Disgaea 3: Absence of Justice

Disgaea-sarjan koukku on aina ollut kaiken vapaa-ajan syövä vuoropohjainen strategia, jota höystetään vahvalla huumorilla ja omituisilla hahmoilla. Osuvasti nimetty päähahmo Mao on kunniaoppilas demoneiden korkeakoulussa. Tässä tapauksessa kunnia-oppilas tarkoittaa sitä, ettei hän ole koskaan osallistunut yhdellekään kurssille saati palauttanut ainoatakaan kotitehtävää. Meriittiensä tähden Mao on pidetty oppilas. Eräänä päivänä Maon isä - joka sattuu olemaan myös pimeyden ruhtinas ja koulun rehtori - tallaa hajalle Maon videopelikokelman ja muistikortit. Mao menettää miljoonia tunteja lempipeliensä dataa. Tätä ei yksikään pelimies siedä, joten Mao lähtee kostoretkelle yhdessä avuliaan hovimestarinsa ja ystäviensä kanssa.

Koko Disgaea 3: Absence of Justicen tarinaan on vaikea suhtautua vakavasti. Peliin on onnistuttu sisältämään joka ikinen animeista tuttu myytti ja klisee, joita kierrätetään jatkuvalla syötöllä niin taisteluissa kuin välinäytöksissä. Korkealla ja kovaa juokseva juoni tuskin jaksaa naurattaa saati kiinnostaa ketään muita kuin sielunsa animelle myyneitä, mutta pelin etenemisen kannalta siitä ei tietenkään tarvitse piitata tuon taivallista.

Tappelut tapahtuvat pienellä taktisella kartalla, jossa liikutaan ruudukoissa täysin vuoropohjaisesti. Pelaaja yksinkertaisesti siirtää hahmot haluamaansa paikkaan, antaa hyökkäys- tai loitsimiskäskyn ja pistää lopuksi onnistumista kuvaavan ruletin pyörimään. Näennäisestä yksinkertaisuudesta huolimatta taistelusysteemi paljastuu monipuoliseksi. Pelaajan on esimerkiksi mahdollista asettaa taistelutoverit vierekkäin, jolloin nämä tekevät hyökätessään iskuyhdistelmiä.

Toinen tärkeä strateginen elementti on ruudut, jotka antavat erilaisia bonuksia niiden päällä seisoville hahmoille. Tämä pätee niin vihollisiin kuin pelaajaankin, joten systeemi tuo selkeän taktisen elementin taisteluun. Soppaa hämmennetään entisestään, sillä pelaaja pystyy vaihtamaan eri ruutujen väriä. Tämän avulla bonukset voi muuttaa joko vihollista vastaan tai itselleen suopeammiksi. Ruudut voi myös tuhota tyystin, jolloin pelaaja palkitaan taistelun lopuksi mukavalla esinesatsilla. Muitakin omaperäisiä kikkoja löytyy. Hahmo voi muun muassa sulautua yhteen itse luodun hirviön kanssa, jolloin muutaman vuoron ajan voi käyttää huomattavan tehokkaita hyökkäyksiä.

Mättämisen välissä voi hahmojen parantamisen ja varustamisen ohella hallinnoida myös koulun klubia, joka päättää sellaisista asioista kuten uuden oppilaan tuominen luokalle, kalliimpien tavaroiden päivityksestä kauppoihin sekä lukuisista muista pienistä peliin liittyvistä asioista.

Esineiden parantamisen pelimekaniikka on kiehtova. Niiden tasoa voi nimittäin parantaa omistamiensa laskeutumalla niiden sisään ja selvittämällä sieltä löytyvä luolasto. Satunnaisesti luotavat luolaholvit ovat kohtalaisen vaikeita, eikä niistä ole mahdollista poistua ennen kuin ne on läpäissyt tai kuollut. Kun ottaa huomioon että pelissä on noin satakunta asetta per hahmo, alkaa ymmärtää miksi tasonnousua ei ole rajoitetty nössösti tasoon 99, vaan pelaaja pystyy nousemaan aina tasolle 9999. Sanalla sanoen Disgaea 3:een on mahdollista upottaa kuukausia aktiivista pelaamista, ilman että tekeminen loppuu kesken. Tämä ei silti pelasta peliä sen teknisiltä puutteilta.

Disgaea 3: Absence of Justicen ensivaikutelma on omituinen. Peli vaikuttaa karuudessaan siltä, että se on joskus aikanaan kehitetty Playstation 1:lle ja käännetty nopeasti seuraavan sukupolven konsolille. Missään mielessä ei voida puhua tämän sukupolven pelistä. Grafiikka on erittäin kömpelön näköistä ja kaiken kukkuraksi pelaajan käytössä on ainoastaan muutama ennalta määrätty kuvakulma. Koska taistelukentät ovat kolmiulotteisia, lukuisia taistelun kannalta ratkaisevia asioita kuten vihollisia ja esineitä jää pimentoon. Usein pelaaja joutuu tyytymään pelkästään seinien tuijotteluun samalla, kun viholliset liikkuvat vapaasti pitkin pelikenttää. Taktiseen vuoropohjaiseen pelitapaan yhdistettynä tilanne ei ole missään mielessä mukava. Pienellä viilauksella tämänkin ongelman olisi voinut välttää.

Muihin käsittämättömiin puutteisiin kuuluvat satunnaiset ja peliä rampauttavat bugit. Kummastusta herättää myös, kuinka nihkeästi peli antaa tietoutta esineistä. Parantavissa yrteissä harvoin lukee mitä se käytännössä tekee, ja aseiden arvot ovat saaneet tehdä tietä hassunhauskoille kuvauksille ja omituisille vitseille. Pientä kaivelemista harrastamalla tiedot viimein saa esiin, mutta perustietojen löytämiseen ei soisi uppoavan salapoliisintyötä.

Teknisistä vioista huolimatta ymmärrän mainiosti miksi Disgaea 3: Absence of Justice on saavuttanut suurta suosiota ympäri maailmaa. Se on yksinkertaisesti addiktoiva peli. Vaikka kuulunkin niihin ihmisiin joilta tarina onnistuu ainoastaan viemään kiilteen hampaista, animensa tuntevat varmasti pitävät sen huumorista sekä tonttinsa kunnialla hoitavista ääninäyttelijöistä. Valitettavasti tekniset viat ja selkeästi vanhentunut ulkoasu vievät teokselta terän pois. Taistelusysteemi taas on toimiva, mutta se on nähty jo kymmeneen kertaan ennenkin. Jos edellä mainitut on valmis antamaan anteeksi, Disgaea 3 tarjoaa taatusti kovan euroa-per-pelitunti -suhteen.