Big Bang Minissä ei ole elämää suurempaa juonta. Siinä ei ole itse asiassa minkäänlaista juonta, mutta kukapa sitä tällaisessa pelissä kaipaisikaan? Pelaaja yksinkertaisesti ohjastaa pientä alusta, joka matkatessaan erilaisten maisemien läpi räiskii ilotulitteilla tuhannen päreiksi kaikki vastaantulevat vihulaiset. Miljööt vaihtuvat tiuhaan tahtiin ja tutuiksi tulevat muun muassa Hong Kong, Etelämannerta muistuttava jäinen Aurora ja jopa merenpohjan Syvyys. Jokaisessa paikassa on omat hauskat ilkimyksensä ja niiden hyökkäystavoissa on mukavasti vaihtelua. Vastaan tulee ilmapalloja, raketteja, lentäviä kissoja, jääkiekkoilijoita ja niin edelleen. Lisäksi jokaisen maailman lopussa odottaa vanha kunnon loppuvastus. Esimerkiksi Auroran lopussa pelaajaa vastaan asettuu 80-luvun punkkarilta näyttävä, mutta sitäkin kohtalokkaammalta kuulostava Tuomion Hylje.
Pelaaminen on hyvin yksinkertaista, sillä kosketuskynällä voi hoitaa lähes kaiken mahdollisen. Alusta voi liikuttaa vetämällä sitä haluamaansa paikkaan. Ampuminen hoidetaan vetämällä ruudulle pieni ylöspäin suuntautuva viiva. Mukaan karttuu matkan varrella myös muutamia erikoiskykyjä, joista voisi esimerkkeinä mainita lämpöhakeutuvat ohjukset ja suojakenttä. Nämä aktivoidaan pääsääntöisesti piirtämällä ruudulle jokin tietty kuvio. Ohjaus toimii hyvin, sillä kynän käyttäminen on erittäin tarkkaa ja pian ampumisesta ja väistelystä tulee hyvin rutiininomaista. Toisaalta peli ei tarjoa tämän johdosta kovin monipuolista kokemusta, sillä suurin osa pelistä on yksinkertaisesti vimmaista ranteen vatkaamista.
Vaikka peliä on helppo pelata, tuntuu se silti välillä suorastaan sadistisen vaikealta. Pelaajan alus on hyvin haavoittuvaista sorttia ja yksikin osuma riittää tuhoamaan sen täysin. Tämän vuoksi yläruudun toimintaa täytyy seurata lähinnä sivusilmällä ja katse täytyy pitää koko ajan alaruudussa, jotta pelaaja ehtii väistelemään yläruudulta tippuvaa romua.
Peli on ulkoasullisesti todella näyttävä. Ilotulitteiden räjähdykset ja erilaiset vihulaiset näyttävät todella yksityiskohtaisilta. Valitettavasti yläruudun näteistä räjähdyksistä tai koreista vihollisista ei ehdi juuri nauttimaan, sillä katse pitää pitää herkeämättä alaruudussa. Äänipuoli ei ikävä kyllä tuota samankaltaista iloa. Suurin osa äänistä koostuu lähinnä ilotulitteiden rätinöistä ja räjähdyksistä -- ei niissä sinänsä ole mitään moittimista, mutta vaisuksi se audiokokemus kyllä jää. Taustamusiikki ajaa asiansa, eikä sitä välttämättä pelatessa edes huomaa.
Big Bang Mini tarjoaa juuri sitä, mitä se lupaakin. Räiskintää on luvassa koko rahan edestä, mutta muuta sisältöä pelissä ei ole. Pelin parissa viettää mielellään useita lyhyitä hetkiä, mutta pitkät pelisessiot tuntuvat puuduttavilta.