Trials HD

Pohjimmiltaan Trials HD on niin yksinkertainen peli, että Pihtiputaan mummokin saa perusteista kiinni. Toinen liipaisin kaasulle, toinen jarrulle ja ohjaintatilla keikutellaan kuskia sopivaan asentoon. Radat eivät ole suoria kaasuttelubaanoja, vaan ohjelmistoon kuuluu esimerkiksi räjähteitä, fysiikan lakien mukaan toimivia keinuja ja huimapäisiä voltteja. Isketään vielä mukaan liuta hupaisia minipelejä sekä tasoeditori ja paketti on kasassa.

Kaksi ensimmäistä tasorypästä menevät vielä harjoitellessa ja pelin erinomaiseen fysiikanmallinnukseen totutellessa. Kuitenkin jo toiseksi helpoimman kenttäkavalkaadin loppupuolella peli alkaa antaa pientä vihjettä siitä, mitä tuleman pitää. Ja sitten se alkaa. Kiroilu, itku, hammasten kiristys ja epätoivo seuraavat toisiaan, mutta periksi ei voi antaa. Seuraava tarkistuspiste on kuitenkin enää vain metrin päässä, kunhan vain keksisi millä ihmeen ilveellä noiden räjähdelaatikoiden yli hyppäisi. 143 kertaa kaaduttuaan ja nippa nappa maaliin päästyään pelaaja palkitaan pronssisella mitalilla ja ilmoituksella jossa ystävällisesti kerrotaan, että hopeamitaliin vaaditaan sitten viisi minuuttia parempi aika, eikä kaatuakaan saisi kuin kerran tai pari. Joten ei kun yrittämään, sitä paitsi kaverin mokoma näytti selvittäneen tason paremmin.

Kiitos internet-taulukoiden ja hirmuisten tavoitteiden, peli saa aikaan melkoisen kilpailuvietin ja koukuttaa todella vahvasti. Ei ole lainkaan kummallista että yhden radan aikaa parannellessa aikaa saattaa vierähtää toista tuntia kerrallaan. Kuten ratamanioissakin, pelin koukuttavuus perustuu täysin sille, kuinka ahkerasti pelaaja jaksaa hioa ja hinkata yhtä rataa kerrallaan. Ihan joka pojan peli Trials HD ei siis ole.

Trialsiin syntyy erikoislaatuinen suhde. Toinen puoli sydämestä vihaa peliä kuin ruttoa, mutta toinen puoli rakastaa ja pamppailee kuin viimeistä päivää. Armottomuudestaan huolimatta pelin designia ei voi kuin ihailla. Kenttien eri palasia hyödynnetään todella nerokkaasti ja jokainen kenttä on harjoittelemalla läpäistävissä, vaikka varsinkin loppupuolella tahkotessaan voi melkein kuulla kuinka kenttäsuunnittelijat hohottelevat taustalla ilkikurisesti. Ihan näkökulman vuoksi pelin viimeisen kentän on tällä hetkellä selvittänyt alle 200 urhoollista motoristia noin 50000 pelaajan joukosta, eikä saavutusta jossa pelin pisin ja vaikein turnaus tulee selvittää kaatumatta, ole tiettävästi saalistanut vielä kukaan.

Live Arcade -version myötä Trials HD saa myös kasan minipelejä ja editorin. Minipelit ovat ihan päteviä tekeleitä -- varsinkin ylämäkiajo, palavana soihtuna kaahaaminen sekä mäkihyppy ovat varsin hauskaa ajanvietettä. Harmi vain, ettei pelissä ole minkäänlaista moninpeliä, nyt kavereiden kanssa joutuu kisaamaan vain nettilistojen perusteella. Editori on sen sijaan loistavaa tekoa. Pelin erinomaisen fysiikanmallinnuksen ansiosta ratojen tekemiseen on jopa suotavaa käyttää ripausta luovaa hulluutta. Erilaisia mekaanisia koneita, fysiikan lakien mukaan toimivia ansoja ja esteitä voi rakennella täysin oman mielikuvituksensa mukaan. Erittäin monipuolinen ja toimiva editori on yksinkertainen käyttää ja siten oiva lisä pakettiin.

Veren, hien ja kyyneleiden lisäksi pienet Trialsit on tehty myös riemunkiljahduksista, onnistumisen vilpittömästä ilosta ja kekseliäisyydestä. Niille, jotka haluavat ottaa vastaan sen tarjoaman haasteen, luvassa on runsaasti hupia. Ratoja voisi olla toki enemmänkin, mutta editori paikkaa puutetta vähintääkin riittävästi. Jos kantin kestävyys ei epäilytä, on Trials HD erinomainen ostos. Paketti on ulkokuortaan myöten erittäin laadukas, viimeistelty ja tarjoaa hupia pitkäksi aikaa. Kanssa-asujien ihmettelyä varten kannattaa tosin kehitellä ennakkoon lista selityksiä sille, miksi raavas mies itkee sohvalla ohjain kourassa.