Tiger Woods PGA Tour 10

Lajina golf tuskin pidempiä esittelyjä kaipaa. Valkoisen pallon koloon kopsauttelu on lisäksi toteutettu videopelinä jo niin useasti ja laadukkaasti, että tuskin kukaan videopelejä pelannut on virtuaaliviheriöiltä välttynyt. Runsaanpuoleisen tarjonnan vuoksi hyvän ja erinomaisen golfpelin ero voidaan määrittää kolmella tärkeimmällä kriteerillä: realismi, viihdyttävyys ja sisältö. Ja kaikissa näissä kolmessa Tiger Woods PGA Tour 10:n Wii-versio loistaa.

Varsinaisen golfin ja urapelin osalta sisältö on sitä mitä pitkään jatkuneelta sarjalta osaakin odottaa. Kaikki oikean PGA Tourin radat ovat mukana tarkoin mallinnettuna. Ensimmäistä kertaa pelaajalle tarjotaan myös mahdollisuutta osallistua golffarien unelmahaasteena pidettyyn U.S. Openiin. Urapelin aikana radat myös edetään oikean järjestyksen mukaisissa turnauksissa. Aitoja ammattilaispelaajia mukana on yli 50 kappaletta, mutta hauskimmillaan ura on itse luodulla wannabe-Tigerillä. Roolipelimäisellä kokemuspisteiden ja lompakon kasvattamisella urapelissä on runsaasti syvyyttä eikä sitä valloiteta hetkessä. Melkein 20 pelituntia myöhemmin urasta oli takana vasta 3 prosenttia, hahmon kyvyt puolessa välissä ja varustesäkissä ensimmäiset oikeasti hyvät kamppeet.

Eikä pelattava tähän lopu. Normigolfin lisäksi mukaan on ympätty erinomaisen hauska frisbee-golf sekä toistakymmentä minipeliä bilekäyttöön. Frisbee-golf on kuin normaalia golfia, mutta pallo ja maila korvataan litteällä lentäjällä ja kolon sijasta määränpäänä on metallinen kori. Lajiin on yksinkertaisen luonteen vuoksi helppo tarttua, joten varsinkin kavereiden kanssa se on varsin toimivaa. Eivätkä minipelitkään ihan silkkaa täytettä ole. Golfpallojen pomputtelu mailan lavalla, erilaiset puttaus- ja drivekisat sekä moni muu nopea muunnos golfkaavasta ovat yksinkertaisia, hauskoja ja haastavia, eli bilekäyttöön täydellisiä. Peli vieläpä kertoo näppärästi jokaisen lajin kohdalla kuinka vaikea se on ja kauan sen selvittäminen kestää, mikä helpottaa lajivalintaa huomattavasti. Pelattavaa on hengästyttävän paljon, ja kaiken mahdollisen avaaminen ennen vuoden päästä tulevaa seuraavaa Tiikeriä tulee olemaan haasteellista.

Jo Grand Slam Tenniksen kohdalla ihastelin MotionPlus-palikan tarkkuutta sekä sitä miten paljon se toi lisää pelattavuuteen. Tiger Woods PGA Tour 10:n kohdalla jälki on vieläkin parempaa. Ohjain seuraa käden liikettä suorastaan käsittämättömän tarkasti, aina ranteiden asennosta swingin liikerataan. Jos ranteet ovat kosketushetkellä vähänkään liikaa vinossa, saattaa pallo karata minne sattuu. Lyöntiasentoa tuleekin hiottua joskus maanisen tarkasti. Lyönnin lisäksi myös rataolosuhteilla on realistisen tuntuinen merkitys pelitapahtumiin. Pelaaminen tuntuu golfaamiselta tavalla, jota en aiemmin ole kokenut. Kokonaisvaikutelmaa on vaikea selittää tarkoin, se on todellakin koettava itse.

Liike ei jää pelkästään käsiin, vaan laajat liikeradat vaativat myös vartalon liikuttamista. Varsinkin frisbeetä nakellessa vartaloa on kierrettävä ihan tosissaan täyden heittovauhdin saamiseksi. Kiitos tämän, pidemmän session jälkeen hiki virtaa ja nivelet naksuvat. Peli on teoriassa pelattavissa myös ilman MotionPlussaa, mutta vain teoriassa. Perusohjaimella liikkeet ovat kulmikkaita ja lyöntivoimakkuuden arviointi heikentyvän visuaalisen palautteen myötä käytännössä mahdotonta. Sama pätee myös bilepeleihin, joissa MotionPlussaa käyttävä kilpakumppani saa selkeän edun jokaisessa lajissa. Onneksi moninpeli onnistuu myös yhtä ohjainta kierrättämällä.

Tarkkuuden ansiosta pelissä on aimo annos realismia myös pelattavuudessa, minkä johdosta peli on varsinkin aluksi aivan käsittämättömän vaikea. Realistisimmilla asetuksilla peli ei anna pienintäkään virheliikettä anteeksi, ja vaikka pallon saaminen radalle onnistuukin taatusti oikeaa elämää helpommin, painuvat tulokset aluksi todella synkkiin lukemiin. Realismin ja vaikeustason säätöjä on runsaasti ja miellyttävät asetukset löytynevät pienen räpläämisen jälkeen kaiken tasoisille golfareille. Helpoimmillaan peli antaa pelaajalle runsaasti visuaalista informaatiota pallon liikkeistä ja pelaamista helpottavia valintoja, esimerkiksi kierrettä pystyy säätämään käsin ennen pallon liikkeelle lennättämistä. Myös tietokonevastustajien tasoa pystyy säätämään, jos pinna ei kestä liian hyvin pelaavaa tekoälyä. Kokonaisuutena pelin ohjausmekaniikka on järjettömän hienoa jälkeä. Peliin voi tarttua kuka vain joka osaa heilauttaa ohjainta golfmailan tavoin, mutta haastetta ja realismia löytyy silti enemmänkin pelaamista harrastavalle.

Nuhruisen puoleista ulkoasua lukuunottamatta en millään keksi miten seuraavan vuoden osassa on mahdollista tehdä enää mitään oleellisesti paremmin. Tiger Woods PGA Tour 10 on nimittäin napakymppi liki jokaisella kuviteltavissa olevalla mittakaavalla, eikä rutkutettavaa keksi sitten millään. Urheilupeleistä kiinnostuneille peli tarjoaa jotain jokaiseen makuun eikä silti unohda tiukan realistista ydintään. Golfiin hurahtaneille se on itsestään selvä pakko-ostos ja ylipäänsä esimerkillinen näyttö MotionPlussan kyvyistä. Ja jos golf ei kiinnosta, niin eihän se pelin vika ole. Ensivaikutelma pelistä on kuin albatross par vitosella mutta pidemmän tutustumisen jälkeen tämän vuoden Wii-tiikeri on golfpelien hole-in-one.