset ongelmat, joten Euroopassa julkaistavan version ja päivitysten myötä tilanteen pitäisi korjaantua.

Tämä on mainos:

Keskivertopelaaja kaahaa Bullyn läpi noin viidessätoista tunnissa tai jopa nopeammin, sillä määrällisesti runsaat tehtävät ovat lyhyitä. Jälleenpeluuarvoa Bullyyn tuovat lukemattomat pikkutehtävät, jokaisen tunnin läpäiseminen, kisojen voittaminen ja tavaroiden kerääminen. Jos näpertely kiinnostaa, täyden sadan prosentin tuloksen saavuttamiseen hurahtaa helposti toiset viisitoista tuntia.

Pelissä on myös moninpelimahdollisuus, jossa kamppaillaan kaveria vastaan minipeleissä. Nämä olisi voinut yhtä hyvin jättää pois, sillä ne tuntuvat lähinnä pakolliselta parannukselta Playstation 2-versioon nähden ja alkoivat haukotuttaa viidessä minuutissa.

Bully julkaistaan muualla Euroopassa hieman täysihintaista peliä halvemmalla, mutta tämä ei näytä pätevän Suomeen. Tuntuu typerältä veloittaa Bullysta täysi hinta, etenkin Xbox 360:lle. Kyseessä on vain pintapuolisesti päivitetty edellisen sukupolven peli, vaikkakin hauska ja mukaansatempaava sellainen. Tosin Bully on myös yksi harvoista todella onnistuneista hiekkalaatikkopeleistä suurten hittisarjojen lisäksi, ja antaa uutta perspektiiviä koko pelityypille.