Metroid Prime Trilogy

Moni huokaisi helpotuksesta, kun Samus ensimmäistä kertaa laskeutui Tallon IV -planeetan pinnalle Metroid Primessa. Metroideille ominainen tutki, kerää ja tuhoa -rakenne oli tuotu nykypäivään onnistuneesti eivätkä riemunaiheet loppuneet siihen. Pelisarja on alusta asti luottanut pelaajansa haluun tutkia pelimaailma läpikotaisin tutun rakenteen turvin. Metroid Prime lisäsi penkomiseen uuden elementin Samuksen skannerin myötä. Sen avulla vieraasta maailmasta kerrottiin pelaajalle paljon pikkutarkkaa tietoutta.

Yksityiskohtien määrällä ja Tallonin surullisella historiankirjoituksella Retro Studios loihti pelaajilleen erittäin vetoavan ja tunnelmallisen maailman, jonka tutkiminen oli ilo. Pohjimmiltaan Tallon IV oli Nintendolle ominaiseen tyyliin pelin eri elementtejä varten rakennettu temppurata. Tämä häiritsi realismin perään vonkuneita, mutta tosiasiassa nivoi pelin osa-alueet erinomaisesti yhteen ja piti pelin tiiviinä. Mielenkiintoisten ja kauniiden ympäristöjen lisäksi Metroid-konsepti oli Metroid Primen kohdalla elämänsä vedossa. Uudet aseet, Samuksen visiirit ja muut näppärät uudistukset olivat onnistuneita ja uutta löydettävää piisasi loppuun asti.

Mestarillisen ensimmäisen osan jälkeen paineet jatko-osille olivat kovat, mutta haasteesta selvittiin kunnialla. Maailmat vaihtuivat, mutta peruspelimekaniikka säilyi ennallaan. Metroid Prime 2: Echoesin jippona oli maailman jako pimeään ja valoisaan puoleen, joissa molemmissa oli omat kommervenkkinsä. Kaikkea oli enemmän ja suuremmin, tosin ensimmäisen osan napakkuuden kustannuksella. Kakkonen lisäsi soppaan myös turhan moninpelin, sillä Metroidien rakenne ei venynyt kunnolla usean pelaajan mittelöihin. Tuotanto oli samaa laadukasta jälkeä kuin aiemminkin ja vaikka Echoes otettiin kriittisemmin vastaan kuin edeltäjänsä, oli peli silti kauttaaltaan esimerkillisen laadukas tuote.

Wiin ensimmäiseen aaltoon julkaistu Metroid Prime 3: Corruption oli selvästi toimintapainotteisempi peli kuin edeltäjänsä. Suurimpana muutoksena Corruption siirsi perinteisemmän ohjausmetodin Wii-aikaan osoitinohjauksineen kaikkineen. Kontrolliuudistus paransi jo ennestään erinomaista käyttöliittymää tarkkuudellaan ja näppäryydellään. Muilta osin uudistuksia nähtiin kuitenkin turhan vähän ja sisällöllisesti kolmonen onkin trilogian heikoin osa. Metroid-taika oli Corruptionissa kuitenkin tanakasti tallella -- lisää sitä samaa paremmalla tarinalla, avaruusmatkustelulla ja erittäin kauniilla ulkoasulla riitti pitkälle.

Kolmonen on kokoelmalevyllä mukana sellaisenaan ilman uudistuksia. Ykkösen ja kakkosen osalta suurin uudistus kokoelmaversion myötä on kontrollien päivittäminen Corruptionia vastaavaksi. Koska pelien käyttöliittymissä ei ollut alun alkaenkaan suuria eroja, on siirtymä sujunut varsin kivuttomasti. Wii-ohjauksen myötä pelit helpottuvat jonkin verran, mutta hetken pelattuaan ei Gamecube-ohjainta enää osaa kaivata, sen verran täydellistä jälkeä kontrollien kanssa on tehty. Itse asiassa vanhaa ohjausmetodia ei ole mukana edes vaihtoehtona. Myös pelien grafiikat on päivitetty tukemaan lomittamatonta laajakuvaa. Etenkin ykkösen kannalta tämä on hieno juttu, sillä teknisestä näkökulmasta katsottuna sen ulkoasua on aika nirhaissut kolmikosta eniten.

Selkeän ja kauniin visuaalisen suunnitelun ansiosta yhtäkään peleistä ei edelleenkään voi pahalla tahdollakaan luonnehtia rumaksi. Upeat, utuiset soundtrackit viettelevät ja jokaisen osan tunnelma ja imu on huippuluokkaa. Peliaikaa tarjolla on 20-30 tuntia per peli ja pelit kestävät erinomaisesti uudelleenpelaamista. Corruptionista tutut saavutukset ovat nyt läsnä jokaisessa osassa, mikä antaa paketille vielä hieman lisäarvoa. Rahoilleen saa joka tapauksessa hirmuisen määrän vastinetta.

Metroid Prime Trilogy on hieno ja tärkeä julkaisu. Trilogia on kokonaisuutena yksi 2000-luvun hienoimmista ja jokainen peli potkii yhä kuin vimmainen muuli. Halusi sitä tai ei, Metroid Primet ovat osa pelaajan yleissivistystä ja Trilogyn avulla niihin tutustuminen on helppoa ja halpaa. Vanhan konkarin näkövinkkelistä pakettia on turha edes pisteyttää. Jokainen pelejä pelannut tietää tasan tarkkaan mitä luvassa on, joten ostopäätös on tehtävä sen mukaan kuinka paljon laajakuvaa ja Wii-ohjausta arvostaa. Pelisarjaan aiemmin tutustumattomille kyseessä on yksinkertaisesti pakko-ostos.

Metroid Primet ovat videopelaamista parhaimmillaan. Ne vangitsevat peli-ilon, jännittävän toiminnan ja hoksaamisen riemun tavalla, johon moni ei pysty. Niitä pelatessaan tuntee siirtyvänsä hetkeksi kokonaan toiseen maailmaan, josta irtipääseminen on aina just sen seuraavan tallennuspisteen päässä. Ja hetikohta tekeekin jo mieli takaisin.