Toinen maailmansota on aihepiirinä kupattu tyhjäksi pelihahmon näkökulmasta kuvatuissa räiskintäpeleissä. Uutta potkua ummehtuneeseen sotapeligenreen haetaan Tyyneltämereltä, missä jenkit selvittelivät välejään Nipponin kanssa. Maaottelu USA - Japani ratkesi pariin isoon väläykseen Japanin maaperällä, mutta millaiset tapahtumat johtivat tähän?

Pearl Harborista alkanut Tyynenmeren turnaus on ollut Euroopan Cupia harvemmin sotaräiskinnän pelikenttänä. Nyt päästään kertaamaan jenkkien riveissä kaikki nämä historialliset tapahtumat uudelleen. Täytyy nostaa hattua luovasta lisenssinkäytöstä, sillä laadukkaista dokumenteistaan tunnetun History Channelin merkkiä en olisi ensimmäisenä uskonut näkeväni konsolipelissä.
Siihen hyvät puolet jäävätkin. Vaikka peli hehkuttaa olevansa historiallisesti tarkka, on toteutus kaikkea muuta. Lyön vaikka vänrikin natsani vetoa, etteivät edes huoltokomppanian aliupseerit lähteneet taistelutantereelle pukeutuneena lomapukuihinsa, vaikka peli niin uskotteleekin.

Kentät ovat todella tylsiä ja kenttätyyppejä ei ole käytössä kuin muutama. Pelissä edetään Tyynellä valtamerellä saarelta toiselle ja eliminoidaan japanilaisuhka. Saaren ensimmäinen tehtävä on AINA maihinnousu. Sen jälkeen seuraa juoksuhauta, sitten viidakkoa tai säkällä jonkin sortin luola. Juoksuhaudat ovat tismalleen samanlaisia joka saarella, kuten myös viidakot. Voin valehtelematta sanoa, että pelissä on käytössä 5-8 erilaista kenttää, joita käytetään vuoron perään. Kierrätystä on toki hyvä harrastaa, mutta rajansa kaikella. Kaiken lisäksi nämä viivoittimella vedetyt putket ovat helkkarin tylsiä koluttavia ja todella aneemisen näköisiä.

Valitusvirren toinen säkeistö koskee tekoälyä. Hitto soikoon! En ole koskaan nähnyt näin taitamattomia sotilaita. Japanin asevoimilla taisi olla tuohon maailmanaikaan kumiluodit käytössään ja lobotomialeikkaus oli pakollinen armeijaan haluaville. Japsit eivät muodosta minkäänlaista uhkaa pelaajan terveydelle ja kuritusta voi ottaa vastaan surutta. Tämän lisäksi menetetty terveys palautuu, kun malttaa hetken aikaa odotella. Historiallisesti kyseessä on ensimmäinen peli, jossa kuolemattomuus on kytkettynä valmiiksi päälle.

Omat kanssataistelijat ovat passiiviseen viholliseen verrattuna aivan toista maata. Aggressiiviset tiimitoverit teurastavat komppaniallisen vihollistaistelijoita käden käänteessä. Samalla voi itse katsella vierestä ja nojailla kiväärinperään. Tätä räiskintää pystyy surutta suosittelemaan myös aseettomaan palvelukseen aikoville, sillä voin aivan pokerinaamalla väittää, että tämän ampumapelin voi läpäistä ampumatta laukaustakaan.

Tämä on mainos:

Pelissä on käytössä vallankumouksellinen komennusjärjestelmä, jonka pääasiallisena tarkoituksena lienee pelaajan kiusaaminen. Tällä kertaa ryhmää ei pääse itse komentamaan, vaan taisteluihin otetaan osaa rivimiehenä. Ryhmänjohtajaa ympäröi noin kolmenkymmenen metrin laajuinen rengas, jonka ulkopuolelle ei ole asiaa. Jos eksyy ulos ringistä, syyllistyy niskurointiin ja peli päättyy nopeasti. Ratkaisu on aivan käsittämätön. Mitä lie suunnittelijoiden päässä on liikkunut. Pelaaminen muuttuu nopeasti sotimisesta kersantin peesaamiseen. Välillä herra kersantti jää kiinni maastoon, eikä edes puolen tunnin odottelulla ole minkäänlaista vaikutusta. Joskus taas kessu paahtaa munat vaahdossa eteenpäin, eikä perässä pysymisestä ole toivoakaan, jos aikoo sotia. Eli kyseessä on räiskintä, jossa ei tarvitse ampua eikä käyttää aivoja. Kiva.

Sitten ohjaukseen. Sotilas pysyy muuten hanskassa, mutta lippaan vaihto on toteutettu todella erikoisesti. Uusia patruunoita tungetaan automaattisesti kivääriin vasta sitten kun vanhat on käytetty. Normaalisti tämä tapahtuu silloin, kun lipas tyhjenee. Toisessa maailmansodassa uudet patruunat vaihdetaan vasta sitten, kun tyhjän aseen liipaisimesta vedetään. Tämä tuo "hienon" taktisen lisän rynnäköintiin. Jossain muussa pelissä voisivat kalsarit mennä vaihtoon, jos kesken rynnäkön huomaisi olevansa liikenteessä tyhjällä aseella. Tässä pelissä ovat muutkin asiat niin pielessä, ettei tällainen pieni yksityiskohta kuin naurata.

Kakka osuu lopullisesti tuulettimeen, kun huomioidaan miten keskeneräisenä rävellys on julkaistu. Vaikka peli on itsessään yksi iso suunnitteluvirhe, pieniä virheitä löytyy enemmän kuin Vilkkilästä kissoja. Mieleenpainuvimpana se, kun ryhmälläni jäi ilmeisesti tekoälyn hyökkäysrutiini päälle ja kaverit huusivat tappavansa minut, kun purin jalkaväkimiinoja edessämme olevalta miinakentältä.

Tämä pelipökäle ei vaadi viattomalta kolmospleikkarilta lainkaan kiintolevytilaa, vaan toimii kokonaisuudessaan levyltä. Konsolia on tosin pakko saastuttaa pelitallennuksen verran, mutta sodassa on totuttu uhrauksiin.
Laadunvalvonnassa on nukuttu, tai sitten terroristien kidutusmateriaaliksi tarkoitettu peliviritelmä on päätynyt vahingossa markkinoille. Tällaista sontaa ei pysty suosittelemaan edes pahimmalle vihamiehelleen.

Tämä on mainos: