HAWX

Usko tai älä, lähitulevaisuudessa suurvaltiot ulkoistavat puolutusvoimansa rikkaille ylikansallisille yhtiöille, joiden motiivina sotimiseen on kodin, uskonnon ja isänmaan sijasta kylmä käteinen. Pelaajan alter egona toimiva David Crenshaw toimii Artemis-nimisen yrityksen laivueenjohtajana, ainakin siihen asti kunnes yrityksen rahanhimo menee lopullisesti patrioottisten arvojen edelle.

Juoni on jaettu yhteenä 19 tehtävän mittaiseen lineaariseen kampanjaan, mutta suoraviivaisuuden vastapainona muuta sisältöä on mukavasti. Erilaisia lentokoneita on reippaasti ja pelin selkärankana toimiva, tehtäviin ja saavutuksiin perustuva hahmonkehitysjärjestelmä on oivallinen. Sitä mukaa kun oma virtuaalipilotti kehittyy, aukeaa pelaajan käyttöön päheämpien sotilasarvojen lisäksi uusia koneita ja ammuspakkauksia, joita voi käyttää niin yksin- kuin moninpelissäkin. Verkkomatsit sujuvat joko tiimivetoisesti muita lentäjä-ässiä vastaan tai vaihtoehtoisesti yhteistyössä kaverin kanssa. Muita pelaajia ei kuitenkaan vielä arvosteluvaiheessa linjoilta löytynyt, joten tarkempaa analyysiä moninpelin toimivuudesta on mahdonta antaa.

Palkitsevan systeemin avulla peli saa mukavasti lisää käyttöikää. Hyvä niin, sillä yksinpelin tehtävät ovat tasoltaan melkoisen vaihtelevia. Harvakseltaan vastaan tulevat pommitustehtävät ovat onnistuneita ja hauskoja, siinä missä pelkästään toisia hävittäjiä vastaan käytävät ilmataistelut ovat puuduttavaa kieppumista. Juuri silloin kun HAWX:ista hyvä tehtävän myötä innostuu, on seuraava tehtävä yleensä tylsyyden multihuipennus. Pelissä on käytössä myös EndWarista tuttu ääniohjaus siipimiesten komentelua varten, mutta koska tehtävistä puuttuu taktinen elementti lähes täysin, jää ominaisuus vähän turhaksi.

Vaan kun lentopelistä on kysymys, on pelin tärkein osa-alue lentomalli. Vaikka HAWX:in onkin tarkoitus olla kevyttä lenskaritoimintaa, on pelin lentomalli melkoinen katastrofi. Suurimpana mokana ilmanvastusta ei ole mallinnettu nimeksikään. Vauhti ei juuri kasva tai hiljene lentokoneen asennon myötä, koneella pystyy kieppumaan pitkittäisakselin ympäri loputtomiin ilman minkäänlaista vaikutusta, ja erisuuntaiset kiepit onnistuvat poikkeuksetta, jos vain lentokorkeutta on tarpeeksi. Lentäminen ei yksinkertaisesti tunnu pätkääkään lentämiseltä. Pelaaminen on samanlaista tähtien sotaa lentokonevalinnasta riippumatta.

Simulaatiota kaipaaville peli tarjoaa Expert-tilan, joka pelin itsensä mukaan kytkee erilaiset apuvälineet pois päältä. Harmi vain, että peli laskee apuvälineeksi myös ohjaamon, sillä kuvakulma lukittuu automaattisesti käytännössä pelikelvottomaan ulkokuvaan. Eipä sillä että peli muutenkaan Expertin avulla simulaatioksi muuttuisi, ainoa näkyvä ero lentomallissa on lentokoneen sakkaaminen liian hitaissa lentonopeuksissa.

Visuaalisesti peli on hyvää keskitasoa. Erityisesti hienosti mallinnetut maankamarat ovat kaunista katsottavaa. Muilta osin ulkoasu on Clancymaiseen tapaan futuristis-militaristista jäykistelyä, mikä tuntuu vähän hassulta pelin keveyden huomioonottaen. Äänimaisemat ovat sitä mitä pitääkin. Ohi suhahtelevat suihkarit, maajoukkojen tykkituli ja muut asiaankuuluvat efektit luovat muuten hakusessa olevaa tunnelmaa mukavasti.

HAWX on melkoinen pettymys. Pelaamisesta ei nauti kuin hetkittäin, eikä paketti toimi kokonaisuutena yhtenäisesti. Erinomainen hahmonkehitys, satunnaiset onnistuneet tehtävät sekä pätevä audiovisuaalinen toteutus nostavat pelin kuitenkin nippa nappa keskitason yläpuolelle. Täyttä hintaa en tästä maksaisi millään, mutta halpiksena Haukat tarjonnevat muutaman rahanarvoisen taistelun ilmojen herruudesta.