Rainbow Six: Vegas 2

Uhkapeleistä ja yhdestä tissien täyttämästä televisiosarjasta tunnettu Las Vegas on terroriaallon kohteena. Keskellä Nevadan autiomaata sijaitseva kasinomekka kaipaa kipeästi pelastajaa, joten paikalle lähetetään mainetta ja kunniaa niittänyt Rainbow Six-erikoisjoukko.

Ubisoft on ratsastanut trillereistään tunnetun Tom Clancyn teosten siivellä jo pidemmän aikaa. Varsinkin Rainbow Six -sarjan pelimuunnokset ovat kunnostautuneet aikojen saatossa räiskintägenren uudistajana. Sarja eroaa kaavaräiskinnöistä taktisemmalla otteellaan, joten Unrealin ja Doomin ystävät voivat lopettaa lukemisen tähän. Avain menestykseen on varovainen liike ja tiimikavereiden komentaminen. Tulitaisteluissa on etsittävä nopeasti suojaisa ampumapaikka, sillä yksikin hyvin osunut laukaus saattaa olla kohtalokas.

Onneksi taisteluissa ei tarvitse olla yksin. Pelaajan tukena on kolmihenkinen kuolemanpartio, joka toimii suhteellisen älykkäästi. Tiimikavereiden komentamisesta on tehty todella helppoa. Oven avaaminen, kranaatin nakkaaminen huoneeseen ja posahduksen jälkeinen rynnäkkö ovat vain muutaman napinpainalluksen takana. Varsinkin rynnäköissä tietokonetaistelijat osoittavat arvonsa, sillä bittipoliisit kestävät huomattavasti kovempaa kuritusta kuin pelaaja. Silloin tällöin kannattaakin laittaa muut tekemään likaiset työt ja katsella itse vierestä. Se on sitä delegoimista ja johtajan vastuuta.

Terroristeillakin ovat purut kutakuinkin kuivia. Viholliset osaavat koukata sivustaan, suojautua ja tarvittaessa jopa vetäytyä. Tulitaisteluissa on mukavasti dynamiikkaa. Sotiminen ei koskaan hyydy asemasodaksi, kuten esimerkiksi Gears of Warissa. Viholliset etsivät jatkuvasti parempia tuliasemia, mikä pakottaa omankin tiimin liikkumaan. Suojasta ruikkiminen on elinehto, sillä kommandotyylillä saavuttaa vain puupalttoon. Myös vastapuoli on hoksannut tämän, eikä kamikazeterroristeja näe kuin harvoin.

Omalla tyylillä pelaamiseen kannustetaan kokemuspistejärjestelmällä. Rynnäköimällä saa rynnäkköbonusta, kun taas pääosumista ropisee tarkkuuspisteitä. Aina kun tietty määrä pisteitä on kasassa, avautuu uusi kokemustaso. Se puolestaan antaa pääsyn uusiin varusteisiin. Varusteet ovat luokkakohtaisia, eikä kranaattimiehellä ole asiaa järeämmän kiikarikiväärin jatkeeksi. Vaikka järjestelmä toimii hienosti, se osaltaan myös rajoittaa. Jos olet rynnäköinyt pelin puoleen väliin asti, tarkka-ampujan rooliin hyppääminen tarkoittaa pohjalta aloittamista.

Olen usein valittanut nykyräiskintöjen huonoista aseäänistä. Nyt voin ilokseni kertoa, että tässä pelissä ryskyy ja rytisee. Aseissa on tusinakaupalla munaa ja tätä peliä kuuluu pelata äänet täysillä. Rynnäkkökiväärin iskurin tapaillessa kuoleman sinfonian alkutahteja voi aistia, että kohta tekee kipeää. Tästä on muiden hyvä ottaa mallia, miltä pyssyn pitää kuulostaa.

Erinomaisia tehosteita lukuun ottamatta muuta äänimaailmaa vaivaa tietty staattisuus. Musiikkia on vain nimeksi, vaikka joissain kohdissa tunnelmaa olisi voitu kohottaa vaikka dramaattisella orkesterimusiikilla.

Kampanjassa riittää pureksittavaa pitkäksi aikaa ja nyt koko hässäkän voi jakaa kaverin kanssa. Ensimmäisen Vegas-komennuksen suurimpia ongelmia oli kunnollisen yhteistyötilan puute. Ykkös-Vegasissa kimpassa pääsi pelaamaan vain yksittäisiä tehtäviä, mutta nyt on toisin. Yksinpelikampanjan suorittaminen kahdestaan on täyttä timanttia. Tekoälyn ohjaamat tiimiläiset toimivat hyvin, mutta mikään ei voita oikeaa pelikaveria. Kaveriporukalla tehdyn kasinokiertueen tunnelma on tyhjiöpakkausta tiiviimpi.

Loistavaa tunnelmaa tukee erinomaisesti kirjoitettu tarina. Juonessa on kierrettä ja yllätyksiä piisaa. Ympäristönä Las Vegas on loistava, sillä hylättyjä tehdashalleja ja helvetin esikartanoita on nähty kyllästymiseen asti. Kentät ovat pohjimmiltaan suoria rännejä, mutta suoraviivaisuus on naamioitu hyvin. Silloin tällöin kulkureitit on rajattu näkymättömällä muurilla, mutta pääasiassa etenemisreiteistä on tehty loogisia.

Vegas 2:ssa on kattava ase- ja varustevalikoima. Torrakoissa on valinnan varaa ja jokaista kilkettä voi viritellä. Mutkiin voi hankkia erilaisia tähtäimiä ja isompia lippaita. Panssareita on mahdollista keventää tai tukevoittaa, mikä vaikuttaa hahmon liikehdintään ja luodinkestävyyteen.

Las Vegas on usein mielletty syntisen kauniiksi paikaksi. Vaikka sateenkaarimiehillä on käytössään uusin Unreal-grafiikkatekniikka, näkymät ovat paikoin valjuja. Tekstuurit ovat epäselviä ja ylimääräisiä yksityiskohtia ei ole kuin nimeksi. Lisäksi peli nytkähtelee ikävästi isoimmissa kohtauksissa. Pääasiassa nykiminen tapahtuu helikopterin kyydissä, jolla siirrytään tehtävien välillä.

Minulla on ollut tiettyjä antipatioita Clancy-peleihin, sillä ensimmäinen Rainbow Six ei iskenyt. Vegas 2 hyökkäsi puskan takaa, tainnutti minut ja otti vangikseen. Kaikki toimii erinomaisesti keskitason grafiikkaa lukuun ottamatta. Kyseessä on kiistatta vuoden toistaiseksi paras räiskintäpeli, jota uskallan surutta suositella kaikille taktisista tapposimulaattoreista pitäville. Vanha sananlasku pitää paikkansa, sateenkaaren päästä löytyy kultaa.